Vaihtotreeniä talvikelien ehdoilla

Harjoitukset ovat jatkuneet tammikuussakin vielä normaalisti. Mintun maha kasvaa hiljalleen, mutta se liikkuu mielellään eikä hyvävointisen tamman tiineys ole sairaus, joten normaaleja rutiineja jatketaan niin kauan, kunnes maha alkaa tulla tielle tai Minttu ilmoittaa, että hommia voisi keventää.

Täällä on aina välillä tullut lunta, joten joinain päivinä on saatu nauttia hankilaukoista pellolla tai ihan hyvästä ratsastuspohjasta kentällä. Enimmäkseen on kyllä ollut nollan molemmin puolin sahaamista, eli joka paikassa on jäätä. Kenttä on ihan lievästi kallellaan toiseen suuntaan, joten sulamisvedet ovat valuneet pitkittäissuunnassa kentän toiselle puoliskolle. Osan olen saanut ohjattua pois, mutta osa on jäänyt jäätymään. Tällä hetkellä on siis ehkä noin 11 x 58 m sellaista tilaa, jossa pohja on kovaa mutta osittain hiekkaista, ja samankokoinen siivu aika lailla jääkerroksen peitossa olevaa. Kentän olen vetänyt tasaiseksi ennen jäätymistä, joten siinä voi kuitenkin ratsastaa ilman kompurointeja. Jäisissä kohdissakin ravaan, sillä hokit pitävät hyvin. Laukat olen säästänyt hiekkaisemmalle puolelle tai sitten osana kerroista mennyt vain ravia ja käyntiä.

Työskentelen hevosilla myös kovilla pohjilla, joten tuolla hiekkaisemmalla puolella olen tehnyt nyt esimerkiksi lyhyitä vaihtotreenejä. Valmennuksessa viime viikolla teimme harjoitusta, jossa tulin käyntiä keskihalkaisijalle, nostin vastalaukan ja väistätin Minttua vastalaukassa suorana kohti uraa. Uralla tein vaihdon, ja sitten sama toiseen suuntaan. Se asetti omat haasteensa, että kovalla pohjalla ei viitsinyt tehdä laukassa mitään sen kummempia valmistelevia tehtäviä, joten kun alettiin laukata, siirryttiin suoraan tuohon vaihtotehtävään. Valmistelevana tehtävänä tulin väistöjä käynnissä ja ravissa. Niissä piti tulla välillä tavallisesti ja välillä pyytää erityisen nopeita askelia ja/tai erityisen paljon sivulle hetkellisesti, jotta Minttu heräsi hyvin väistättävälle pohkeelle, jota tarvitaan vaihdoissakin. Väistöissä vasemmalle on oltava tarkkana, että takaosa pysyy hyvin mukana, kun taas väistöissä oikealle se meinaa mennä liikaakin mukaan ja etuosan pitäisi johtaa selvemmin. 

Mintun laukka- ja vaihtotyöskentely on kehittynyt paljon. Se on saanut lisää voimaa ja jaksaa helpommin koota laukassa pitkiäkin aikoja, ja vaihdoissa se ei enää ryntää vaihdon jälkeen yhtään. Edelleen se saattaa joskus ennakoida ja olla varsinkin oikeasta vasempaan laukkaan vaihdossa hidas pohkeelle, mikä voi johtaa epäpuhtaaseen vaihtoon, mutta hötkyily on vähentynyt. Viime aikoina on tullut todella paljon tasajalkavaihtoja oikeasta vasempaan, eli reaktio apuun tulee periaatteessa oikein mutta tuleva sisätakajalka ei astu niin paljon eteenpäin kuin pitäisi. Vaihdot eivät ole olleet Mintulle se ihan helpoin asia oppia, mutta kyllä me niitä pääsimme jo viime kesänä radoillakin esittämään vaihtelevalla menestyksellä ja eteenpäin mennään koko ajan.

Kahdessa ylemmässä kuvassa Mintun kanssa kotipellolla ja kotitiellä, kun vielä oli lunta. Alimmassa Marcellan kanssa maastoilemassa.