Maaningan oriaseman nettisivut kertovat tamman tiineydestä seuraavaa:
"150 vrk: Nyt alkaa nopean kasvun vaihe. 2 - 3 kilosta lähtien paino nousee noin 250 g päivässä. Silmäripset ovat nähtävissä kehittyvässä silmäluomessa. Kaikki luustonosat, kuten kylkiluut, sekä suurten elinten osat, esimerkiksi sydämen kammiot, erottuvat selvästi ultraäänellä."
Minttu on tähän saakka liikkunut periaatteessa normaalisti. "Periaatteessa" siksi, että ensin minulla oli niin kiireinen opiskelukausi koko joulukuun, että ehdin ratsastaa hyvin vähän, sitten ehdin lomailla kaksi päivää ja tulin sairaaksi sopivasti jouluaatoksi ja olen vasta toipunut siitä, ja nyt kun eilen tai tänään olisin voinut vihdoin kiivetä selkään, Minttu ja Marcella molemmat ovat ensi viikkoon saakka telakalla, koska ne saivat maanantaisista rokotuksista kuumeen. Käytännössä loppuvuosi ja tämä viikko ovat olleet Mintulle siis kevyitä ja sisältäneet paljon lomaa. En ole näköjään päässyt opettajaidentiteetistäni edes opintovapaalla täysin eroon, sillä opettajathan perinteisesti sairastuvat heti lomiensa alkuun ja tervehtyvät, kun loma loppuu. Toivon mukaan ensi viikolla ei tule uusia yllätyksiä ja pääsisin viimeisellä lomaviikollani ennen opiskelujen jatkumista ratsastamaan kunnolla.
Olen paljon miettinyt suunnitelmia varsan varalle. Ensisijainen toiveeni tietysti on, että syntyy elävä ja terve varsa. Sekään kun ei ole itsestään selvää. Jos saisin valita, ottaisin mieluummin tamman, koska hyvällä tuurilla siitä saisi ehkä taas jatkuvuutta omaan kasvatukseen jossain vaiheessa ja koska tamman kasvattaminen ja pitäminen olisi pienellä kotitallilla yksinkertaisempaa kuin orin tai ruunan. Tammaa voisi pitää samassa tarhassa muiden tammojen kanssa. Kyllähän jotkut ruunat ja tammat tarhaavat yhdessä, mutta ainakin Minttu on kiimassa sen verran arvaamaton ruunia kohtaan, että voisi olla tarvetta osaksi vuotta erottaa ne omiin tarhoihinsa. Kesät toki voisi olla laitumella, jossa on tilaa, ja saa laitumellekin tarvittaessa laitettua väliaidan. Talvella ei sitten kiimoja olekaan. Eli ei mitenkään mahdotonta, mutta tamman kanssa tarhausjärjestelyt aiheuttaisivat todennäköisesti vähemmän vaivaa.
Tammavarsan ensimmäinen vuosi olisi myös helpompi järjestää siten, että Marcella pienikokoisena, nuorena, leikkisänä ja kilttinä hevosena olisi todennäköisesti hyvä isosisko tammavarsalle. Orivarsat sen sijaan kaipaavat yleensä painikaveria toisesta orista tai ruunasta, joten talveksi orivarsalle olisi tarpeellista järjestää sellainen.
En ole tehnyt vielä mitään päätöksiä siitä, pidänkö varsan vai en. Jos se on tamma ja vaikuttaa lupaavalta tulevalta urheiluhevoselta, todennäköisesti haluaisin pitää sen. Oriakaan en mitenkään välttämättä myisi. Täytyy katsoa sitten, kun näkee, millainen varsa sieltä tulee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti