Marge on myynnissä

Mainio Marge on nyt myynnissä. Video on nähtävissä täällä: https://www.youtube.com/watch?v=zWUuZ_4qyvE

En ole ehtinyt ratsastaa Margea kesällä läheskään niin paljon kuin olisin toivonut, koska sairastumiseni vuoksi olin ratsastamatta kuukauden ja lomaakaan ei tänä kesänä ollut. Marge on kuitenkin tullut ratsastettavuudeltaan jo paljonkin paremmaksi. Nyt yritän ratsastaa sitä tehokkaasti aina kun vain voin. 

Jos joku on vantteraa ja turvallista tätikuljetinta vailla, kannattaa käydä tutustumassa ihanaan Margeen. 💕

Epäonnen vuosi

Kesällä ratsastukset ovat jääneet hyvin vähiin. Minulla meni kesän alkupuolella useita viikkoja toipuessa sairastumisestani, ja sen jälkeen epäonni on jatkunut Mintun kohdalla. Minttu sai pari viikkoa sitten tarhassa repäistyä kenkänsä irti ja varmaan astuttua johonkin huonosti samalla ja ontui vasenta etustaan. Kavioruhje todennäköisesti. Ontuma parani levolla itsekseen, ja tänään oli tarkoitus työputken jälkeen taas ratsastaa ensimmäistä kertaa. Aamulla kuitenkin löysin karsinasta Mintun, joka ontui tällä kertaa vasenta takastaan. Jalassa on taikinamainen turvotus ja selvästi tuntuva kaviopulssi, joten paisehan siellä varmaan on. Eilen tulin kotiin myöhään ja otin hevoset sisään vasta puolen yön aikaan, ja silloin mitään ontumista ei ollut. Aamutallia tehdessä oli sitten kolmijalkainen hevonen. Tiedä sitten, miten se on paiseen onnistunut kehittämään paksusti pehmustetussa karsinassa tai tasaisella laitumella.

Kenkä pois, hautomista ja saikuttelu jatkukoon, ei siinä muukaan auta.

Koko tämä vuosi on ollut ihan onnetonta treenaamista. Sain itse kolme pitkää flunssatautia joulukuun ja maaliskuun välillä, yhteensä 5 viikkoa. Joskus keväällä noiden jälkeen Minttu oli jälleen onnistunut rälläämään jalkansa ja saikutteli. Kesäkuussa minä olin 3 viikkoa sairauslomalla keuhkoembolian vuoksi, ja kun siitä toivuin treenikuntoon, Minttu sai tuon kavioruhjeen, ja kun se parani, nyt se sai sitten tämän. Olemme olleet siis vuorotellen telakalla.

Kaiken kukkuraksi traileristakin hajosi sivuovi, ja nyt mietitään, millä konstilla sen saa korjattua niin, ettei operaatiosta tule kalliimpaa kuin mitä koko vanhan trailerin arvo on.

Voi olla, että toukokuun kaksi kisastarttia Ylikylässä ja yksi rataharjoitus Jullaksessa jäävät vuoden ainoiksi. Mihinkään mestaruuksiin emme pääse nyt tuon jatkuvan saikkukierteen ja trailerinkaan vuoksi. Saa nähdä, pääsisikö syyskuussa johonkin kisoihin vielä.

Margen työ kisapäivien seurahevosena Abralle on jäänyt siis kahteen kisapäivään. Margen kanssa kuitenkin harjoittelu jatkuu vielä jonkin aikaa, ja joskus syksyn aikana se tulee myyntiin.

Elämä voittaa ja kesä jatkuu

Ajattelin kirjoittaa kuulumisia sairastumiseni jälkeen. Toipuminen on edistynyt hyvää vauhtia. Kun pääsin sairaalasta kotiin kahden sairaalapäivän jälkeen, jaksoin kotona kävellä hyvin hitaasti ja varovasti n. 20 m ja sitten piti päästä lepäämään. Kuitenkin vain muutamia päiviä myöhemmin pystyin kävelemään jo satojen metrien matkan, kunhan käveli hitaasti ja sen jälkeen lepäsi. Nyt olen muutaman päivän ajan jo taluttanut hevoset itse tarhaan tai laitumelle ja sieltä pois normaalivauhtia ja väsymättä, ja eilen pystyin käymään lyhyesti kaupunkiasioilla, kun parkkeerasi auton lähelle. Kevyitä kotitöitä jaksan tehdä, mutta karsinoiden siivoaminen, painavien tavaroiden kantaminen, puutarhan lapiohommat samoin kuin ratsastus saavat vielä odottaa. Väsymys tulee helposti ja nopeasti, jos tässä vaiheessa lähtee yrittämään mitään yhtään voimaa vaativaa.

Kisakausi nyt sitten keskeytyi toistaiseksi, mutta on niitä tärkeämpiäkin asioita. Ehkäpä pääsen loppukesällä tai syksyllä menemään jotkin kisat, jos hapenottokyky on silloin palautunut riittävän hyvin. Toipuminen normaalikuntoon on hyvin yksilöllistä ja kestää vähintään viikkoja, usein kuukausia ja joillain jopa vuoden. Hyvä pohjakunto kuitenkin nopeuttaa toipumista.

Hevoset ovat nyt sitten nautiskelleet kevyestä kesäkuusta. Abra tutustui tällä viikolla kuitenkin ensimmäistä kertaa suitsiin ja kuolaimiin. Valelin Marcellan vanhan kuolaimen hunajalla ja laitoin suitset päähän tarhaan hetkeksi. Ajoittaista suulla mukeltelua lukuun ottamatta kuolain ei aiheuttanut ihmetystä. 

Tänä vuonna laajensin päälaidunta ns. riistapellon puolelle, koska sille ei ollut nyt muutakaan käyttöä ja siellä on hevosille sopivaa syötävää. Jaoin riistapellon kuitenkin kahtia niin, että voin estää hevosten pääsyn nauhoilla jompaankumpaan tai molempiin yhtä aikaa. Näin ruoho saa kasvaa rauhassa kummassakin vaikka pari viikkoa vuorotellen. 

Vähän ihmeellisen tuntuiset kuolaimet, mutta kiltti varsa otti asian lunkisti.

Abra meni näyttämään kuolaimia äidille.

Abra 

Abran ja Margen takapuolet

Riistapellon toiseen puoliskoon on kasvanut jälleen uutta ruohoa, jossa
kelpaa kieriskellä.

Muokkasin Marcellan vanhan ötökkäloimen Abralle täksi kesäksi. Ompelin
vanhasta poistoloimesta tuohon ylimmäiseksi yhden lisäsoljet, jotta liian ison
kaula-aukon sai kurottua jotenkin järkevästi pienemmäksi.

Marcellan loimen vatsavyöt olivat myös ihan liian pitkät vielä Abralle, joten
siirsin solkien vastakappaleet parikymmentä senttiä ylemmäs loimessa.

Hyvä loimi tuli! Marcellan vanha päähuppu sopi sellaisenaan.

Treenit tauolla

Ypäjän kisa-aamu perjantaina vaihtuikin päivystysreissuksi Tyksiin äkillisen keuhkoembolian vuoksi. Kisoja, ratsastamista tai edes heinien antamista hevosille ei tarvitse ihan vähään aikaan harkita. 

Tänään pääsin sairaalasta ja jatkan toipumista kotona. Kaikkea sitä voi sattua. 💩

Valmistautuminen Ypäjän kisaviikolle

Tänä vuonna osallistun perinteiseen Ypäjän kisaviikkoon ylihuomenna perjantaina, kun menemme SRL VaB juniorien esiohjelman. Viimeistelytreenit valmentajan kanssa olivat tänään.

Lisäksi kävin Mintun kanssa tekemässä kesäretken Ypäjälle toissapäivänä. Ypäjä on meiltä vain tunnin ajomatkan päässä trailerin kanssa, ja koska sieltä on niin helppo varata ratsastusaikaa kentälle ja käydä treenaamassa, olen tykännyt käydä ennen kisoja. Nytkin siellä oli jo tuomarikopit ja kouluaidat paikoillaan, joten oli hyödyllistä näyttää Mintulle paikkoja. Muutenkin tykkään käydä Ypäjällä kesällä, koska siellä on ainakin siihen aikaan rauhallista. Ravurit juoksevat ja joku yksittäinen ratsukko saattaa olla samaan aikaan, mutta ruuhkaa ei ole.

Olemme viime aikoina kovasti harjoitelleet koottua laukkaa ja saaneet edistystä aikaan. Laukka ei ole Mintulle helppo askellaji, kun aletaan koota vaihtoja ja  puolipiruetteja varten ihan tosissaan, vaan sille on ollut aika hidasta oppia koukistamaan takajalkojaan rungon alle. Nyt se on kuitenkin mennyt oikeaan suuntaan ja parantanut vaihtoja. Vaikeampaan suuntaan eli oikeasta vasempaan on alkanut tulla enemmän puhtaita vaihtoja, vaikkakin lyhyitä. Sellaista HeA-radoille kelpaavaa laukkaa se toki laukkailisi vaikka koko päivän.

Juniorien esiohjelman olen mennyt ennenkin. Siinä on avot ja sulut kootussa ravissa, sulut kootussa laukassa, yksi keskiravi, kaikki käynnin vaihteet, yhdet vaihdot molempiin suuntiin ja nykyään useimmissa ohjelmissa oleva venytys ravissa. Kiva ja mukavan symmetrinen, sujuva ohjelma. Toivotaan sujuvuutta ja symmetrisyyttä myös ratsukolta. 😄

Tänään Mintun valmennuksen jälkeen ratsastin Margen. Se on oppinut sekä ratsain että juoksutuksessa pois tavastaan yrittää ympyrän toisella sivulla luisua pois ympyrältä. Toiseen suuntaan se tuntui tänään kevyemmältä laukkaympyrällä ja pystyin jopa pikkuisen asettamaan sitä siinä. Kyllä se sinnikäs jumppaaminen, taipuminen ja suoruuden parantaminen käynnissä ja ravissa parantaa laukkatehtävienkin sujumista. 🌞

Abran päiväohjelmassa oli isompien heppojen ratsastustreenien jälkeen olla hetki käytävällä kavioiden putsauksessa ja kumisualla hangattavana ja tutkailla Mintun juoksutusvyötä. Laitoin sen Abran selkään ja vedin vyötä mahan alta kädellä ikään kuin kiinni. Ei aiheuttanut ihmetystä. Abralla oli tänään hetken ajan jopa kuolaimet suussa, vaikkei ollut suitsiakaan, koska halusin vähän kokeilla Marcellan vanhan kuolaimen sopivuutta ja käytin kuolainta Abran suussa käsillä kuolaimesta kiinni pitäen hetken. Siinä se mukelteli kuolainta suussaan muttei edes yrittänyt peruuttaa pois, vaikka seisoi vapaana karsinassa. Kuolaimet se otti suuhunsa ihan vain kun laitoin ne sen huulia vasten. Fiksu varsa! Kuolain oli hieman suuri muttei ehkä toivottoman pitkä kuitenkaan. Voi se sen kanssa ainakin harjoitella suitset ja kuolaimet päässä olemista, ja tulevia ohjasajohommia ja elokuussa tulevaa näyttelyä varten ostan tarvittaessa pienemmän.

Ypäjällä hyvien sujuneiden harjoitusten jälkeen.

Sujuvassa eli Ypäjän traileriparkkialueella ei ollut ruuhkaa, olin ainoa
koko nurmialueella. Minttu edustaa tammailmeellään.

Viikonloppuna oli tuomarihommia. Kävin Yli-Lemon tallilla tuomaroimassa harjoituskilpailut HeD - HeB. Jokaisen ratsastajan kanssa oli hetki aikaa jutella ja treenata jotain asiaa radan jälkeen.

Abra 1 vuotta

Onnea Abralle, joka tänään 21.5.2026 täyttää 1 vuotta!

Abrasta on kasvanut pitkäjalkainen ja -kaulainen, sorja ja kauniisti liikkuva tamma, jolla on hieno, rohkea ja utelias luonne. Toivon Abralle valoisaa tulevaisuutta ja menestyksekästä uraa kilpahevosena. Pari päivää sitten se harjoitteli pitkästä aikaa traileriin menemistä. Trailerissa käytiin syömässä herkkuja muutaman kerran jo viime kesänä ihan pienenä, joten suurta ihmettelyä ei ollut ilmassa tälläkään kertaa.

Abra juhlii merkkipäiväänsä Mintun ja Margen kanssa laitumella, jonne ne pääsivät ensimmäistä kertaa tänä kesänä eilen illalla. Kovin pitkään ei riehuttu, vaan muutaman laukkaspurtin jälkeen keskityttiin jo olennaiseen. Nyt hevoset nauttivat, kun vielä ei ole paarmoja.

Paluu kilparadoille: HeA:2 ja VaB:0

Olipa kiva palata kisaamaan yhden varsantekovälivuoden jälkeen. Osallistuimme kotiseurani Kaarinan Kenttäratsastajien kaksipäiväisiin kisoihin. Lauantaina menimme HeA:2-ohjelman ja sunnuntaina VaB:0:n. En oikein tiennyt, mitä odottaa, sille viime kisoista on 1,5 vuotta aikaa ja aiempi kisakautemme ei ollut kovin hyvä.

Lauantain suoritus meni kuitenkin varsin mallikkaasti, sillä voitimme HeA:n (1./16) ennätysprosenteilla 70,00 %! Minttu ei yhtään katsellut asioita vaan suoritti varsin tyytyväisesti. Yksi kommunikaatiovirheestä tullut nelonen mahtui ohjelmaan ja lisäykset olisivat voineet lähteä vielä paremmin ylämäkeen, mutta fiilis radalla oli koko ajan hyvä. Lisäksi sijoitin pari liikettä ihan itse hiukan epätarkasti. Näistä huolimatta prosentit olivat oikein hyvät. Minttu kyllä osaa asiat hienosti, jos jännitys ei vaikeuta suorittamista. Olipa hauskaa, että se tapahtui nyt paluukisoissa pitkän tauon jälkeen.

Sunnuntaina vuorossa oli VaB. Silloin tunsin jo heti verryttelyssä, että tänään kaviot painavat. Minttu hölkkäili mielellään ja rennosti, mutta en oikein saanut sen rintakehää kunnolla ryhtiin missään vaiheessa. Pidin verryttelyn lyhyempänä kuin edellisenä päivänä, mutta sekään ei oikein auttanut. Saimme tehtävät suoritettu, mutta energiaa ja ryhtiä olisi kaivattu lisää. Vaihdoista toinen oli puhdas mutta liioitellulla potkumaisella takajalan liikkeellä ja vaikeamman suunnan vaihto epäpuhdas. Tulos oli 61,957 % ja sija 4./9. 

Radalla Minttu myös muisti taas aiempaa kisakauttamme vaivanneen keskihalkaisijajarrutuksen ja jäimme varsinkin lopputervehdyksessä metrikaupalla oikeasta pisteestä, koska se kerta kaikkiaan pysähtyi. Vaikka keskihalkaisijaa on kovasti treenattu, tapa istuu todella tiukassa. Minttu ei pelkää tuomaripäätyä, se vain on oppinut, että kisoissa keskihalkaisijalle tulee jossain vaiheessa pysähdys. Niinpä se ennakoi sitä eikä reagoi, vaikka käytän kannuksia. Se oppii menemään keskihalkaisijan oikein kyllä treenaamalla, mutta kun sitten kisatilanteessa joudun välttämättä tekemään yhden tai kaksi tervehdystä, se oppii huonon tapansa taas uudelleen ja olemme lähtötilanteessa. Joskus alkutervehdys menee vielä ihan hyvin, mutta lopputervehdys enää ei, koska alkutervehdyspysähdys palauttaa pysähtymisen sen mieleen. Tilanne on koulutuksellisesti hankala, koska lopputervehdyksen jälkeen hevonen saa aina kiitoksen eli pitkät ohjat ja suorituksen lopettamisen, vaikka suoritus olisi juuri päättynyt jarrutukseen. Ei myöskään auttanut, että sunnuntain(kin) verryttelyssä ratsastin keskihalkaisijaa useamman kerran ja tulin sen aina keskiravissa ilman pysähdystä.

Luulen, että Mintun kanssa ei ainakaan tässä vaiheessa voi mennä tämän jarruttamisen vuoksi kahta starttia samana tai peräkkäisinä päivinä, koska se tarvitsee riittävän pitkän uudelleenkoulutuksen joka kerta sen jälkeen, kun radalla on tehty keskihalkaisijapysähdys. On kyllä erikoinen ongelma – en tunne yhtään hevosta, jolla olisi sama ongelma. On tämä tällaista hevosten kanssa. 😂 Lauantain hieno tulos ja hyvän tuntuinen rata kuitenkin lämmittävät mieltä. Ei tässä auta kuin treenata jälleen lisää keskihalkaisijoita ja vaihtoja ja tosiaan ehkä välttää viikonlopun tuplastartteja.

Varsinkin lauantaina oli ihana lämmin sää. Videoita en saanut, koska olin yksin reissussa. Minttu onneksi nyt aikuisiällä lastautuu helposti ilman apua ja viihtyy trailerissa syömässä heiniä eivätkä välimatkat oli Ylikylässä pitkiä, joten saan kaiken helposti tehtyä ilman apuakin.

Alla olevat kuvat otti Annika Mäki / Photoma.