"Korvat ylös, nopeampi tahti, sisäpohje, korvat ylös, nopeampi tahti, korvat..."

Tällä hetkellä istun kotisohvalla kylpytakki päällä palautumassa muutama tunti sitten olleesta valmennuksesta. Minnan kanssa ratkottiin tänään erityisesti laukan haasteita ja pyrittiin rakentamaan siihen parempaa kantamista ja suoruutta pala palalta.

Laukka on aina ollut Mintulle selvästi vaikeampi askellaji kuin ravi. Siinä missä ravissa Mintulla on jo aika paljon vaihteita, laukassa lisääminen ja kokoaminen aiheuttaa vielä usein tahdin muuttumista, huojumista ja muodon vaihtelua eikä sen ole yhtä helppo pysyä suorana kuin ravissa.

Tänään työskenneltiin laukassa isolla ympyrällä. Ensin minun piti ottaa lapoja haltuun ratsastamalla voimakkaasti ulkopohkeella kohti ulko-ohjaa. Täytyi vahtia, että lapa ei saa yhtään pullahtaa ulos eikä kaula mennä kieroon, vaan hevonen piti tuntea yhtäläisesti molempien ohjien päässä. Tämä onkin ikuisuustehtävä, johon joudun säännöllisesti palaamaan. 😅 Ei ole helppoa! 

Harjoituslaukasta laukkaa pidennettiin keskilaukaksi ja sitten koottiin takaisin harjoituslaukaksi. Tämän jälkeen kokoamista lisättiin aste asteelta niin, että lopulta piti päästä laukkaan, josta voi tehdä hyvän laukka-käynti-siirtymän. Tässä harjoituksessa korvissani raikui jatkuvasti, että tahti ei saa hidastua, vaikka laukkaa kootaan, eikä Minttua saa yhtään päästää sukeltamaan päällään matalaan muotoon - siispä korvat ylös! Se hiukan protestoikin päätään heiluttamalla ja selvästi koetti sanoa, että kokoo mummo ihan keskenäs ja anna mun vaan rennosti laukkailla, mutta tähän piti reagoida heti terävällä pohjeavulla. Minttu kyllä osaa jo koota, mutta päivästä riippuen se vain ei ole aina yhtä innokkaalla tuulella sitä tekemään vaan jäisi mieluummin tekemään helppoja asioita. Sain loppujen lopuksi kuitenkin kaavittua koipieni väliin kutakuinkin suoran hevosen, joka kokosi ja lisäsi laukkaa ilman huojuntaa ja muodon muuttumista. Pitää vain itse muistaa hellittää ohjasta kunnolla eikä jäädä vahingossa kannattelemaan sen päätä oikeassa asennossa. 

Ravissa ei tänään oikeastaan työskenneltykään kuin vain sen verran, että tsekattiin toimivuus. Minttu ravasi hyvin ja väläytti hetken aikaa jopa todella näyttävää ravia hienossa muodossa. Käyntiä sen sijaan täytyi taas ihan ratsastamalla ratsastaa, että sain siihen kunnon työnnön. 

Täytyykin viritellä tällä viikolla Pixio-kamera kuvaamaan meidän menoa nyt kun kenttää on jo sen verran valmiina, että siellä pystyy jo ihan oikeita hommia tekemään. Pinta ei ollut enää niin upottavakaan kuin pari viikkoa sitten, vaikka kaipaisinkin siihen jotain "saavista kaatamalla" -tyyppistä sadetta, jotta pinta tiivistyisi vielä enemmän. Onneksi tähän vuodenaikaan niitä sateita ei varmaan tarvitse kovin kauan odottaa. :D

Tämän postauksen pari kuvituskuvaa on otettu pari päivää sitten, kun kävin yhtenä päivänä Mintun kanssa ratsain postilaatikolla ja toisena päivänä Marcellaa taluttaen. Tietää olevansa maalla, kun postilaatikolle on 750 metriä ja sinne menee hevonen narussa tai sen selässä. 😂 Rakastan tätä maalaismiljöötä, tää on aivan ihana!

Kouluvalmennusta puolivalmiilla kentällä ja löysät pois maastolaukalla

Kisoja ei ehkä olekaan tälle kaudelle enää tulossa, koska en ole saanut traileriin tarvittavaa huoltoaikaa vieläkään, vaan se menee jonnekin tuleville viikoille. Aiemmin käyttämäni korjaaja on osittaisella sairauslomalla eikä ehdi, eikä muualtakaan saa aikoja kovin pian. 

Treenaamaan sen sijaan olemme jo päässeet! Minna tuli toissapäivänä toista kertaa pitämään valmennusta tänne kotiin. Treenithän olivat useita viikkoja tauolla muuton jälkeen, koska kentän pinta piti uusia kokonaan, ennen kuin siinä pystyi millään muotoa ratsastamaan. Traktori työnsi pintahiekat syrjään, mutta muun olemme tehneet miehen kanssa kaksin ja yleensä vieläpä minä yksin käsipelillä ja mönkijällä. Kenttä on nyt siinä vaiheessa, että pintahiekat on siirretty syrjään, kantavaa kerrosta tasoitettu ja sitten tärytetty, noin 5 sentin kivituhkakerros levitetty kiilakerrokseksi kentälle ja sitten tärytetty, sen päälle laitettu sopiva määrä irtonaista kivituhkaa pinnaksi ja siihen vielä sekoitettu vanhaa hiekkaa sekaan. Tällä hetkellä kiilakerros on käytännössä koko kentällä, sen päällä irtonaista kivituhkaa noin 23 x 30 metrin alueella ja joissakin kohdissa lisäksi sitä toista hiekkaa. Homma etenee hitaasti, koska teen tätä tosiaan enimmäkseen yksin täyden päivätyöni, hevosten hoidon, kotitöiden ja muun elämän ohella. Työtä hidastaa vieläpä se, että vanha, kentältä syrjään työnnetty hiekka sisältää paljon kiviä, jotka on siivilöitävä pois, ennen kuin hiekkaa voi levittää kottikärryllinen kerrallaan kentälle. Ratsastettava alue kuitenkin laajenee koko ajan sitä mukaa, kun saan pintaa laitettua kiilakerroksen päälle. Alkuun pitkä sivu tulee olemaan noin 40 metriä, mutta kun hevosten metsätarha valmistuu, niiden tämänhetkinen tarhanpohja kentän päädyssä remontoidaan ja kentälle tulee mittaa n. 60 m.

Nyt pinta menee kavioista vielä helposti kuopalle ja on pehmeä, koska se ei ole vielä yhtään päässyt painumaan ja yhden hevosen käytöllä ei painukaan niin nopeasti kuin isolla tallilla. Onneksi siinä voi kuitenkin jo ratsastaa. Toissapäivänä Minna laittoi meidät kunnolla töihin; teimme joka toiseen kulmaan voltin, josta piti jatkaa suoraan avotaivutusta uraa pitkin. Kun homma onnistui ravissa, sama tehtiin laukassa, ja voi pojat että oli vaikeaa. Minttu tuntui aluksi ihan puupökkelöltä, ja tuntui mahdottomalta saada se kantamaan laukassa ja ylipäätään ehtiä kokoamaan ja hieman taivuttamaan noin pienen kentän sivuilla. Aloitimme Mintulle helpommassa suunnassa, ja kas, siinä tapahtuikin jotain ja sama onnistui jo helpommin toiseen, tavallisesti vaikeampaan suuntaan. Taas tuli hyvä muistutus siitä, miten pitää vain jaksaa tehdä yksikseenkin hankalan oloisia tehtäviä nopeassa tahdissa eikä jäädä tekemään liian helppoja asioita. Ratsastan kyllä sinänsä kunnolla yksinkin enkä jää vain keventelemään jotain epämääräisiä ympyröitä, mutta ihan noita hengästyttävimpiä tehtäviä ei tule tehtyä. Niskasta itseä kiinni siis tässäkin. :D

Eilen Minttu kuitenkin pääsi koulutreenien sijaan kohottamaan kuntoa maastoon. Menin tallini kulmalta lähtevää tietä, joka siis päättyy peltoon ja on edestakaisin tullessa pituudeltaan 3 km. Minttu sai aika tasapuolisesti ravata ja laukata yhteensä kolme kertaa tuon tien eli 9 km sisältäen lyhyen alkukäynnin ja jossain vaiheessa ehkä 3 minuutin välikäynnin. Sen jälkeen käytiin vielä loppukäynnit. Minttu hengästyi sopivasti muttei puuskuttanut ja palautui nopeasti, joten harjoitus oli juuri sopiva. Pääkin näytti taas tuulettuvan ja hauskaa oli. :) Tänään se sai tarhapäivän, koska töiden jälkeen keskityin taas vaihteeksi kentän rakentamiseen, ja nyt viikonloppuna aion ratsastaa varmaan yhden koulutreenin ja yhden maaston. Tai ehkäpä laitan pian jo puomeja kentälle! Hienot, uutuuttaan kiiltävät muovitetut puupuomit odottavat vieläkin tallin vieressä käyttöä. Nyt pohjaa joutuu kyllä tähän alkuun huoltamaan paljon, joten hirveän leveälti ei viitsi vielä puomeja levitellä, mutta muutaman voisi jo laittaa ja siivota ne sitten pois, kun pitää lanata kenttää.

Nyt mulla onkin aikaa ratsastaa enemmän, koska tänään alkoi syysloma. Tulee tarpeeseen, koska nämä ovat lukio-opena vuoden kiireisimpiä viikkoja, ellei lasketa kevään ylioppilaskirjoituksia. Joka päivälle riittää korjattavia kokeita paljon syyslomallakin, mutta onneksi sentään päivän aikaa vievin ja rankin osuus eli opetustyö jää siksi ajaksi pois, joten myös rentoutumiselle eli kakan ja kivituhkan lapioimiselle jää aikaa. ;)

Alla vielä muutama kuva eiliseltä maastoretkeltä. Reippaan laukkaamisen ohella ehdittiin pysähtyä hetkeksi ottamaan kuva maisemasta, joka on muuttunut kauniin keltaiseksi. 🍂

Pronssia Lounais-Suomen nuorten hevosten aluemestaruuksista!

Valmennuskuulumisia en ole laittanut, koska sellaisia ei ole. Kenttäprojekti etenee varmasti mutta hitaasti, koska muokkaamme pohjaa käsipelillä ja yhden mönkijän voimin. Niinpä meillä ei ole ollut kenttää käytössä 5 viikkoon eli sinä aikana, kun olemme täällä Aurassa asuneet. Minttu on saanut paljon vapaita ja olemme maastoilleet ja harjoitelleet koulujuttuja tässä meidän pihatiellä. Tästä lähtökohdasta harkitsin, kannattaisiko perua ilmoittautuminen Turun Artukaisissa oleviin aluemestaruuksiin, jotka olin merkinnyt kalenteriin jo kauan sitten. No, en perunut, ja se kannatti. Kisa-aamu valkeni tänään kaatosateisena ja harmaana, mutta takaisin tultiin valkoisin ruusukkein koristeltuna ja pronssimitali kaulassa. 

Meillä oli tässä vähän sattumuksiakin matkassa, sillä parhaat prosentit ratsastanut hylättiin harmillisen varustevirheen takia ratansa jälkeen. Näin ollen me nousimme pronssisijalle. 

Olen joka tapauksessa älyttömän tyytyväinen suoriutumiseemme. Artukaisten Malja-kenttä ei tunnetusti kestä kovin hyvin vettä ja kilpailurata lainehti isoista, syvistä vesilammikoista, ja mistä ei lainehtinut, sieltä oli upottavaa velliä, joka imaisi kaviot kuin imukuppi. Homma ei ollut pohjan vuoksi helppo kenellekään. Meille tämä oli kolmas rata HeA-tasolla ja saimme tähän saakka parhaan sen tason tuloksemme, 65,587 %. Siihen mahtui kahden tuomarin pistevähennys, joka tuli siitä, että kevensin keskiravin (enkä ollut ainoa). Ihan uusi tieto nimittäin oli, että tuosta samasta ohjelmasta on olemassa kaksi eri versiota, joissa ei ole muuta eroa kuin se, että toisessa keventäminen sallitaan ja toisessa ei. 😅 Sijoituksiin tuo ei kuitenkaan vaikuttanut. Ohjelma oli FEI CCI/CIC* A-kenttäkilpailuohjelma 2009, jonka olemme menneet kerran aiemmin tämän vuoden loppukeväästä.

Minttuhan on nyt vasta 5, kun tämä mestaruus oli avoinna 5–6-vuotiaille hevosille. Ensi vuonna olemme vielä paljon valmiimpia, kun nyt vasta olemme alkaneet nousta tälle tasolle.

Rataan tuli pari takkuilevaa kohtaa, joista toisessa Minttu nosti päänsä laukassa ehkä ison vesilammikon läpi laukkaamisen vuoksi, tai ehkä se pelasi kielellään, mitä se on kisoissa välillä tehnyt, kun jänskättää. Toisessa kohdassa laukkasimme kohti isoa hevosautoa, joka oli hetki sitten säikäyttänyt Mintun sihauttelemalla ilmat juuri meidän ollessamme kohdalla, ja siinä Minttu laittoi jarrua ja siirtyi ravin sijaan käyntiin. Ylipäätään sitä sai kannustaa aika reippaasti eteen, koska pohja oli ymmärrettävästi raskas. Paljon hyvääkin tietysti oli ja niin fiksusti Minttu taas käyttäytyi kisapaikalla!

Näköjään tällaisellakin valmistautumisella, tai siis valmistautumattomuudella, voi pärjätä. 😆 Hyvä me! Seuraavista kisoista en ole vielä varma. Ensi viikonloppuna olisi Piikkiössä Ylikylän tallin koulukisat, mutta siihen pitäisi harjoitella ohjelma, jota emme ole ennen menneet, ja pintahiekkoja emme ehdi siihen mennessä saada vielä kentälle. Peruuttaessani traikkua kotona paikoilleen vetopäästä kuului myös jokin rutsahdus ja nyt vetopää ei kallistu oikealle ja vasemmalle niin kuin aiemmin, joten epäilen, menikö siinä jotain rikki. Siinä tapauksessa meillä ei ole traileria käytössä vielä 6 päivän päästä. Ehkä noihin kisoihin emme mene, koska jo huomenna olisi viimeinen päivä ilmoittautua. Ehkä kuitenkin vielä yhdet tai kahdet kisat tälle kaudelle ennen talvitaukoa, vaikka olisivathan tämänkin päivän kisat aika hieno lopetus.

Alla vielä videot radasta ja palkintojenjaosta. Ne ja kuvat on ottanut Marja Vesala, joka oli hoitajana mukana. Nuorten hevosten luokka oli radalla 2, mutta kunniakierrokselle lähdettiin radalle 1, joka oli märkyydestään huolimatta sentään kakkosrataa kuivempi. Oli hieman vinhaa lähteä suoraan laukassa vieraalle radalle, jossa vesi loiskui, taputukset kajahtelivat ja iso ruusuke heilui poskessa. Selvisimme kuitenkin. 😁

Kivituhkaa kentälle ja ilman satulaa pihatiellä

Ratsastukset ovat olleet kyllä kovin vähissä viime viikkoina. Joka päivä on niin kiire töiden, kotitöiden, tallitöiden ja pihan (nyt erityisesti kentän) laittamisessa, että ei ole yksinkertaisesti jaksanut ratsastaa päivittäin. Minttuahan tämä ei haittaa, sillä se näyttää olevan varsin tyytyväinen rauhallisessa maalaisympäristössä, jossa saa tarhata pyöreästi kellon ympäri ja juosta kaverin kanssa tarhassa. Nyt se kyllä liikkuukin tarhassa ihan eri lailla kuin aiemmilla talleilla, koska vaikka tämäkin tarha on tulevaan tarhaan verrattuna pieni ja epävirikkeellinen, tilaa on kuitenkin enemmän ja hevoset innostavat toisiaan liikkumaan. Ne näyttävät kävelevän ja juoksevan päivän mittaan yllättävän paljon. Muutenkin kotiutuminen on sujunut sekä Mintulta että Marcellalta tosi hyvin!

Tänä viikonloppuna isosiskoni oli käymässä täällä Aurassa. En ratsastanut sen kummemmin, mutta laitoin suitset päähän ja riimunnarun kaulanaruksi ja kiipesin Mintun selkään, jotta saisin muutamia kuvia kotimaisemissa. Kävelin hiukan edestakaisin pihatietä ja muutaman kerran käännyin ympäri ja lähdin laukkaamaan kuvaajaa kohti. Tämän kymmenminuuttisen jälkeen Minttu pääsi taas tarhaan mussuttamaan heinää. 😄

Mintullahan ei koskaan ole ollut mitään sellaista, että se alkaisi pukitella tai lähtisi liian kovaa, mutta on se muilla tavoin kuitenkin ollut eläväinen ja hereillä - mitä se toki on edelleen tavallaan, mutta samalla se on tuntunut tasaantuvan ja järkevöityvän kovasti. Olin ihan ylitsevuotavan tyytyväinen, kun pystyin ilman mitään avuille ratsastamisia ja verryttelyjä vain karauttamaan pitkin pihatietä ja nuori hevoseni käyttäytyi niin mallikkaasti ja pysähtyi pienestä pyynnöstä. Enpä olisi vielä esimerkiksi vuotta tai puoltakaan vuotta aiemmin noin vain mennyt selkään ilman satulaa ja lähtenyt laukkaamaan. Ylipäätään kokeilin ratsastaa Mintulla ilman satulaa ensimmäistä kertaa vasta noin viikko sitten. Kokemus ei ollut persukselleni erityisen miellyttävä, koska sain tehdä vähän liian läheistä tuttavuutta Mintun ison sään kanssa, mutta muuten oli huippua sekä silloin että nyt! 

Jalat sojottavat oudosti, mutta se johtui siitä, että jännitin ihan tahtomattani pakaralihaksia ja nilkkoja, koska rentona oleminen heilautti helposti kovaa säkää vasten. Ei kovin pitkästi kärsi tätä harrastaa. :,D
 

Kentällekin on nyt saatu kivituhkakuorma ja olemme sitä levitelleet pikkuhiljaa. Homma etenee yllättävän hitaasti, kun ei ole mitään traktoria kauhoineen käytössä, mutta mieheni on kuljettanut pikkukasoja mönkijän kauhalla ja lisäksi olen ihan perinteisesti hyödyntänyt lapiota ja kottikärryä. Yllättävän näppärästi kasoja on saanut leviteltyä myös tuollaisella haralla, joka näkyy kuvissa. Sillä saa helposti vedettyä isosta kasasta sopivan määrän kivituhkaa ja levitettyä tasaisen kerroksen maahan. Tällä hetkellä kentän pinta-alasta on kivituhkan peitossa karkeasti arvioiden ehkä 1/5. Tulevina päivinä homma siis jatkuu. Tämän jälkeen kivituhkakerros vielä tärytetään kovaksi. Aivan hetkeen ei siis vieläkään pääse kentälle, mutta olen iloinen, että sekin etenee ja pikkuhiljaa oma maalaisparatiisini täydentyy. 🌻

Kentän remontti etenee

En ole kyllä varmaan ikinä ollut näin reipas. Nyt jo viikkojen ajan melkein joka päivälle on riittänyt tuntikausiksi puuhaa, kun paikkoja on laiteltu uuteen uskoon. Sisälläkin on vielä pari laatikkoa, joiden sisältö hakee paikkaansa, mutta erityisen paljon aikaa saa vierähtämään tuolla ulkohommissa.

Ajattelin laittaa jo tähän postaukseen kuvia satulahuoneen muutoksista, mutta taidankin tehdä sen vasta ensi kerralla, koska se on melkein muttei vielä ihan valmis. Vielä loppusilaus, niin saan kerralla koko huoneesta kuvia. 

Toissapäivänä sen sijaan sain vihdoin traktorin kuskeineen käymään ja vetämään kentältä hiekkakerroksen syrjään. Hiekkamäärä kentällä oli valtava, monessa kohdassa varmasti 30 senttiä ja toisissa taas ehkä se normaali 10 senttiä. Siinähän ei ole nyt pariin ekaan viikkoon voinut ratsastaa ollenkaan, koska Minttu räpiköi jo juoksuttaessa vaivalloisen näköisesti eteenpäin, kun pohja upotti niin paljon. Hiekkakerroksen alta paljastui kantava kerros, tosin siitä oli irtoillut ja noussut pintaan paljon kiviä jo ennen kuin teimme kentälle mitään. Suunnitelma on, että huomenna aamulla tänne tuodaan 68 kuutiota kivituhkaa, joka levitetään kentälle ja tärytetään tiiviiksi. Tuon kerroksen pitäisi estää kivien nousemista pintaan ja tehdä päällimmäiselle hiekalle tukeva alusta. Sen päälle laitetaan sitten sopiva kerros irtonaista hiekkaa. Kerroksessa hyödynnetään varmasti osa tästä nykyisestä pintahiekasta, mutta sitä laitetaan ehdottomasti vähemmän kuin nykyään. Luultavasti päälliskerrokseen sekoitetaan vielä joukkoon kivituhkaa antamaan lisää pitoa, koska epäilen, että nykyinen hiekka saattaa olla järkevinäkin määrinä rullaavaa, jos sitä käyttää yksinään. Toisaalta ei se ihan huonoa ole, koska samaa on nyt hevosten tarhassa ja pohja on alkanut tiivistyä niiden kavioiden alla mukavasti.

Tässä kentän pohja aikaisemmin sen jälkeen, kun Minttu oli tallannut noihin kohtiin yhden kerran. Ymmärrätte varmaan, miksi kenttäprojekti sai vauhtia. :,D

Traktorikuski kävi. Pintahiekka on lanattu pois, pohjassa vielä epätasaisuutta. Hiekkaa on toki vielä ohuesti, koska ihan kaikkea ei saa pois ja jo tuossa kohtaa lana raapii ison määrän kiviä esiin.

Mönkijä ja lana valmiina töihin!

Harallekin oli tarvetta paikka paikoin.

Tässä vaiheessa kenttä on nyt mönkijän kanssa lanattuna ja tasoitettuna. Tähän saakka pääsin tänään. Huomenna sitten kivituhkakerros.

Tänään pihaan saapui myös uusin ostos eli mönkijä! Kihlattuni kaveri on asunut jo pidemmän aikaa täällä Aurassa ja sattui harkitsemaan omansa myyntiä, joten testasimme sitä tässä yhtenä päivänä ja päätimme ostaa sen. Tarvitsemme mönkijää ainakin tien auraamiseen talvella ja kentän lanaamiseen, mutta ostettiin mukana myös pikku kärry, jossa voi kuljettaa mitä sitten ikinä haluaakaan: maa-ainesta, säkkejä, risuja...

Siispä iskin hankkimani tie-/kenttälanan uuden apurimme perään ja tasoittelin kivi-hiekkaseospohjaa parhaani mukaan. Traktorimies oli nimittäin jättänyt pohjan aika epätasaiseksi ja aaltoilevaksi ja sen tasoittamiseen kului aika pitkä tovi. Ihan pientä aaltoilevuutta siellä on edelleen, mutta huomattavasti vähemmän nyt. Osaa kohdista tasoitin lopuksi vielä ihan käsipelillä isolla haralla. Yksi kulma on kyllä muita kohtia korkeammalla, mutta sen tasoittamiseen ei hara eikä mikään meidän käytössämme oleva väline riitä, vaan pitäisi olla traktorin kauha. Uskon kuitenkin, että tuosta tulee ihan hyvä. Suunnitelmissa on tosiaan laajentaa kenttää vielä nykyisten hevostarhojen päälle lähitulevaisuudessa, joten tuo kulmaus katsotaan varmaan silloin vielä uusiksi. 

Maastoilumaniaa

Kenttämme odottaa edelleen pinnan kuorintaa ja kivituhkakuormaa, joten sitä ei edelleenkään ole päästy hyödyntämään. Tällä viikolla pitäisi saada traktori kuskeineen paikalle, joten toivon mukaan jo pian meillä on toimiva kenttä! 🙏

Käyttökuntoisen kentän puuttuminen ei kuitenkaan ole ollut kokonaan huono asia, koska se on pakottanut hoitamaan Mintun liikutuksen muulla tavalla. Meillä maastoreissut ovat lisääntyneet ihan huimasti "edelliseen elämään" verrattuna. Tällä ja viime viikolla olen ratsastanut muutamaan kertaan ja joka kerralla tutustunut uusiin paikkoihin lähimaastoissa.

Usein olen aluksi mennyt talomme nurkalta lähtevän 1,5 kilometrin mittaisen päättyvän tien päähän ja takaisin. Tätä reittiä on saanut päästellä myös ravissa ja laukassa huoletta, koska siinä on enimmäkseen hyvä näkyvyys eikä siellä ole käytännössä mitään liikennettä. Huono puoli siinä on, että pohjassa on myös isohkoa sepeliä, mutta toisaalta se ei ole näyttänyt Minttua haittaavan. Olisi kyllä kiva saada sitä vähemmän kiviseksi. 

Olen lähtenyt Mintun kanssa menemään tietä myös "kaupunkiin päin" eli samaa reittiä, jota ajan itsekin, kun lähden minne tahansa asioille Auraan tai Turkuun päin. Vielä emme ole menneet sitä kovin pitkälle, vain ehkä pari kilometriä kotoa, mutta on tässä vielä aikaa pidemmillekin irtiotoille. Viime maastoreissulla eilen totesin ilokseni myös, että ihan meidän naapuritiellämme on noin 700 metriä pitkä ja keskeltä juuri sopivan pehmeä suora, joka on kuin tehty laukkaamista varten. Pakkohan sitä oli jo testata. :) Asukkaita harvoin haittaavat kavionjäljet tien keskellä, koska siinä ne eivät riko autojen renkaiden alle tulevaa uraa. Voi silti olla, että ehkäpä tarjoudun maksamaan pientä tienhoitoekstraa, jos/kun alan käyttää näitä lähiteitä säännölliseen ratsastukseen. Tätä kyseistä tietä pitkin pääsee myös ihanalle pikku reitille, joka vie metsänlaitaa pitkin peltojen väliselle alueelle, josta näkyy myös oma kotitalomme uudesta näkökulmasta. Täältäkin käännyin takaisin tulosuuntaan, koska en ollut varma, pääsisikö mistään järkevästi ympäri muuten.

Tiellä, joka veisi kotoa Auran keskustaan ja Turkuun päin. Tässä kuitenkin jo on käännytty ympäri kohti kotia.

Pihatiellä koulutreenissä

Uusi löytö: polku, josta pääsee metsänlaitaa pitkin peltojen keskelle

Kotitalo näkyy peltojen takaa!

Olen kyllä aika ällistynyt siitä, miten kivaksi maastohevoseksi Minttu on kasvanut. Olen kyllä liikkunut sen kanssa maastossa sinänsä, mutta koska se nuorempana jonkin verran jännitti autoja, en ole lähtenyt metsäautoteitä pitkin mihinkään vaan pysynyt tallien lähiympäristössä. Kokemus ja yleinen ratsastettavuuden paraneminen on kuitenkin tainnut tehdä tehtävänsä, koska nyt se liikkuu maastossa todella kivasti ja lähtee uusillekin teille mielellään. Vain jotkin yksittäiset asiat (kuten lähimmän naapurin postilaatikko ja roska-astia) aiheuttavat pörinää, mutta yleismeininki etenemisessä on rento. Heti toisella maastoilureissulla tuli autokin vastaan kapealla tiellä. Yksi uusista naapureistahan se siinä, tervehdittiin ja jutskailtiin sitten hän auton ikkunasta ja minä ratsailta. 😁 Hän jopa käynnisti autonsa uudestaan ihan Mintun kyljen vieressä eikä mitään ongelmia tullut.

Viime kerralla mentiin harvinaisen pitkä ratsastus, noin 1,5 tuntia, josta iso osa oli kuitenkin käyntiä. Niin ja sisältyi siihen aika pitkä juttutuokio naapurin kanssakin. Pidemmät lenkit tietysti lisääntyvät sitten iän myötä, mutta vielä näin nuoren kanssa olen pitänyt ratsastukset siinä noin 45 - 60 minuutissa käynteineen.

Maastossahan voi sitä paitsi tehdä melkein kaikkea mitä kentälläkin. Tiellä eivät voltit ja ympyrät onnistu, mutta olen treenannut kotitiellämme esimerkiksi pohkeenväistöä sik-sak-kuviona, siirtymiä kaikissa askellajeissa, avotaivutusta, lisäyksiä ja kokoamisia ja laukanvaihtoja käynnin kautta. Meillä on 500 metriä tasaista ja enimmäkseen suoraa pihatietä niin, ettei lähin naapuri ole siinä vielä edes näköetäisyydellä, joten tuota pätkää voi suhata edestakaisin mielensä mukaan ilman, että kukaan edes ihmettelee. 😂 Kenttä kuitenkin helpottaa treenaamista kovasti, kun saamme sen pohjan kunnostetuksi, joten sitäkin odotellessa!

Ratsailla ekaa kertaa kotona

Joko olen muistanut riittävästi painottaa, että tässä muutossa on ollut ihan hirveästi hässäkkää ja tehtävää? Eilenkin oli tekemistä vaikka muille jakaa, mutta koska olin koko päivän kotona ja sää oli juuri täydellinen, puolipilvistä ja 23 astetta, en voinut vastustaa kiusausta nousta ratsaille. Tämähän oli sitten ensimmäistä kertaa ihan oman kodin piirissä, joten tunne oli aika huikea! 

Meillä on meneillään kentän pinnan uusiminen. Huomasin kentän olevan pehmeä jo silloin, kun kävimme katsomassa tätä paikkaa ostomielessä, mutta ajattelin, että se välttää ihan alkuun ja uusitaan sitten. No, eipä välttänytkään. Koetin juoksuttaa Minttua siinä ja sehän upposi niin paljon, että laukka oli yhtä ähkimistä ja puhkimista ja ravissakaan ei tahti pysynyt millään, kun piti rämpiä niin paljon. Nykyisellään tuossa ei siis viitsi ratsastaa ollenkaan. Naapurin pitäisi tulla lähipäivinä kuorimaan kentästä pintahiekka kokonaan pois, sitten laitamme pohjalle kovaksi tamppautuvan kivituhkakerroksen ja sen päälle pintakerroksen. Ehkä osa tästä nykyisestä hiekasta voidaan hyödyntää pinnassa, mutta siihenkin tulee varmaan kivituhkaa joukkoon.

Tämä kuitenkin johti siihen, että menin kentällä vain pari kierrosta ravia ja sitten lähdin suoraan maastoon. Testasin heti sen lenkin, joka lähtee tallin kulmalta ja kaartaa 1,5 kilometrin päähän päättyen pellon laitaan. Sieltä ei kylläkään pääse rengasmaisesti takaisin, vaan täytyy kääntyä ympäri ja tulla samaa reittiä, mutta tie on tosi rauhallinen, koska sen varrella ei ole mitään asutusta. Ajattelin Mintun varmaan hiukan jännittävän uutta paikkaa, mutta olikin aivan tosi ihana maastolenkki. Ensimmäisen 5 minuutin aikana tuli pari ihan pientä paikallaan säpsähtämistä, mutta sen jälkeen Minttu halusi venyttää kaulaa alas ja kulki tosi rennosti. Kävelimme siis pellon laitaan saakka ja käännyimme siellä ympäri. Koska paluumatkakin sujui niin hienosti, kokeilin ravia ja sitten saman tien laukkaakin. Voi että miten me nautittiin! Mintun kanssa ei koskaan ole sellaista ongelmaa ollutkaan, että se kuumuisi maastossa liikaa tai etteikö sen kanssa voisi laukata tallille päin. En vain ajatellut, että ensimmäisenä laukkailisin uudella maastoreitillä, mutta hienostihan se sujui. :) Takaisin tallille saavuttuamme kävelimme vielä tietä vähän toiseen suuntaan, jotta sain otettua kuvan, jossa näkyy kotitalomme. 

Tänään Minttu vietti taas vain tarhapäivää, koska mulla oli lukuvuoden opetuksen aloittamispäivä ja heti alkuun aika tiukka aloitus. Sen lisäksi jäin vielä töiden jälkeen pariksi tunniksi siivoamaan kämppää, jossa asuimme väliaikaisesti ennen tilan ostoa. Huomennakin käyn vielä siivoamassa, mutta silloin voisin taas käydä maastossa. Kisoihin treenaaminen on hiukan jäissä nyt kun kenttä ei ole missään ratsastuskunnossa, mutta ratsastamaan pääsee onneksi muuten. 🌲🌳

Menossa poispäin kotoa

Tässä oltiin juuri saavuttu tien päätepisteeseen ja käännytty takaisin tulosuuntaan. Ihana pitkä suora edessä. :)

Kotitila. <3 Meidän tonttimme raja tältä puolen taloa näkyy tuossa vihreän ja keltaisen pellon rajalla. Kaikki keltainen on meidän.