Oma hevonen [x], oma talli [x] – ajatuksia unelmieni hevostenpidosta

Olen asunut nykyisessä omistusasunnossani (50/50 minun ja tulevan aviomieheni) nyt kaksi vuotta ja tykkään kodistamme ihan älyttömän paljon. Asumme Turussa aivan keskustan lähettyvillä niin, että Aurajoen rantaan aivan torin kulmille kävelee kymmenessä minuutissa. Nykyiseen elämäntilanteeseemme tämä sopiikin hyvin, koska tykkäämme käydä paljon erilaisissa tapahtumissa ja varsinkin kesäisin kaiken maailman riennoissa ulkona. 

Kaikkihan me kuitenkin varmaan tiedämme, että valtaosa ainakin aktiivisista hevosharrastajista on joskus ajatellut, millaista olisi, jos harrastukseen ei lähdettäisikään töiden jälkeen autolla, vaan tuvan ikkunasta näkyisi pala suomalaista perinnemaisemaa: valkoista aitaa, ruohoa ja hevosia.

Karistetaan vielä hetkeksi talliajatus ja palataan siihen tosiasiaan, että suurimmalla osalla hevosharrastajista ei ole ylipäätään omaa hevosta, jonka voisi jonnekin sijoittaa. Tähän vaikuttaa tietysti moni seikka; oman hevosen pitäminen vaatii rahaa, aikaa ja osaamista ja näistä etenkin ensimmäistä, koska sillä voi paikata puutteita kahdessa jälkimmäisessä. 

Minulle unelmieni hevosharrastus on kuitenkin aina tarkoittanut omaa hevosta, ja tähän on helppo luetella monia syitä alkaen siitä, että esimerkiksi Mintun kaltaista nuorta, lupaavaa puoliveristä tuskin löytyisi vuokra- ja ylläpitohevosmarkkinoilta varsinkaan kilpailukäyttöön. Haluan myös päättää, millaisella satulalla ratsastan ja millaisia muita varusteita käytän ja olla yksin vastuussa siitä, miten hevoseni koulutus edistyy. Muidenkin omistamia hevosia on mukava ratsastaa varsinkin, jos niitä pääsee ratsastamaan useita kertoja viikossa, mutta ei se samalta kuitenkaan tunnu. Oma on aina oma.

Varsinaisesti tätä postausta innoitti kuitenkin se, että viimeiset 20 vuotta viime aikoina olen haaveksinut omasta tallista. Postaus sisältää siis runsaasti vaaleanpunaisia hattaraunelmia aiheesta "unelmieni hevostenpito kotona".

Alempana olevat kuvat talleista eivät ole omiani, mutta niiden käyttöoikeudet mahdollistavat kuvien vapaan jakamisen.

Kyllähän tällaisia kelpaisi katsella omalla takapihalla. Kuvassa 3-vuotias Minttu ja tarhanaapuri Kotimäessä alkukesällä 2019.

Heppatytön unelma: kesä, kärpäset ja onnellinen hevonen laitumella.

Ollapa iso tontti, johon mahtuisi ratsastuskenttä! Kuva Tarun ja Kimin tallilta kesältä 2020, kun tein viimeistelytreenejä minun ja Mintun ensimmäisiin kilpailuihin.

Miksi ei vuokratallipaikkaa?

No, siinäpä se. Täysihoitopaikassahan on valtavasti hyviä puolia ja vähemmälti huonoja. Nykyiseen täysihoitopaikkaamme Hannulan talliin olen oikein tyytyväinen. Hevonen pääsee aina suunnilleen samaan aikaan ja tarvittaessa vähän säänkin mukaan ulos ja sisälle, sen märkä loimi kuivuu tehokkaasti kuivaushuoneessa, hevostenhoitaja on päivisin paikalla aina vähintään toinen silmä kohti hevosia ja ylipäätään tallilla on apukäsiä, joilta voi pyytää vastavuoroisia pikku palveluksia, jos itse ei  juuri nyt ehtisi tallille. Omistajana minun ei tarvitse miettiä sellaisia asioita kuin aitojen kunto, kuivike- ja heinätilaukset tai ratsastusalueiden lanaus. Ja niitä alueitahan riittää: Hannulan tallilla on pitkä maneesi, johon kulku on suoraan Mintun karsinan edestä, ja sen lisäksi pikkukenttä, estekenttä, iso kenttä ja harjoitusrata. Maneesi onkin mielestäni suurin plussa vuokratallipaikassa verrattuna omaan talliin, sillä harvalla meistä on varaa pistää omakotitalon hintaa kiinni maneesiin. Toinen vähintään yhtä suuri asia on se, että täysihoitotallilla voin jättää huoleti menemättä tallille joinakin päivistä ja pitää lomia tai saada sellaiset järjestymään korkeintaan pienellä vaivalla.

Miksi sitten oma talli?

- Maalla asuminen hevoset omassa pihassa on idyllistä, enkä tarkoita idyllisellä nyt sitä, että siitä alkaa ikuinen heppaleiri, jossa päivät pitkät vain ratsastetaan ja katsellaan verannalta Hevoshullun aukeaman ylitse, kun ponit kirmaavat laitumella ja auringonkukat huojuvat tuulessa. En ole koskaan asunut maalla, mutta olen aina (ehkä muutamaa kriittisintä teinivuotta lukuun ottamatta) tiennyt olevani sielultani osin maalaistyttö. Viihdyn luonnon ympäröimänä ja löydän tällaisesta paikasta jonkin sisäisen rauhan, vaikka tunnistankin kaupunkiasumisen hyvät puolet. Mielikuvaani maalaisidyllistä kuuluu sitten se oma talli.

- Olen motivoitunut harrastamaan mutta laiska lähtemään harrastuspaikkoihin. Pakkaset tai sateet eivät suuremmin haittaa, mutta jostain syystä minulle on aina ollut vaikeaa lähteä ajamaan mihin tahansa harrastuspaikkaan, vaikka sinne olisi vain vartti matkaa. Vaikerran sisäisesti sohvalla, kun ajattelen ulkovaatteiden pukemista ja ajomatkaa. Tästä syystä myöskään välillä aloittamani saliharrastus ei ole ollut menestys, koska kävelymatkan päässä olevat salit taas ovat olleet muulla tavoin epäsopivia. Lenkille tai vaikkapa iltatalliin sen sijaan lähden mielelläni, koska niiden suorittaminen alkaa käytännössä ulko-ovelta. Olen menneinä vuosina juossut jopa muutaman maratonin ja harjoitusmäärät ovat tietysti olleet isoja, ja nytkin olen omistanut jo yli 7 vuotta koiran, jonka kanssa lenkkeilen päivittäin. Jostain kumman syystä parin tunnin liikuntasuoritus ei siis ole mikään ongelma, mutta vartin ajaminen jonnekin muualle sitä tekemään on. :D

- Haluaisin mahdollisuuden olla kentällä yksin silloin kun haluan. Tykkäisin pitää siellä puomeja ja kavaletteja aina esillä ilman, että niitä täytyy olla aina korjaamassa pois ja kyselemässä ja tarkistelemassa varauskalenterista, ovatko ne jonkun tiellä. Näitä tulee mentyä oikeasti ihan liian harvoin. Mielikuvissani näen Ingrid Klimken kentän, jossa on aina muutamia kavaletteja suoralla ja viuhkamaisella uralla siisteissä jonoissa. :D Toiseksi olisi kiva virittää Pixio-kamera rauhassa paikalleen ja olla jälleen stressaamatta siitä, haittaako vihreänä loistava ja pyörivä jalusta kentällä muita ratsukoita. Vaikka Hannulan talli on koostaan (n. 40 hevosta) huolimatta yllättävän rauhallinen eikä mielestäni juuri koskaan ruuhkainen talli, varsinkin talvikaudella maneeskäyttöä on paljon ja voi joutua antamaan tilaa esimerkiksi toisten valmennuksille.

- Hevosten hoitamisen saa järjestää omassa tallissa sellaiseksi kuin haluaa ja pystyy. Nykyisellä tallilla heinäruokinta on viidesti päivässä ja tarhausaika sopivan pitkä, joten nykyään tässä asiassa ei ole muutenkaan ongelmia, mutta valtaosalla alueen talleista heinää jaetaan kolmesti ja tarhausajatkin saattavat olla ikävän lyhyitä. Hevosen muu hoitaminen helpottuu kotona kuitenkin valtavasti, jos sille täytyy esimerkiksi antaa lääkettä useasti päivässä tai hoitaa haavaa ja sen voi tehdä kotipihallaan käden käänteessä sen sijaan, että täytyisi ajaa monta kertaa päivässä vuokratallille. Myös loimitusta voi säätää mielensä mukaan, kun taas melkein joka paikassa vuokraan kuuluu yksi loimi päälle ja pois ja kaikesta muusta veloitetaan (täysin ymmärrettävästi) erikseen. Monille hevosten hyvinvointiin liittyvien asioiden järjestäminen itse onkin tärkein syy haluta hevoset omaan pihaan.

- Hevosen kanssa pääsee puuhailemaan ihan eri tavalla kuin täysihoitotallilla. No, onhan toki niitäkin harrastajia, jotka puoliksi asuvat vuokratallilla ja käyvät kotona vain nukkumassa, mutta ainakaan itse en halua luuhata tallilla koko päivää tai ajella sinne useasti päivässä. Kotona hevosia taas voi seurata ihan eri tavalla ja käydä vaikka vain moikkailemassa niitä tai tarkistamassa nopeasti jotain.

- Hevosten pitäminen kotona on edullisempaa kuin suuren kaupungin hulppealla täysihoitotallilla (?). Kysymysmerkin laitoin siksi, että tämähän riippuu laskemistavasta. Jos tallin, tarhat, kentän ym. joutuu rakentamaan alusta saakka, niin ne toki maksavat niin monta rahaa, että lompakosta loppuu tila. Varsinkin siis alkuvuosina hevosenpito on kotona kalliimpaa, kun hevosenhoitokulut eivät ole täysihoitotalliin verrattuna kuitenkaan niin paljon halvemmat, että lainanhoitokustannukset voisi kuitata sillä. Toisaalta lainaa ei maksella ikuisesti ja lyhennykset kartuttavat omaa omaisuutta. Varsinkin näin kasvukeskuksessa Turun seudulla voi olettaa, että hyvin pidetty pikku maalaisidylli pitää arvonsa. Rakentaminen on siis kallista ja kiinteistön hoitamisesta tulee kustannuksia, mutta ajan myötä tilanne tasoittuu. Jotkut vastarannan kiisket toki ovat sitä mieltä, että hevosten pitäminen kotona maksaa 10 000 euroa kuussa, koska omalle työlle pitää laskea hinta, mutta itse pidän ajatusta naurettavana. Kyse on harrastuksesta, eikä siihen käytetty aika ole pois palkkatyöstäni. En usko myöskään, että nämä henkilöt laskevat tuntitaksaa sillekään, paljonko heidän TV:n katselunsa, ruoanlaittonsa tai somettamisensa vie aikaa.

Moni näkee tässä rähjäisen vanhan tönön, hevosihminen taas upean aihion omalle pikku hevostallille. :D Kuva: PxHere

Millaisen kotitallin haluaisin?

Jos olisin miljonääri, niin rakennuttaisin kyllä överihienon maneesin ja kentät, hiekkapohjaiset maastoreitit ja koko helahoidon, mutta kirjoitan nyt siitä näkökulmasta, mikä voisi olla rahallisesti mahdollista.

- Haluaisin yhden "ykköshevosen", joka tällä hetkellä on Minttu. Lisäksi minua ovat aina viehättäneet vuonohevoset ja jotenkin haluaisin sellaisen tai jopa kaksi tepastelemaan pihaan. Ne olisivat lähinnä maastoilukäytössä. Seuralainen voisi olla jokin muukin poni, mutta sen verran iso, että voisin liikuttaa sitä ratsain. Koska tykkään hevosten ratsukouluttamisesta, voisi olla mielenkiintoista hankkia kerralla yksi tai kaksi koulutettavaa vaikkapa Virosta, ratsastaa niitä ja myöhemmin myydä jollekin harrastuskavereiksi. Toki pihassa pitäisi kuitenkin aina olla vähintään yksi seuraponi.

- Ratsastusalueista ehdoton vaatimus on oma, hyväpohjainen kenttä. En halua olla peltopohjan varassa ja ratsastaa ilman valaistusta tai pelkästään maastossa, vaan kunnollinen, aidattu kenttä olisi oltava. Maneesia tietenkin kaipaisi jäätikkökeleillä, mutta täällä lounaisrannikolla talvi tulee yleensä niin myöhään, että yleensä pohjat ovat sulana osan talvesta.

- Talli voisi olla pienikin, mutta sen pitäisi olla viihtyisä. Pinnat maalaisin jollain vaalealla värillä ja panostaisin yksityiskohtiin, kuten kehystettyyn hevosaiheiseen valokuvaan tai tauluun seinällä tai vaikkapa hevosenkengistä tai längistä tehtyihin koristeisiin. Satulahuoville hankkisin ns. oskarinoksan, jossa huovat voisivat olla kaikki siististi esillä ja kuivua helposti käytön jälkeen. Vältän muutenkin myös kotonani kaikenlaista väliaikaista ja keskeneräistä, kuten siellä täällä lojuvia pikkuesineitä, asioiden säilytystä epämääräisissä muovikasseissa ym., joten haluaisin myös tallin olevan siisti ja yksityiskohdilla kauniiksi tehty. Tallin edustaa voisi koristaa yksinkertaisesti istuttamalla kukkia tai jotain nättejä pensaita.

- Olisi kätevää, että tallirakennuksesta olisi suora pääsy tarhaan, jolloin talutteluun ei menisi aikaa. Rakennus voisi olla joko pihatto, jossa on myös erillinen hoitotila, tai sitten hevoset voisivat olla karsinoissa, joiden takaovet avaamalla pääsee tarhaan.

Englantilaistyyliset yläosasta aukeavat karsinanovet ovat ihania! Jos tuo ovien edustalla oleva alue olisi tarhanpohjaa, hevoset voisi päästää suoraan karsinasta ulos. Kuva: Oliver Dixon / Geograph

En tiedä, tuleeko unelma omasta tallista toteutumaan, mutta minusta on kiva haaveilla aina jostakin "seuraavasta etapista". Aiemmin se on ollut opinnoista valmistuminen, sitten työtilanteen vakiinnuttaminen, Turussa asuminen, oma asunto, hevonen, kilpaileminen ja nyt kaiken tämän jatkoksi ja rinnalle oma pikku maalaispaikka.

Millaisia hevosteluun liittyviä unelmia sinulla on? Jaa ajatuksesi kommenteissa!