Viimeksi kirjoitin nuoren hevosen laukan säätelystä ja siitä, että Mintun laukkaan on vähitellen alkanut löytyä vaihteita. Käytännössä se tarkoittaa, että voima on lisääntynyt, jolloin laukkaa on mahdollista koota ja lisätä eikä se vain rullaa aina samanlaisena. Samoilla teemoilla ollaan jatkettu edelleen.
Minna tuli luotsaamaan menoamme viimeksi toissapäivänä. Alussa ongelmia aiheutti Mintun vetelyys käynnissä. Sehän helposti vähän jarruttaa maneesissa muutenkin ja on ulkona taas luonnostaan paljon eteenpäinpyrkivämpi, mutta käynnissä tämä korostuu vielä enemmän. Saan olla nyt aivan ehdottoman tarkkana ja ottaa kunnolla harjoiteltavaksi asiaksi, että pohkeesta lähdetään käynnissäkin kunnolla eteen eikä reagoida vain ottamalla pari hätäisempää askelta ja venymällä pitkäksi. Vaikka olenkin vaatinut sitä reagoimaan pohkeeseen ja kävelemään raahustamatta, olen huomannut, että olisi pitänyt vaatia vielä enemmän. Kun olen mielestäni saanut Mintun kävelemään ihan reippaasti, Minna käskee nimittäin pyytämään vielä tarmokkaampaa käyntiä. Otetaan tästä siis ihan oma ohjelmanumeronsa treeneihin.
Kun käynti oli saatu säälliseksi, tehtiin hetki ravitehtävää niin, että käänsin R:stä tai S:stä radan poikki, siirsin keskellä käyntiin muutamaksi askeleeksi ja heti takaisin raviin. Tehtävä ei ole ihan helppo, koska 20 metrin levyisellä radalla ehtii juuri ja juuri suoristaa hevosen, kun pitäisi jo tehdä hyvin valmisteltu siirtymä ja heti sen jälkeen valmistella taas siirtymä raviin ja kääntää hevonen pitkälle sivulle. Saimme kuitenkin Minnalta kehuja, että siirtymät ovat kautta linjan parantuneet kovasti, ja erityisesti mieleen jäi, että hänen mukaansa Mintun siirtymät käynnistä raviin lähtevät poikkeuksellisen hyvin takaa eteen. On ihanaa kuulla kokeneelta valmentajalta tällaista, koska vielä nuorempana siirtymät eivät todellakaan olleet helppoja, vaan niissä moottori tuntui sammuvan ihan tyystin.
Laukassa piti ratsastaa pitkän sivun alussa vähän eteen ja sen jälkeen loivaa avotaivutusta niin, että avoon siirtyminen alkaa jo reippaan laukan aikana ja sitten avon avulla kokoan laukkaa. Suoralla uralla laukan kokoaminen on vaikeampaa, joten ollaan hyödynnetty näitä taivutuksia ja kaarevia uria takajalkojen saamisessa alle. Tehtävä vaati tarkkuutta mutta onnistui mukavasti jo heti ensimmäisellä yrityksellä. Lopuksi laukkaa pidennettiin ja koottiin vielä ympyrällä. Minttu reagoi jo aika hyvin näihin pyyntöihin. Nyt voidaan alkaa parantaa kokoamisia niin, että pyydän vähän enemmän, vähän pidempiä aikoja (tähän saakka olen ratsastanut vain ehkä kymmenen askelta) ja vahdin, että muoto pysyy samana eikä pääse liian korkeaksi eikä selkä yhtään jännittymään.
Olen jo katsellut kisakalenteria innokkaana ja toivon, että lähialueille tulisi vielä lisää vahvistettuja kisakutsuja kevääksi. Lumikeleillä en kuitenkaan uskalla lähteä ajamaan, koska vetoautoni ei ole niin iso, että viitsisin ottaa liukastelun riskiä. Artukaisissa olisi koulukisat maaliskuun lopussa ja toukokuussa useammassakin paikassa (Artukainen, Perniö, Paimio ym.). Huhtikuulle olisi kiva saada jotkin kisat myös, jotta olisi valinnanvaraa ja jotta ehtisi saada jo ennen kesää parit tai muutamat kisat alle.
Kuvat on otettu videolta tammikuussa. Nyt ollaan menty enimmäkseen ulkona, kun pohjat ja säät ovat olleet niin hyviä. Pakkanenkaan ei ole haitannut, koska kyllä jonnekin -15 asteeseen saakka pysyy vielä lämpimänä, kun ratsastaa reippaasti. Ja hevostahan tällaiset pakkaset eivät haittaa, tuo vain lisää pirteyttä (välillä hyvä ja välillä huono asia :D).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti