Kohti uutta vuotta ja tavoitteet kaudelle 2022

Vietin ensimmäistä kertaa joulun ajan muualla kuin lapsuudenkodissani tai mieheni lapsuudenkodissa. Tänä jouluna päätimme olla reissaamatta ja oma perheeni kokoontui meille Auraan. Kävimme myös mieheni perheen luona yhden illan, mutta sinne on vain puolen tunnin ajo.

Joulu oli kyllä ihanaa viettää omassa kodissa. Kiirettä oli nyt paljon aiempaa enemmän, koska tein suuren osan jouluruoista itse ja huolehdin tarjoiluista, tiskihuollosta sun muusta, mutta ainainen pitkä ajomatka (5,5 tuntia yhteen suuntaan) jäi pois. Olihan siinä myös ihan oma tunnelmansa, että jouluaattoaamuksi oli yön aikana satanut ihana puuterilumikerros ja aamu alkoi hevosten huomioimisella ja porkkanoiden tarjoilulla tallissa samalla, kun koira juoksi vapaana pihan tuntumassa omilla retkillään. Aattona teimme pienen kävelyretken postilaatikoille koko eläinlauman kanssa hakemaan sinne saapuneita joulukortteja. Laitoin Mintulle vain suitset ja hyppäsin suoraan toppaloimen päälle. Siskoni talutti Marcellaa ja äitini Kelmi-koiraa. 

Nyt vuodenvaihde lähestyy ja on aika katsoa taaksepäin menneeseen vuoteen. 

Tämä vuosi oli tietysti suuren muutoksen vuosi, koska heinä-elokuun vaihteeseen mennessä olimme myyneet keskustakotimme ja ostaneet talon talleineen ja tontteineen maalta. Tämä tarkoitti, että Minttu muutti kotipihaan, ostin sille kaveriksi Marcellan ja hevosharrastus siirtyi vuokratallille ajelemisesta kotipihaan. Moni asia on edelleen kesken, mutta koti rakentuu pikkuhiljaa itsemme näköiseksi. On kyllä ollut melkoista, että se jatkuva ajaminen jäi pois ja pystyn ratsastamaan omalla kentällä niin kuin vain haluan. Olen tykännyt hevosten pitämisestä kotona ja muutenkin nauttinut maaseudusta kaikin tavoin.

Vaikka harrastus siirtyi kotipihaan, emme suinkaan jääneet vain puskiin pyörimään, vaan Minna on käynyt normaaliin tapaan valmentamassa yleensä kerran viikossa. Kehitystä on tapahtunut, koska kauden aikana debytoimme aluekisoissa ja HeA-tasolla. Kisoissa kävimme tänä vuonna kuusi kertaa, ja niistä kolmessa sijoituimme: kahdesti HeB:ssä ja kerran HeA:ssa. Erityisesti mieleen jäivät tietenkin kauden viimeiset kilpailut, koska ne olivat henkilökohtaiset aluemestaruudet ja Mintun kanssa saimme Lounais-Suomen aluemestaruuspronssia. Se vähän huvittikin, koska kuten ennen kisoja kirjoitin tänne blogiin, olimme juuri vähän aikaa sitten vasta muuttaneet tänne ja kentän rakentaminen oli kesken, minkä vuoksi olin viimeiset 5 viikkoa pitänyt Minttua paljolti lomalla ja kaikki ratsastukset ratsastanut maastossa. Kisoja edeltävänä päivänä ratsastin joitakin kiemuroita peltomme päädyssä, kun mies ensin leikkasi siitä pitkää heinää lyhyemmäksi pieneltä alalta. :D Nämä kisat eivät olleet mitenkään myöhään syksyllä, mutta traileriin tuli laittamista, siihen ei saanut pitkään aikaan huoltoaikaa ja kiireet muutenkin painoivat, joten jätin kauden hyvillä mielin tuohon. 

Kaivoin vuoden takaa postauksen, jossa olin asettanut tavoitteet vuodelle 2021. Näin ne kuuluivat:

"Tavoitteena on saada lisää kilpailukokemusta ja tehdä ehjiä ratoja. Tasona koetamme vakiinnuttaa HeB:n. HeC-ohjelmiakin ehkä jokunen saattaa tulla, mutta Minttu on jo osoittanut olevansa sillä tasolla, että HeB ei ole sille mikään ongelma, kunhan vain ympäristö ei jännitä (sama tosin pätee yhtä lailla HeC:ssä). 

HeA tuskin on vielä ensi vuoden aikana ajankohtainen. Vaikka olemme jo hyvän aikaa harjoitelleet esimerkiksi avotaivutuksia, raviväistöjä ja pariin kertaan ennen kisoja vähän kokeilleet laukasta käyntiin siirtymistä, niin ainakin vielä HeA:n asiat tuntuvat kaukaisilta. HeB:ssä riittää kuitenkin varmasti tekemistä ja kehitettävää.

Siirtymät olemme saaneet energisemmiksi. Ensi vuonna tavoite on hiljalleen nostaa kokoamisastetta niin, että esimerkiksi laukka-ravi-siirtymiset pysyvät paremmin takaosan päällä."

Voin siis todeta, että tavoitteet täyttyivät ja ylittyivät. Yhtään HeC-rataa emme menneet, vaan vain nuo 3 x HeB ja 3 x HeA. Oli se HeA sittenkin ajankohtainen ja sujui näin kokemattomana parina aivan mukavasti! Parantamista toki on, mutta yksikään suoritus ei ollut epäonnistunut.

Minnakin on vahvistanut, että kokoamisaste on todella parantunut ja sen olen huomannut itsekin. Minttu tekee jo näppärästi siirtymät laukasta käyntiin ja käynnistä laukkaan. Ravissa se kantaa itsensä jo ihan toisella tavalla kuin vuosi sitten, laukassa vielä hiukan vaihtelevammin. Laukanvaihtoja ja laukkasulkujen alkeita aloimme juuri harjoitella.

Tavoitteemme vuodelle 2022 on vakiinnuttaa HeA-tasoa, tehdä siinä ehjiä suorituksia ja päästä tekemään myös eri HeA-ratoja kuin tänä vuonna (A-kenttäkilpailuohjelma ja HeA:2). Nyt voisi sanoa edellisvuoden tapaan, että en usko VaB:n olevan vielä ajankohtainen ensi kaudella. xD Enpä uskonut sitä HeA:stakaan vuosi sitten, mutta kyllähän HeB:stä A:han nouseminen on helpompaa kuin HeA:sta vaativiin. Kokoamisastetta tarvitaan lisää ja vaihdot opiskeltua kunnolla. Voi siis olla mahdollista, että loppukaudesta jokin helpompi VaB:kin ehkä olisi mahdollinen, mutta olen oikein tyytyväinen siihenkin, jos saamme lisää varmuutta A:n radoista.

Toinen tavoite on parantaa Mintun käyntiä niin, että Minttu malttaisi kävellä suurin ja rennoin askelin eikä helposti alkaisi rullata itseään liian lyhyeen muotoon ja tyhjäksi (mitä se tekee helposti, jos vähän jännittää, väsyttää tai keskittyminen on jossain muualla kuin ratsastajassa).

Onnellista uutta vuotta sinulle, lukijani! Jätä ihmeessä puumerkkisi kommenttikenttään, jos tulit käymään ja luit postauksen. Kerro vaikkapa, mikä oli omassa vuodessasi tärkein tai mukavin hevosiin liittyvä muutos tai muu asia. Alla vielä pieni kuvakooste vuodesta.

Vuoden aikana muun muassa maastoiltiin ahkerasti!

Hevoset ovat juuri saapuneet uuteen kotiinsa.

Kilpailukausi oli onnistunut. Tässä Koivumäki (HeA).

Onnenperä (HeB).

Kotimäki (HeB) (kuva: Leena Kahisaari).

Artukainen (HeA, aluemestaruudet).

Paimion Korpimäki (HeB).

Joulupostia hakemassa.