Minnan tunnilla eilen ratkottiin erityisesti suoruusongelmia. Minulla on hirveän usein oikeassa kierroksessa sellainen tunne, että Minttu pullauttaa vasemman lapansa ja/tai takaosansa ulos, helposti myös asettuu vasemmalle ja ei oikein tahdo tulla suoraksi molempien ohjien tuelle.
Aloitimme sillä, että vain ravasin uraa pitkin ja piti olla koko ajan tarkkana suoruudesta sekä suorilla että kulmissa. Kulmissa pidin ulko-ohjan oikein liioitellun jämäkkänä, jotta kaula ei yhtään päässyt taipumaan ja lapa putoamaan ulos. Jos meinasin menettää ulkolavan, asetin hiukan ulos, jolloin suoristaminen oli helpompaa. Vasta kun kaula oli suora ja lavat menivät sinne minne kuuluikin, pääsin asettamaan kevyesti sisäänpäin. Samantyyppistä tein pitkilläkin sivuilla, eli pidin ulko-ohjan päättäväisesti lyhyenä ja sain näin estettyä kiemurtelut.
Tuntuu, että nyt sain noiden kulmien ratsastamisesta vaikeammassa eli tässä oikeassa kierroksessa hyvän oivalluksen. Kun Minttu pääsee valahtamaan lavoilla ulospäin kulmissa, se myös herkästi alkaa venkslata päätään. Silloin alkavalla lyhyellä tai pitkällä sivulla suoritettava tehtävä aina vaikeutuu ja aloitus viivästyy, koska suoran alussa keskittyminen menee siihen kiemurtelun estelyyn. Kun nyt sain hevosen pidettyä suorana kulmissa, oli helppo heti kulman jälkeen aloittaa pieni ravilisäys. Jos hevonen ei ole suora, lisäys ei lähde kunnolla eteen, ja kun on, siinä ei ole mitään vaikeaa.
Laukassa tehtiin pieniä kokoamisia ja lisäyksiä isolla ovaalilla. Tässäkin sain aina ensin tarkistaa suoruuden ("Suorista kaula" kuului moneen kertaan, vaikka olin kuvitellut, että eikö se nyt jo ole suora - ei se ihan ollut :D) ennen kuin oli aika koota. Toinen vahdittava asia oli, että kokoamisesta pitää lähteä energisesti eteen heti avun tultua eikä niin kuin limaetana. Mintulla oli eilen leppoisa ja rentoutunut mieliala, mikä on hyvä juttu, mutta silloin se usein jää hitaaksi ja mielellään hölkyttelymoodiin eikä reagoi napakasti eteen. Silloin kun se taas on terävä ja näyttävä tulee tuijotteluja ja pörinöitäkin helpommin. Kauhun tasapaino tässäkin siis!
Lopuksi tehtiin vielä muutamia raviväistöjä. Vaikein osuus tässä oli pitää Minttu energisenä, koska kuten sanoin, kiltisti se lompsutteli menemään mutta se terävin kärki puuttui - ja kun se puuttuu, Minttu on vaikeampi pitää suorana. Väistöissä se myös helposti yrittää hiukan jarrutella. Sain ohjeeksi ajatella eteenpäinpyrkimystä jo ennen keskihalkaisijalle ratsastamista, koska jos jouduin vielä siellä pyytämään eteen, ei tulos ollut kovin hyvä. Jos keskihalkaisijalle saavuttaessa ravi oli energistä, loppui hoitui vähän kuin itsestään.
Nyt kyllä otan tuon suoruuden oikein sydämen asiaksi ja rupean olemaan siinä tarkempi, kun nyt sain hyvän tuntuman siitä, miten saan suoruuden pysymään varsinkin kulmissa.
Kuvituskuvana muutama aiemmin syksyllä otettu kuva!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti