Debytoimme matkaratsastuskilpailussa Urjalassa eilen!

Ihan sairaan siisti reissu! Ja ai mun pohkeet on kipeät nyt seuraavana aamuna, kun tätä kirjoitan aamiaispöydässä. 😅 Tuomisina meillä ensimmäisestä matkakisastamme 20,5 km:n luokasta on hyvin sujunut suoritus ja hyväksytty tulos ruusukkeineen. Alimmaisena on kuvia ja fiilistelyvideo suorituksesta. Matkassa oli GoPro-kypäräkamera.

Oma herätykseni oli lauantaiaamuna 30.4. klo 5 ja kisahoitajani jo klo 4, koska hän lähti Salon seudulta ajamaan meille Auraan. Suurkiitos siis Marissalle, joka otti myös kuvat ja maasta käsin kuvatut videot. Aikaiset herätykset kyllä tuntuivatkin, koska kotiin päin ajallessa molempia haukotutti aika tavalla.

 

Asiaan perehtymättömille sen verran esitietoa, että matkaratsastus on hevosen ja ratsastajan kestävyyskilpailu, jossa tasolta seuraavalle pääsee etenemään, kun edelliseltä tasolta on hyväksytty tulos. Hyväksytty tulos edellyttää, että maaliin saavutaan oikeassa aikahaarukassa ja hevonen läpäisee alku- ja lopputarkastuksen sekä matkasta riippuen mahdolliset matkan varrella olevat pakolliset tarkastukset. Tarkastuksissa eläinlääkäri tutkii hevosesta monia asioita, kuten nestetasapainon, suolistoäänet, liikkeet, lihasaristuksen ja sen, että syke laskee annetun aikarajan sisällä max. 64:ään. Myös maalissa hevosen täytyy olla niin hyvässä kunnossa, että se saisi edelleen luvan kilpailun jatkamiseen, jos matkaa olisi jäljellä. Lajissa kiinnitetään siis erityistä huomiota hevosen hyvinvointiin, ja esimerkiksi raippa ja kannukset ovat kiellettyjä.

Nämä lyhyemmät luokat ovat aina ihanneaikakilpailuja, joissa hyväksytty tulos on se, mitä tavoitellaan. Luokissa edetessä siirrytään nopeusluokkiin, joissa kilpaillaan paitsi hyväksytystä tuloksesta myös nopeudesta. Ihanneaikaluokissa on mahdollista asettaa hyväksytyn tuloksen saaneet ratsukot paremmuusjärjestykseen eläinlääkäritulosten perusteella ja esimerkiksi siten, millä hevosella on lopputarkastuksessa matalin syke tai minkä hevosen syke laskee kaikkein nopeimmin sallitun rajan alapuolelle. Tässä luokassa ei kuitenkaan asetettu paremmuusjärjestyksiä - tosin saimme TaiRatin (Taikayön Ratsastajat) cup-pisteitä enemmän kuin muut luokan osallistujat, ja jos oikein ymmärsin heidän cup-säännöistään, se ilmeisesti johtui kaikkein matalimmasta sykkeestä lopputarkastuksessa.

Urjala oli todella kiva ratsastuspaikka. Kisakeskus oli Tursan nuorisoseurantalolla, jossa kylläkin oli tilaa vain purkaa hevoset autosta, minkä jälkeen Marissa otti Mintun kävelytettäväksi ja itse ajoin viemään trailerin parkkiin 7 kilometrin päässä olevan koulun pihaan järjestäjien ohjeiden mukaan. Sen jälkeen suunnattiin eläinlääkärin alkutarkastukseen, jossa katsotaan samat asiat kuin myöhemmissä tarkastuksissa. Kaikki oli kunnossa ja syke 36, joten starttilupa saatiin, Minttu satuloitiin ja sitten olikin aika lähteä starttiviivan tuntumaan. Videon ensimmäisessä klipissa näkyy, kun kävelen Mintun kanssa muutama minuutti ennen starttia ja oikealla puolellamme on kisakeskus.

Matkaratsastus on selvästi nyt herättänyt mielenkiintoa, koska osallistujia oli muutamine viime hetken poisjäänteineenkin melkein 30 kuuteen eri luokkaan ripoteltuina. Tässä lyhimmässä luokassa (20,5 km) piti olla seitsemän osallistujaa, mutta peräti kolme oli perunut, joten neljään pekkaan lähdettiin matkaan: yksi lämppäri, yksi suokki, yksi arabi ja Minttu, joka edusti suomalaista puoliverikasvatusta. 😁 Olin lukenut matkakisoista aika paljon ja sen verran perehtynyt asiaan, että yllätyin, kun osallistujista kaksi ampaisikin melkoista kyytiä matkaan ja kolmaskin aika lujaa. Jäin Mintun kanssa heti perää pitämään tasaisella ravilla, joka vastasi reipasta alkuverryttelyravia. Kuten olen blogiin kirjoitellutkin kevättalven aikana, olen mitannut maastolenkeillämme keskinopeutta ja osaan aika hyvin arvioida, millaista nopeutta etenemme. Tässä luokassa sallittu keskinopeus oli 8 - 14 km/h, mikä tarkoitti, että kun lähtö oli klo 9.00, maaliin sai tulla aikaisintaan 10.26. Arvioin, että muut lähtivät niin kovaa, että sillä nopeudella loppupäässä joutuu kävelemään, ettei tule maaliin liian aikaisin. Säännöt myös kieltävät tarkoituksellisen "ajan kuluttamisen" maalin läheisyydessä. Koska kyseessä ei ollut nopeuskilpailu muutenkaan, annoin toisten mennä menojaan ja pitäydyin tasaisessa ravissa, jonka olin arvionut sopivaksi. Minttukaan ei onneksi yrittänyt kiriä muita kiinni.

Lähdössä tuli hiukan kiemurtelua ja alkupätkällä vähän sellaista jännittyneempää prööt prööt puuh -ravia, mutta pian Minttu rentoutui, asettautui pyöreään, matalaan muotoon ja tuntui tuumivan, että onpa omituinen koulurataverryttely, mutta kai se menee näinkin. 😂 Etenimme reipasta ravia, välillä kävelimme jonkin pikkupätkän (esim. muutama sata metriä asfalttia) ja nautimme pitkästä laukasta varsinkin eräällä tosi leveällä ja pitkään jatkuvalla pehmeällä hiekkatiellä, joka oli ihan suora ja päättyi toiseen huoltopisteeseen. Mahdollisia huoltopisteitä, joihin hoitaja voi ajaa tarjoamaan vettä, oli kolme, mutta ensimmäinen olisi tullut niin pian, että tällä ehkä +5 asteen kelillä päätimme skipata sen jo etukäteen. Toisella (eli meidän ekalla) huoltopisteellä Minttu hörppäsi vain pari litraa mash-vettä, koska hikoilukin oli niin kevyttä.

Vaikka alussa jäimme selvästi muita jälkeen, otin pariin kertaan arabiratsukon kiinni ja kävelimme hetken yhdessä. Toisella kerralla näistä menin ohi ja jatkoin maaliin saakka, kun ratsukko päätti vielä jatkaa kävelemistä. Suunnilleen viimeisen kilometrin aikana näin edellämme kaksi muuta ratsukkoa, jotka olivat lähteneet vauhdilla ja joutuivatkin sitten tosiaan menemään loppupään hitaasti. Loppujen lopuksi ero kahteen nopeimpaan oli meillä vain pari minuuttia. Ensimmäinen sallittu maaliintuloaika oli tosiaan 10.26, ja Mintun kanssa saavuimme maaliin ajassa 10.32.

Maaliintulon jälkeen Minttua juotettiin, varusteet otettiin pois ja se sai villaloimen selkäänsä hetken kävelyttelyä varten. Sitten olikin aika ilmoittautua lopputarkastukseen, johon täytyy mennä 20 minuutin kuluessa. Kaikki tarkistetut osa-alueet (kuvassa olevasta paperista näkyy paremmin) olivat luokkaa A eli ei huomauttamista ja loppusyke vain 44 eli hirveän paljon leposykettä korkeampi edes. Eläinlääkäri totesi, että taisi olla tälle hevoselle kevyt lauantailenkki. Siltä kyllä tuntuikin. Minttu oli koko matkan ajan pirteä ja innokas menemään eikä edes hengästynyt. Suoralla juoksutuksessa se lähti samanlaiseen lennokkaaseen raviin kuin ennen starttiakin.

Oli todella hauskaa osallistua tällaiseen ihan erilaiseen kisaan ja todellakin haluan osallistua myös jatkossa. Nyt harkitsen, sopisiko toukokuun lopulla Punkalaitumella oleva kilpailu kalenteriin ja katson, saanko sinne jonkun mukaan hoitamaan. Suosittelen kyllä tämän lajin kokeilemista kaikille! Hevoselle on aina hyväksi oppia toimimaan erilaisissa ympäristöissä ja päästä liikkumaan reippaasti luonnossa sen pääammatista riippumatta.

Videon musiikki: Mixaund https://www.free-stock-music.com/artist.mixaund.html

Lopputarkastuksessa

Tulospaperit ja ruusuke

Kisanumero liidulla pyllyyn :)