Kävin Marcellan selässä ensimmäistä kertaa ja kisat lähestyvät

Tallilla tapahtuu, nimittäin kisoja on taas tulossa useita ja pikku Marcella on lähes täysin oppinut ratsu - olen nimittäin ratsastanut sillä muutaman kerran käyntiä tarhassa. 😁 Alkukevään aikana nojailin sen selkää vasten ja hyppelin karsinassa sen vieressä muutamia kertoja. Sitten vain eräänä päivänä kesken hevosten lokoisan tarhailun laitoin Marcellalle naruriimun ja narun ja menin roikkumaan sen selkään. Marcella käänsi päätään ihmetellen, miksi sinne menin, mutta ei muuten reagoinut mitenkään. Tätä toistin parina-kolmena päivänä, kunnes sitten hilasinkin toisen jalkani selän yli ja jäin makaamaan matalana Marcellan selkään. Ei se siitä välittänyt. Tällä kertaa tulin vielä alas, mutta seuraavana kertana sitten jo suoristauduin. Ei reaktiota, joten seuraavalla kerralla sidoin riimunnarun ikään kuin ohjiksi ja menin Marcellan selkään juuri täytetyn heinäastian lähellä niin, että se näki ruoat. Tuloksena Marcella lähti oma-aloitteisesti kävelemään heinäkipolle eikä korvaansa lotkauttanut sille, että emäntä killuikin kyydissä! Ja tosiaan suitsia ei ollut päässä eikä kyllä satulaakaan, tällaisella maalaismeiningillä mentiin. 😆 Nyt olen ratsastanut jo tarhan toisesta päästä heinäkipolle ja onnistunut vähän kääntämäänkin haluamaani suuntaan. 

Tässä konkreettisesti huomasi, miten paljon syvemmän suhteen hevoseen saa helpommin luotua, kun se on kotipihassa. Voi tehdä vaikka joka päivä ohimennen kaikenlaista pientä ja totuttaa sitä asioihin. Ei tarvitse ajaa tallille, varustaa hevosta ja viedä sitä erikseen jonnekin maneesiin harjoittelemaan asioita ja katsoa, sattuuko silloin olemaan jonkun estevalmennus. 

Täytyy katsoa Marcellalle satula jossain vaiheessa, jotta ravia ja laukkaa päästään harjoittelemaan, mutta se joutaa odottamaan varmaan loppukesälle. Olennaista on, että se on saanut kokemuksen siitä, että siellä selässä voi olla ihminen ja silloinkin voi tallustella ympäriinsä. 

Kisakausi Mintun kanssa on lähtenyt hienosti käyntiin. Huhtikuussa kausi avattiin Wiurilan seurakoulukisoissa HeB-luokassa ja tässä meidän ihan uudessa aluevaltauksessa eli matkaratsastuksessa Urjalassa. Kotitreeneissä olemme valmistautuneet lähiaikojen seuraaviin kisoihin, joita ovat Artukaisten aluekisat tulevana sunnuntaina 15.5. (HeA:6) ja Koivumäen aluekisat pe + su 10.6. ja 12.6. (HeA:2 ja HeA:4). Lisäksi yritän kovasti saada jonkun mukaan hoitajaksi 28.5., jotta pääsisimme Punkalaitumen matkaratsastuskisoihin, mutta vähän heikolta näyttää.

Harjoituksissa ollaan nyt keskitytty HeA:6-ohjelman asioihin. Se on tähän saakka vaikein kisaohjelma meille ja siinä tulevat mm. laukanvaihdot käynnin kautta x 2, raviväistöt, takaosakäännös ja keskilaukasta suoraan koottuun laukkaan. 

Vaikeinta tuossa ohjelmassa on tällä hetkellä saada vaihdot käynnin kautta onnistumaan hyvin. Kotona ne onnistuvat välillä hyvin ja välillä taas ihan haparoiden. Haasteena on saada Minttu pysymään hyvin kuulolla ja laukassa riittävän koottuna, jotta laukka-käynti-siirtymästä tulisi hyvä, ja yhtä suuri haaste on saada se pysymään rentona niiden muutaman käyntiaskeleen aikana niin, ettei se yhtään jännittyisi tai yrittäisi ennakoida. Minttu hoksasi jo ensimmäisten kouluratojen jälkeen, että lävistäjälle kääntyminen tarkoittaa usein lisäystä, joten se valitettavasti yrittää tarjota sitä joskus silloinkin kun se ei ole toivottavaa. Yritä siinä sitten tehdä hallittu siirtyminen käyntiin, kun toinen haluaisi lisätä vauhtia. :,D Viime treeneissä eilen päädyin sitten siihen ratkaisuun, että tein lävistäjällä vain tuon käyntisiirtymän ja heti annoin ohjat ja jatkettiin vapaassa käynnissä. Muistui nimittäin mieleeni yksi Charlotte Dujardinin vinkki siitä, että piaffin jälkeen heillä annetaan hevoselle vapaat ohjat ja kävellään, jotta hevonen oppisi rentoutumaan piaffissa eikä hätäilisi, että sen jälkeen tapahtuu jotain erikoista. Kokeillaan, toimisiko sama kikka tässäkin tapauksessa.

Takaosakäännöksiä ollaan harjoiteltu tosi vähän ja ylipäätään käynnin kokoamista, mutta viime viikolla Minnan valmennuksessa tehtiin niitä. Ne sujuvatkin yllättäen näppärästi, kunhan vain saan Mintun pidettyä suorana. Nyt se yrittää välillä jäädä heijaamaan takaosallaan jompaankumpaan suuntaan, kun kokoan käyntiä, mutta jos se pysyy suorana käynnissä, itse takaosakäännös tuntuu sujuvan hyvin jo näin vähällä harjoittelulla.

Olisin mielellään mennyt HeB-luokan Artukaisten kisoissa ennen A:ta, mutta B-luokka oli jo täynnä, kun ilmoittauduin. Olisi varmaan ollut eduksi vähän näyttää hevoselle rataa lämmittelyluokassa, jotta hallintalaitteet olisivat vielä paremmat A:ssa. Mutta nyt mennään tällä ja tehdään parhaamme. 😊

Kuva: Reetta Mäkinen (Wiurila 4/2022)

Kuva: Reetta Mäkinen (Wiurila 4/2022)