Nyt ei ihan lähteny

Radalla harjoitusravissa - pysähdys - tervehdys - harjoitusravia (kuva videolta, jonka ottamisesta kiitos hoitajana mukana olleelle Paulalle)

Artukaisten aluekoulukisojen HeA:6 päättyikin sitten eilen siihen, että päätin keskeyttää suorituksen. 😅 Minttu oli jo verryttelyssä hankalan oloinen - välillä se teki tosi hyviäkin siirtymiä esimerkiksi laukasta käyntiin, mutta suurimman osan ajasta se olisi mieluummin vain juossut HeC-radalle sopivaa laukkaa eikä millään meinannut tulla kokoon paitsi ihan hetkittäin. Jouduin ottamaan koviakin ohjasotteita, kun se vain makasi ohjalla ja puolipidätteet kaikuivat kuuroille korville. Pari kertaa se laukan kokoamisen sijaan teki jonkinlaisen tammapotkun ja ainakin kolmeen kertaan rikkoi ravilisäyksen laukalle. Mitään katastrofaalista ei kuitenkaan tapahtunut, joten ei käynyt mielessäkään, että peruisin startin, vaan ajattelin, että ehkä tänään ei sitten mitään optimaalista rataa kuitenkaan tule.

Vuoromme koitti ja rata oli tosiaankin kaukana optimaalisesta. Jostain syystä Minttu päätti juuri keskilinjalle ratsastaessani, että tänään hän ei sitten ravaa enää yhtään vaan laukkaa vain. Keskilinjasta ehkä ensimmäiset 20 metriä menivät ravissa ja sen jälkeen tuli hyppäys laukalle, melkein pysähdys ja sitten mojova ulkokierteinen tammapotku sivulle. Oikeaan pysähdyspisteeseen taisi olla vielä jokunen metri matkaa, mutta tämä liike oli menetetty, joten tein tervehdyksen siinä. Sitten vain liikkeelle harjoitusravissa, lävistäjä keskiravia ja sen jälkeen puolivoltti ja raviväistö takaisin uralle. Siis paitsi että mehän emme vieläkään ravanneet vaan laukkasimme pienen pientä pupuloikkaa eikä edes käyntiin siirtäminen ja siitä uudelleen ravin pyytäminen auttanut. Olisivat nyt edes antaneet pisteitä tasaisuudesta, sillä koko tuo keskilinja-lävistäjä-väistö-kombo meni hyvinkin tasaisessa pomppulaukassa eikä kovinkaan moni raviaskel sitä harmoniaa päässyt rikkomaan.

Väistön jälkeen sain lohikäärmeeni hetkeksi hallintaan ja teimme ihan kelpo puoliympyrän ja sen jälkeen raviväistön toiseen suuntaan ja keskikäyntiä. Keskikäynnin jälkeen oli vuorossa kokoaminen (muistatte varmaan, mitä mieltä Minttu kokoamisesta oli tuona päivänä) ja takaosakäännös. No kääntyihän se, mutta ainoa syy, miksi takaosa ei valahtanut ulospäin vieläkin enempää, taisi olla vieressä ollut kouluaita. Pää kyllä heilui tahdikkaasti. Taisin miettiä jo tässä vaiheessa, kannattaako tätä näytöstä enää pidemmälle jatkaa, koska tällä menolla voitamme täysin ylivoimaisesti, mutta nostin laukan ja vuorossa oli keskilaukkaa koko pitkä sivu eli noin 50 metriä. Kiva, urku auki hanattaminen auttaa tunnetusti puolipidätteiden läpi saamiseen. Kynnimme uhkarohkeasti pitkän sivun ja olimme eri mieltä sen lopussa olevan kirjaimen tarkoituksesta: minusta siinä piti tulla siirtyminen koottuun laukkaan, Mintun mielestä nykymeininki oli hyvä. Siispä suoriuduimme tosta kulmasta ja sitä seuraavasta lyhyestä sivusta vauhdikkaammin kuin harjoituksissa koskaan. Pitkän sivun suuntaiset kaarrokset laukassa ja laukanvaihto käynnin kautta lyhyellä lävistäjällä niiden välissä menivät miten kuten. Kaarroksista tuli ihan sisäsiistit, laukanvaihtopisteeseen taas saavuimme minä tukevasti ohjissa roikkuen ja Minttu ajatellen, että taas on baana auki ja hiio-hoi. Laukasta käyntiin mentiin siis ehkä viiden raviaskeleen kautta, mutta kuin ihmeen kaupalla uuden laukan nosto meni mukavasti. Koko homma alkoi sen jälkeen kuitenkin tuntua sen verran tuhoon tuomitulta, että pian pysähdyin ohjelman lopun jo melkein häämöttäessä ja nostin käteni päätuomarille merkiksi, että tässä oli tätä lajia varmaan riittävästi. 

Radan jälkeen ihmettelin, mitähän oikein tapahtui, mutta syy varmistui kotiin päästyämme. Minttu vuoroin hörisi ja vuoroin teki tammapotkuja vinkaisujen kera Marcellaa kohti ja pissaili ympäriinsä. Kiimahan se. Minttu ei ole koskaan kiimassa ollut mikään vaikea käsitellä sinänsä ja on voinut ratsastaakin, mutta ei mitään maastoilua tai helppoja perusjuttuja kummempaa. Harmittaa tietysti, että tällainen sattuu sitten juuri kisapäivälle, kun kisoihin on aina panostettu monella tavalla, mutta ei sille mitään mahda. Toivottavasti ensi kerralla olisi jo normaali päivä. 

Tänään Minttu sai viettää tarhapäivää Marcellan kanssa ja itse keskityin töihin ja tarhan sähkölankojen uusimiseen. Seuraavat kisat ovat 32 km:n matkaratsastuskisat Punkalaitumella 28.5. Siinä hommassa tuskin kiimakaan haittaisi, mutta toivotaan Mintulle seesteistä mieltä silti.

Ruoho sentään maittoi. Kotona kisojen jälkeen molemmat pääsivät hetkeksi lyhentämään pihanurmikkoa.