Nälkä tosiaan kasvoi syödessä, eli huhtikuun Urjalan 20,5 kilometrin matkaratsastusdebyytin jälkeen olimme jälleen eilen Punkalaitumella, tällä kertaa alue 1 -tasoisessa 31 kilometrin luokassa. Matkassa mukana oli tiimin uusi jäsen Paula, joka tuli myös viime kisoihin Artukaisiin auttamaan.
Näihinkin kisoihin meiltä kotoa Aurasta oli mukavan kohtuullinen matka, normaalilla ajolla tunti ja trailerin kanssa vähän enemmän. Kisapaikka oli lähellä Urjalan kisoja, mutta reitit eivät olleet samoja.
Säätila oli aika lailla ihanteellinen, n. 15 astetta, pilvistä ja vain pientä tuulenvirettä. Sadekuuroja tuli välillä, mutta ne eivät paljoakaan kastelleet ja koska muuten oli lämmintä, vaatteet kuivuivat nopeasti.
Kisapaikalla kävelytettiin Minttua hetki ja vietiin se alkutarkastukseen. Syke oli yllättävän korkea, 60, mikä johtui varmaan uuden paikan katselusta. Ulospäin ei näyttänyt siltä, että Minttu olisi mitenkään jännittynyt. Kaikki osa-alueet (liikkeet, lihasaristus, yleisilme ja nestetasapaino) luokkaa A ja saimme lähtöluvan.
Viime kisoista viisastuneena odotin suosiolla, että hätäisimmät saivat lähteä maalilinjalta laukassa ja itse jäin takajoukkoihin. Se kannatti, sillä eturyhmän lähtö oli taas aika lailla railakas. 😅 Videolla näkyy luokkamme lähtö. Varmaan ensimmäinen kilometri tai pari mentiin vähän hitaampaa, jotta löytyisi tasainen rytmi ja rentous ja koska takaa tuli vähän aikaa useita huoltoautoja, jotka ohittivat meitä. Sen jälkeen lisäsin nopeutta ja jatkettiin pitkään reipasta ravia. Minttu käyttäytyi hyvin, ei ollut jännittynyt edes alkumatkasta.
Aluksi taitoimme matkaa erään suomenhevosratsukon kanssa, kunnes jossain vaiheessa päädyimme erillemme, kun muistaakseni jäin juottamaan Minttua huoltopisteellä ja tämä ratsukko jatkoi suoraan matkaa. Jonkin aikaa menimme Mintun kanssa ihan kaksistaan, kunnes saavutimme kaksi kimoa arabia ratsastajineen. Heidän kanssaan vauhti meni sopivasti yksiin, joten jatkettiin sulassa sovussa kolmen porukassa. Matkan varrella tuli välillä vastaan tai takaa pidempien luokkien ratsukkoja, ja enimmillään meitä meni samassa ryhmässä samaan suuntaan varmaan seitsemän.
Muuten olisin voinutkin jatkaa maaliin saakka tuossa porukassa, mutta reitillä oli muutama asfalttiautotie ja päädyin taluttamaan ne. Ensimmäistä asfalttitietä nimittäin en taluttanut, ja eiköhän sillä lyhyellä pätkällä käynyt niin huono tuuri, että joku autoilija tuli vastaan varmaan 80 km:n vauhtia eikä vähääkään välittänyt, vaikka minulla oli huomioliivi, nostin käden ilmaan jo kaukaa, heilutin ja näytin selkeitä merkkejä, että HIDASTA. Minttu säikähti, kun autoilija ohitti meidät niin kovalla vauhdilla ja pyörähti. Vasta tämän piruetin jälkeen autoilija jarrutti, siis siinä vaiheessa, kun hän oli jo meidät ohittanut. Inhottavaa käytöstä! Huusinkin hänelle vihaisesti perään, mutta en tiedä, kuuluiko se yhtään. Toinen asfalttipätkä olikin sitten niin pitkä, että reippaasti taluttaen siinä kului varmaan 10 minuuttia, joten ravia ratsastava joukko katosi näkyvistä. Tulipahan ainakin verryteltyä omia jalkoja, ja samalla Minttu sai kävelytauon. Hiekkaiselle sivutielle päästyämme nousin taas selkään ja jatkoimme laukkapainotteisesti maaliin asti.
Reitillä sattui sellainen pikku työtapaturma, että groomini oli vahingossa päätynyt eri reitin huoltopisteelle melkein koko kisan ajaksi ja siksi tapasimme kolmesta huoltopisteestä vain ensimmäisellä. Kolmannella huoltopisteellä toinen tiimi tarjosi Mintulle vettä, mutta Minttu ei sitä huolinut (olisi varmaan pitänyt olla mash-vettä 😑). Itseäni kyllä janotti ja maalissa hörppäsin kerralla puoli purkkia mehua, jonka eräs ystävällinen toisen tiimin jäsen tarjosi. Häneltä saimme myös lainaloimen, vettä Mintulle ja muutenkin kullanarvoista apua. Laukkasin tosiaan maaliin saakka ja syke oli heti mitattaessa 66. Se lähti kuitenkin todella nopeasti laskemaan ja varmaan parin minuutin sisällä näytti jo 46. Ilmoittauduimme lopputarkastukseen siis nopeasti. Tarkastuksessa syke sama 46 (14 lyöntiä vähemmän kuin paikalle saavuttaessa :D) ja kaikki kohdat A paitsi suolistoäänet B. Ehkä se saattoi olla tuosta huonosta juomisesta. Läpi meni kuitenkin ja Minttu oli virkeä ja seesteisen oloinen. Tässä vaiheessa groominikin saapui kisakeskukseen ja vaihdoimme Mintulle riimun, jotta se sai syödä ruohoa.
Vaikka kyseessä oli ihanneaikaluokka ja tavoitteenani oli vain hyväksytty tulos, ratsukot laitettiin keskinopeuden ja palautumisajan perusteella paremmuusjärjestykseen. Olimme Mintun kanssa 11 ratsukon joukossa sijalla 6 eli hyvin meni ja oli tosi hauska ratsastaa taas matkaa. :)
Tänään käyn Mintun kanssa joko rennolla kävely- ja hölkkämaastolla tai ratsastan kentällä verryttelevää jumppaa. Huomenna ja ylihuomenna se saa vapaapäivät, ja sitten harjoittelu jatkuu kohti Koivumäen aluekoulukisoja 10. ja 12.6.
Onnittelut! Ja onneksi kaahariohittajan takia tapahtunut mitään pahempaa!
VastaaPoista