Kenttä piteni 58 metriin

Minulla on vihdoin kunnon koulukenttä! Tähän saakka kenttä on ollut n. 21 x 33 m, koska tilan edelliset omistajat rakensivat ensin pitkän kentän ja sen jälkeen kuitenkin laittoivat rautaputkitarhan kentän toiseen päätyyn, koska lyhyempi kenttä ilmeisesti riitti hyvin. Kentän tekoon on meillä mahtunut seuraavat vaiheet:

1. Kesällä 2021 kentän vanha pinta kuorittiin pois, koska se oli aivan liian upottava ja paksu. Kantavan kerroksen päälle tehtiin kiilakerros kivituhkasta, sitten pintakerros kivituhkasta ja pienestä määrästä vanhaa hiekkaa. Iso osa vanhasta hiekasta jäi kentän toiseen päätyyn odottelemaan, että sen saisi siitä johonkin käytettyä. Näin saatiin 21 x 33 m:n kenttä. Postaus siitä on täällä.

2. Viime kesänä ja syksynä päädystä nostettiin putkitarha pois, kun hevosten uusi metsätarha oli valmis eikä vanhaa tarhaa enää tarvittu, hiekat työnnettiin syrjään, pohjaa tasoiteltiin ja kentälle tuotiin kivituhkaa kiilakerrosta varten. Viimeiset hommat menivät kuitenkin lokakuulle, ja koska talvi saapui lumineen tänne jo lokakuussa, ei kiilakerrosta ehditty levittää. Talvi siis odoteltiin.

3. Kevään koittaessa tänne onkin sitten tullut kuormia monta kertaa. Kiilakerros tasoitettiin ja tärytettiin, sitten tuli päälle hiekkaa, jota taas tasoiteltiin. Sen jälkeen kivituhkaa. Hiekka- ja kivituhkakerros sekoittuvat pikkuhiljaa, kun vetelen piikkilanalla ja kun ratsastan. Lopuksi myös kentän vanhalle puolelle tuotiin kuormat kivituhkaa ja hiekkaa, koska siihen tuli alun perinkin hiukan liian vähän pintaa ja pinta oli painunut tosi ohueksi.

Vaikka isojakin koneita on ollut apuna, olen saanut viikkojen ajan monta tuntia lähes päivittäin levittää ja kärrätä hiekkoja ihan hartiavoimin, jotta niitä tulisi tasaisesti myös reunoille ja kulmiin. Ei ole siis voinut vain seurata riippukeinussa drinkkejä juoden, miten kenttä rakentuu –  totuus on kaukana siitä ja paljon hikisempi. 😂

Tänään ratsastin ensimmäistä kertaa uudella kentällä. Vielä on tietysti hiukan pehmeää, kun kerrokset eivät ole sekoittuneet kunnolla (hiekka pehmentää ja kivituhka tiivistää, joten ne toimivat yhdessä hyvin) ja kun pohja ei ole yhtään ehtinyt vielä ratsastuksesta ja sateista tiivistyä, mutta ihan hyvin pystyi kuitenkin treenaamaan jo heti. Huomasin, että koko ajan pitkää sivua ratsastaessa oli sellainen olo, että nyt pitäisi jo kääntää. Eipä ollutkaan enää kiire kääntää kulmassa! Nyt on paljon helpompi harjoitella pitkän kouluradan ratoja, kun 60 metriin tarkoitettuja kuvioita ei tarvitse ängetä 33 metriin.

Kentälle yritetään saada vielä tämän kesän aikana laitettua aidat. Haaveilen myös, että ehkä laitan jotain pysyviä tai sitten ruukuissa olevia istutuksia aitojen viereen, jotta kenttä saa viimeisen silauksen. Kouluradan kirjaimet täytyykin tilata myös!

Tänään Mintun kanssa ekat treenit uudella kentällä!

Tämä kuva on otettu suunnilleen siitä kohtaa, missä Marcella seisoo alemmassa kuvassa.
Pohja on vielä vähän erivärinen, koska tälle puoliskolle tuli alle hiekka ja päälle kivituhka,
kun taas toiselle puoliskolle pinnat laitettiin toisinpäin. Väriero tasoittuu sitä mukaa, kun
kenttää käyttää enemmän ja kerrokset sekoittuvat.

Vanhassa kuvassa näkyy vielä päädyssä oleva putkitarha.