Hieno kokemus SM-joukkuekilpailuista ja joukkuetulos 9/18

Viikonloppuna kisattiin tuulisella Ypäjällä joukkue-SM-kilpailuissa, johon kaikki Suomen seurat saivat asettaa kolmihenkisen joukkueen: yksi ratsukoista menee FEI HeA World Dressage Challenge -ohjelman, yksi VaB:n ja yksi VaA:n. Meidän joukkueessamme ratsastivat myös Melina Sandelin ja Jeanne-Marie Törnroth-Koivuniemi. 

Päivä alkoi suuren maailman meiningillä ykköset yllä klo 9.50 hevostarkastuksessa Ypäjä-hallissa, jossa hevoset esitettiin eläinlääkäreille käynnissä ja ravissa maasta. Eläinlääkärit myös silmäilivät hevoset läpi ja tarkistivat kaikkien passit. Minttu läpäisi tarkastuksen moitteitta. Sitten menimmekin hoitajan kanssa laittamaan Mintun opistotallin karsinaan lepäilemään ja syömään ja lähdimme itse Ypäjän keskustaan syömään, koska oma starttini oli vasta klo 15.50 ja ensimmäinen tiimimme suoritus yhden aikoihin iltapäivällä. 

Aamupäivä sujui leppoisasti ratoja katsellen, vaikka tuuli oli melkoinen ja monet hevoset säikkyilivät sitä ja olivat kireinä. Paikallaan ollessa tuli takista huolimatta vähän kylmäkin, vaikka lämpöä oli varmaan 20 asteen tienoilla. Yllättävän pian tuli kuitenkin aika lähteä talleille, siirtää Minttu trailerissaan kisa-alueen parkkiin ja kiivetä itsekin selkään.

Saimme tehtyä ihan kivan, siistin ja melko sujuvan radan. Kaksi tuomaria antoivat reilut 64 % ja yksi reilut 61, jolloin lopputulos oli 63,333 %. Radan loppuosassa Minttu alkoi jäädä pohkeen taakse ja sain tehdä paljon töitä, että sain sen taas tuomarin eteen G:hen saakka ratsastettua loppulinjalla, mutta suurin osa radasta meni ihan hyvin. Nyt tiineyden edetessä olen huomannut kotonakin ratsastaessa, että Mintulle yleensä helpot ja näyttävät ravilisäykset eivät irtoa ihan samalla energialla kuin aikaisemmin, vaan niissä selkään välittyy sellainen tunne, että Mintun lantio tuntuu vähän tukkoiselta. Tiineys on toki niin alussa vielä, että alkio on hyvin pieni eikä se vaikuta esimerkiksi mahan kokoon mitenkään vielä pitkään aikaan, mutta kyllähän ihmisilläkin voi jo alkuraskaudesta tulla erilaisia tuntemuksia yksilöllisesti, miksei siis hevosillakin. Saimme kuitenkin tehtyä jonkinmoiset lisäykset. Eniten jännitin vastalaukkakaaria, jotka eivät ole Mintulle millään lailla vaikeita muuten, mutta ratajännityksessä se on ennenkin tarjonnut vaihtoja tuollaisissa paikoissa. Tällä kertaa Minttu kuitenkaan ei edes yrittänyt vaihtaa ja kaarista tuli oikein sujuvat. Meille vaikeat takaosakäännöksetkin menivät kokonaisuutena kohtuullisesti, vaikka toiseen tuli yksi ruuvaava askel eli takajalka jätti kerran nousematta. 

Kaarinan Kenttäratsastajat sai tänä vuonna joukkue-SM:iin ensimmäistä kertaa koulujoukkueen, ja lopputuloksissa joukkueemme oli sijalla 9/18. Olemme oikein tyytyväisiä tähän! Joukkueen tulokset olivat 60 - 63 - 65 %. Joukkuekilpailussa on sellaista tunnelmaa, jota tavallisissa kisoissa ei ole. On aina hienompaa ja jännittävämpää kilpailla yhdessä, kannustaa ja jännittää toistenkin puolesta. Aplodeja annettiin myös muiden joukkueiden kilpailijoille, ja ennen jokaista suoritusta kuuluttaja kuulutti ratsastajan ja hevosen nimet, edustettavan seuran sekä hevosen rodun ja suku-, kasvattaja- ja omistajatiedot ja toivotti tervetulleeksi kilpailuun. Upea tunnelma, todellakin kannatti lähteä!

Vaikka kisakautemme alkaa kääntyä ehtoopuolelle, saimme tänään vielä yhden edustuskutsun: Lounais-Suomen joukkuemestaruudet kutsuvat Artukaisiin seuran riveissä 7.9., ja sitä seuraavana päivänä menemme vielä samassa paikassa VaB:0-ohjelman tavallisena kilpailuna. Saattaa olla, että nämä kaksi starttia ovat tälle syksylle viimeiset, ellei sitten syyskuulle tule vielä jotain sopivaa kisaa lähialueelle.

Meillä ei taida olla näistä kisoista kuvia, sillä kuvaajat onnistuivat ripottelemaan itsensä pitkin muita kisoja tai luokkia. Laitan sen sijaan yhden vähän suttuisen kuvan aamun hevostarkastuksesta ja toisen kuvan Marcellasta, jonka kanssa kävin kisojen jälkeisenä aamuna rentoutumassa metsäkävelyllä. Kisojen jälkeen on ihan parasta vain ottaa rennosti.

Joukkue-SM-kilpailuun!

Olemme Mintun kanssa saaneet kutsun olla osa 3-henkistä Kaarinan Kenttäratsastajien joukkuetta Ypäjän joukkue-SM-kilpailuissa reilun viikon päästä 24.8. Kutsu tuli ihan yllätyksenä, mutta otetaan se iloisena ja nöyrin mielin vastaan. Tätä varten käyn tänä viikonloppuna Mintun hoitajan kanssa Ypäjän juhlakentällä treenaamassa. Kello, pilli ja porkkanat mukaan (viime postaukseen liittyen). 😁

Ohjelmana on FEI World Dressage Challenge, joka on HeA-tason ohjelma. Yksi joukkueesta menee tämän, yksi VaB:n ja yksi Prix St. Georges -ohjelman. Tätä ohjelmaa ei ole ollut missään kisoissamme aiemmin tarjolla, mutta tuttuja asioitahan kaikki liikkeet siinä ovat. Meille vaikeimpia ovat yleensä takaosakäännökset, koska Mintun ei ole helppo kävellä pienillä, nopeilla, kootuilla käyntiaskelilla.

Viime kisojen jälkeen Minttu on viettänyt aika monta vapaata, mutta oli tässä valmennuskin välissä. Tänään en työviikon jälkeisen väsymyksen vuoksi jaksanut suunnitelmista huolimatta ratsastaa, mutta viikonloppuna ratsastan molempina päivinä ja harjoittelen radan tehtäviä. Innolla haastetta kohti!

Kuvassa ollaan Ypäjällä treeneissä juuri ennen kesäloman alkua tänä vuonna.

FEI Vaativa B Juniorien esiohjelma 61 % Korpimäen aluekisoissa

Viime postauksessa kerroin, että Minttu on koko tämän kisakauden jarruttanut voimakkaasti, kun mennään kohti tuomaria, etenkin alku- ja loppulinjalla. Muutamana päivänä ennen Korpimäen tallin aluekisoja harjoiteltiin siis siten, että ostin pillin ja soittokellon, parkkeerasin autoni kentän päätyyn "tuomariautoksi" ja avustaja nousi autosta joko puhaltamaan pilliin tai soittamaan kelloa, jolloin tein samoin kuin kisoissa eli ratsastin keskilinjaa pitkin päätyyn. Ensimmäisellä yrityksellä Minttu selkeästi jarrutti, jolloin huomautin raipalla, että ravin täytyy jatkua, ja kun pääsimme päätyyn, tein jonkinlaisen pikku ympyrän ja kaarsin siitä suoraan hakemaan porkkanapalkinnon "tuomarilta". Jo toisella yrityksellä Minttu tuli paljon paremmin, ja ehkä noin kymmenen samanlaisen kierroksen kuluessa se selvästi oppi odottamaan palkkiota. Sama harjoitus toistettiin muutaman kerran kahden päivän kuluttua valmennustunnilla (ilman autoa mutta soittokellon kanssa), ja siinä Minttu selvästi höristi korviaan kuullessaan kellon ja pinkoi innoissaan kohti päätyä. Vielä kisoja edeltävänä päivänä laitoin auton päätyyn, ja koska silloin ei ollut avustajaa, laitoin kellon ja pillin aidalle, kumarruin aina antamaan äänimerkin jommallakummalla, ratsastin keskilinjaa päätyyn ja päädyssä tarjosin porkkanaa taskusta. Mitään jumitusta ei tullut yhtään kertaa.

Suuri kysymysmerkki oli, yhdistäisikö Minttu tämän harjoituksen uuteen paikkaan. Kyllä yhdisti! Kun kello soi, Minttu valpastui eikä ollut mitään ongelmaa ratsastaa alku- ja loppulinjaa. Luova piti olla, mutta ratkaisu toden totta taisi löytyä. Aion vielä toistaa tätä harjoitusta jonkin aikaa ennen kisoja, jotta se vielä varmemmin jäisi Mintulle mieleen.

Menimme kisoissa otsikon mukaisesti FEI Vaativa B Juniorien esiohjelman. Nyt Mintulla oli radalla parempi energia kuin kauden muilla radoilla. Laukkaohjelmassa se tapojensa vastaisesti kävi suorastaan vähän villiksi ja kuumui, mistä tuli virheitä. Se esimerkiksi vaihtoi laukan sulkutaivutuksen jälkeen, oli muutenkin hieman malttamaton ja esitti pukin ja muita omia kuvioitaan vaihdoissa. Loppulinjalla kootussa laukassa se vielä pärisi ja pörisi ja vaihtoi laukan ihan suoraan ratsastaessa. 😅 Lopputuloksena oli aika paljon numeroita 6,5 ja 7 mutta myös ala-arvoisia noista Mintun omista ratkaisuista. Olen kuitenkin iloinen, että tuomaria kohti ratsastaminen sujui, ja koska Minttu on ehdottomasti ennemmin hitaaksi jäävä kuin kuuma, on ihan positiivista, että se oli näin kovasti menossa. Nyt se ennemminkin kyseli malttamattomana, mitä tehdään seuraavaksi.

Lopputuloksena lukuisine virheineen oli 61 % molemmilta tuomareilta. Kun tällaiset tarpeettomat ala-arvoisia numeroita tuottavat virheet saadaan pois, voisimme siis hyvin päästä 65 prosentin tuntumaan. Molemmat tuomarit kehuivat Mintun ryhdikkyyttä ja jäntevyyttä. Avot olisivat voineet olla paremmat, ja ne ovatkin viime aikoina jääneet liian vähälle huomiolle, koska olemme harjoitelleet niin paljon laukkaohjelman asioita. Laukkatyöskentely onkin kyllä parantunut kovasti viimeisen vuoden aikana. Nykyään Minttu jaksaa kantaa laukassa paljon paremmin kuin ennen, ja siksi esimerkiksi laukkalisäykset ovat nykyään helpompia.

Kuvaajat saivat taas upeita kuvia ja hevosenhoitaja Paula otti ratavideon, joka on alimmaisena.

Annika Mäki / Photoma

Annika Mäki / Photoma

Annika Mäki / Photoma

Annika Mäki / Photoma

Annika Mäki / Photoma

Jessica Pätsikkä / Jessifotos

Jessica Pätsikkä / Jessifotos

Jessica Pätsikkä / Jessifotos

KaKe:n kaksipäiväiset kisat ja VaB-startit

Takana ovat VaB-tason startit nro 2 ja 3! Ne ratsastettiin Kaarinan Kenttäratsastajien kisoissa 3. ja 4.8., VaB:0 ja FEI Juniorien joukkueohjelma.

Radat menivät suhteellisen odotuksenmukaisesti. Lauantaina menimme VaB:0:n, josta saimme 62,175 %. Parannettiin siis parilla prosenttiyksiköllä viime kerrasta eli reilu kuukausi sitten olleesta debyytistämme Koivumäen kisoissa. Sunnuntaina oli vuorossa nopeatempoinen ja vaikea FEI-ohjelma, josta niin sanottu perstuntuma oli radan jälkeen 60 - 62 prosentin luokkaa, mutta yllättäen prosentit jäivät 57,652:een. Olin aika yllättynyt, koska tuntumani ei ole vielä koskaan ollut yläkanttiin; olen aina radan jälkeen arvioinut prosenttien olevan joko hyvinkin samat kuin mitä sitten lopulta saimme tai sitten olen ollut liian kriittinen ja arvioinut alakanttiin. Katsoin kuitenkin muutaman parhaan radan, ja todella hyvin onnistuneista kohdistakin ratsastajat saivat vain 6,5 tai 7. Voittaja sai toiselta tuomarilta yhdestä liikkeestä 8 toiselta tuomarilta, ja siinäpä koko luokan kohokohta sitten olikin pisteiden osalta. :D Kouluratsastuksessahan puhutaan "turvakutosista" ja "turvaseiskoista", mikä tarkoittaa, että kun liikkeessä on vähän sanomista, annetaan 6, ja kun liike onnistuu todella hyvin, annetaan 7, eli skaalaa ei käytetä vaan oikeasti hyvinkin onnistunut on numerona vain korkeintaan 7 eli melko hyvä. Nyt skaalaa kyllä käytettiin alaspäin, mutta tuntui, että onnistumisista ei palkittu ja ihan hyvin tehdystä liikkeestä tuli kutosta.

Tällä kisakaudella meillä ongelmana on ollut, että Minttu jää radalla pohkeen taakse, mikä ei ole sinänsä uusi asia, mutta viime aikoina tämä on vaikuttanut niin vahvasti, että Minttua on vaikea saada pysymään vaaditussa askellajissa alku- ja loppulinjalla ja se on lisätyissä raveissa kohti tuomaripäätyä jopa jarruttanut käyntiin, kuten kävi sekä Koivumäen kisoissa että nyt VaB:0:ssa. Myös FEI:n ohjelmassa tuomaripäädyssä tuli hetkellinen käyntiin lysähtäminen samoin kuin A-päädyssä juuri ennen laukannostoa. Ihan kivasti onnistunut alkulinja kootussa laukassa pysähdyksineen meni heti neloseksi, kun tällainen lysähtäminen tuli, joten nämä ovat kalliita virheitä. Oudointa on, että kumpanakaan päivänä Minttu ei edes tuijottanut tuomaripäätyä sinä aikana, kun odotin rataani alkavaksi, vaan meni sinne reippaasti ja iloisen oloisena. Ongelmat alkavat kuitenkin heti, kun kello tai pilli soi. Aiemmin olen pistänyt jonkin verran senkin piikkiin, että ehkä huomaamattani alan ratsastaa eri tavalla, mutta tänä viikonloppuna rataan tutustuessa kyllä todella olin luottavainen ja rento ja sillä mielellä, että helpostihan tämä tänne tuomaripäätyyn menee, mutta silti Minttu keksi omia juttujaan. Sain tästä vahvistusta sille, että ei se nyt pelkästään minusta ole, vaan kyllä tässä täytyy hevosenkin korvien väliä treenata. Olen tätä varten ostanut jokin aika sitten soittokellon ja pillin kotiharjoittelua varten, ja nyt täytyy ottaa ne kunnolla käyttöön. Itse tehtävät nimittäin onnistuvat jo siististi, monet oikein hyvinkin, kunhan vain Mintulla ei tule tällaista henkistä käpertymistä. Kun hevonen jää pohkeen taakse, se tekee kokoamisesta hyvin vaikeaa, ja jännittämisestä ja hitaudesta kireä selkä hankaloittaa taivuttamista ja rajoittaa lapojen liikettä.

Vaihdot onnistuivat rauhallisemmin kuin debyytissä kuukausi sitten. Kotona ne ovat paljolti jo siistejä, mutta kun kisoissa tulee jännitystä, vaikuttaa se vaihtoihinkin. Jokunen potku tuli, mutta ne eivät olleet enää ihan sellaisia megakierrepotkuja ja niiden jälkeen matka heti jatkui ilman vastustelua. Jotkin vaihdot sitten taas olivat ilman potkuja mutta saisivat olla paremmin ylämäkeen, eteen ja rennompia. Kuitenkin puhtaitakin vaihtoja saatiin radalle saakka, vaikka laatua vielä treenaamme lisää. Harmi kyllä en saanut tällä kertaa hoitajaa mukaan kumpanakaan päivänä, joten en voi katsoa ratoja videolta.

Virheet siis rokottivat taas pisteitä paljon ja linja oli tällä kertaa yllättävänkin tiukka, mutta saimme kaiken esitettyä ja taas todella hyvää kokemusta. Uskon, että kyllä tästä sitkeällä harjoittelemisella parannetaan. Nyt jo olemme tulleet pitkälle. 

Kuvat on ottanut Annika Mäki / Photoma.