Päivä alkoi suuren maailman meiningillä ykköset yllä klo 9.50 hevostarkastuksessa Ypäjä-hallissa, jossa hevoset esitettiin eläinlääkäreille käynnissä ja ravissa maasta. Eläinlääkärit myös silmäilivät hevoset läpi ja tarkistivat kaikkien passit. Minttu läpäisi tarkastuksen moitteitta. Sitten menimmekin hoitajan kanssa laittamaan Mintun opistotallin karsinaan lepäilemään ja syömään ja lähdimme itse Ypäjän keskustaan syömään, koska oma starttini oli vasta klo 15.50 ja ensimmäinen tiimimme suoritus yhden aikoihin iltapäivällä.
Aamupäivä sujui leppoisasti ratoja katsellen, vaikka tuuli oli melkoinen ja monet hevoset säikkyilivät sitä ja olivat kireinä. Paikallaan ollessa tuli takista huolimatta vähän kylmäkin, vaikka lämpöä oli varmaan 20 asteen tienoilla. Yllättävän pian tuli kuitenkin aika lähteä talleille, siirtää Minttu trailerissaan kisa-alueen parkkiin ja kiivetä itsekin selkään.
Saimme tehtyä ihan kivan, siistin ja melko sujuvan radan. Kaksi tuomaria antoivat reilut 64 % ja yksi reilut 61, jolloin lopputulos oli 63,333 %. Radan loppuosassa Minttu alkoi jäädä pohkeen taakse ja sain tehdä paljon töitä, että sain sen taas tuomarin eteen G:hen saakka ratsastettua loppulinjalla, mutta suurin osa radasta meni ihan hyvin. Nyt tiineyden edetessä olen huomannut kotonakin ratsastaessa, että Mintulle yleensä helpot ja näyttävät ravilisäykset eivät irtoa ihan samalla energialla kuin aikaisemmin, vaan niissä selkään välittyy sellainen tunne, että Mintun lantio tuntuu vähän tukkoiselta. Tiineys on toki niin alussa vielä, että alkio on hyvin pieni eikä se vaikuta esimerkiksi mahan kokoon mitenkään vielä pitkään aikaan, mutta kyllähän ihmisilläkin voi jo alkuraskaudesta tulla erilaisia tuntemuksia yksilöllisesti, miksei siis hevosillakin. Saimme kuitenkin tehtyä jonkinmoiset lisäykset. Eniten jännitin vastalaukkakaaria, jotka eivät ole Mintulle millään lailla vaikeita muuten, mutta ratajännityksessä se on ennenkin tarjonnut vaihtoja tuollaisissa paikoissa. Tällä kertaa Minttu kuitenkaan ei edes yrittänyt vaihtaa ja kaarista tuli oikein sujuvat. Meille vaikeat takaosakäännöksetkin menivät kokonaisuutena kohtuullisesti, vaikka toiseen tuli yksi ruuvaava askel eli takajalka jätti kerran nousematta.
Kaarinan Kenttäratsastajat sai tänä vuonna joukkue-SM:iin ensimmäistä kertaa koulujoukkueen, ja lopputuloksissa joukkueemme oli sijalla 9/18. Olemme oikein tyytyväisiä tähän! Joukkueen tulokset olivat 60 - 63 - 65 %. Joukkuekilpailussa on sellaista tunnelmaa, jota tavallisissa kisoissa ei ole. On aina hienompaa ja jännittävämpää kilpailla yhdessä, kannustaa ja jännittää toistenkin puolesta. Aplodeja annettiin myös muiden joukkueiden kilpailijoille, ja ennen jokaista suoritusta kuuluttaja kuulutti ratsastajan ja hevosen nimet, edustettavan seuran sekä hevosen rodun ja suku-, kasvattaja- ja omistajatiedot ja toivotti tervetulleeksi kilpailuun. Upea tunnelma, todellakin kannatti lähteä!
Vaikka kisakautemme alkaa kääntyä ehtoopuolelle, saimme tänään vielä yhden edustuskutsun: Lounais-Suomen joukkuemestaruudet kutsuvat Artukaisiin seuran riveissä 7.9., ja sitä seuraavana päivänä menemme vielä samassa paikassa VaB:0-ohjelman tavallisena kilpailuna. Saattaa olla, että nämä kaksi starttia ovat tälle syksylle viimeiset, ellei sitten syyskuulle tule vielä jotain sopivaa kisaa lähialueelle.
Meillä ei taida olla näistä kisoista kuvia, sillä kuvaajat onnistuivat ripottelemaan itsensä pitkin muita kisoja tai luokkia. Laitan sen sijaan yhden vähän suttuisen kuvan aamun hevostarkastuksesta ja toisen kuvan Marcellasta, jonka kanssa kävin kisojen jälkeisenä aamuna rentoutumassa metsäkävelyllä. Kisojen jälkeen on ihan parasta vain ottaa rennosti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti