KaKe:n kaksipäiväiset kisat ja VaB-startit

Takana ovat VaB-tason startit nro 2 ja 3! Ne ratsastettiin Kaarinan Kenttäratsastajien kisoissa 3. ja 4.8., VaB:0 ja FEI Juniorien joukkueohjelma.

Radat menivät suhteellisen odotuksenmukaisesti. Lauantaina menimme VaB:0:n, josta saimme 62,175 %. Parannettiin siis parilla prosenttiyksiköllä viime kerrasta eli reilu kuukausi sitten olleesta debyytistämme Koivumäen kisoissa. Sunnuntaina oli vuorossa nopeatempoinen ja vaikea FEI-ohjelma, josta niin sanottu perstuntuma oli radan jälkeen 60 - 62 prosentin luokkaa, mutta yllättäen prosentit jäivät 57,652:een. Olin aika yllättynyt, koska tuntumani ei ole vielä koskaan ollut yläkanttiin; olen aina radan jälkeen arvioinut prosenttien olevan joko hyvinkin samat kuin mitä sitten lopulta saimme tai sitten olen ollut liian kriittinen ja arvioinut alakanttiin. Katsoin kuitenkin muutaman parhaan radan, ja todella hyvin onnistuneista kohdistakin ratsastajat saivat vain 6,5 tai 7. Voittaja sai toiselta tuomarilta yhdestä liikkeestä 8 toiselta tuomarilta, ja siinäpä koko luokan kohokohta sitten olikin pisteiden osalta. :D Kouluratsastuksessahan puhutaan "turvakutosista" ja "turvaseiskoista", mikä tarkoittaa, että kun liikkeessä on vähän sanomista, annetaan 6, ja kun liike onnistuu todella hyvin, annetaan 7, eli skaalaa ei käytetä vaan oikeasti hyvinkin onnistunut on numerona vain korkeintaan 7 eli melko hyvä. Nyt skaalaa kyllä käytettiin alaspäin, mutta tuntui, että onnistumisista ei palkittu ja ihan hyvin tehdystä liikkeestä tuli kutosta.

Tällä kisakaudella meillä ongelmana on ollut, että Minttu jää radalla pohkeen taakse, mikä ei ole sinänsä uusi asia, mutta viime aikoina tämä on vaikuttanut niin vahvasti, että Minttua on vaikea saada pysymään vaaditussa askellajissa alku- ja loppulinjalla ja se on lisätyissä raveissa kohti tuomaripäätyä jopa jarruttanut käyntiin, kuten kävi sekä Koivumäen kisoissa että nyt VaB:0:ssa. Myös FEI:n ohjelmassa tuomaripäädyssä tuli hetkellinen käyntiin lysähtäminen samoin kuin A-päädyssä juuri ennen laukannostoa. Ihan kivasti onnistunut alkulinja kootussa laukassa pysähdyksineen meni heti neloseksi, kun tällainen lysähtäminen tuli, joten nämä ovat kalliita virheitä. Oudointa on, että kumpanakaan päivänä Minttu ei edes tuijottanut tuomaripäätyä sinä aikana, kun odotin rataani alkavaksi, vaan meni sinne reippaasti ja iloisen oloisena. Ongelmat alkavat kuitenkin heti, kun kello tai pilli soi. Aiemmin olen pistänyt jonkin verran senkin piikkiin, että ehkä huomaamattani alan ratsastaa eri tavalla, mutta tänä viikonloppuna rataan tutustuessa kyllä todella olin luottavainen ja rento ja sillä mielellä, että helpostihan tämä tänne tuomaripäätyyn menee, mutta silti Minttu keksi omia juttujaan. Sain tästä vahvistusta sille, että ei se nyt pelkästään minusta ole, vaan kyllä tässä täytyy hevosenkin korvien väliä treenata. Olen tätä varten ostanut jokin aika sitten soittokellon ja pillin kotiharjoittelua varten, ja nyt täytyy ottaa ne kunnolla käyttöön. Itse tehtävät nimittäin onnistuvat jo siististi, monet oikein hyvinkin, kunhan vain Mintulla ei tule tällaista henkistä käpertymistä. Kun hevonen jää pohkeen taakse, se tekee kokoamisesta hyvin vaikeaa, ja jännittämisestä ja hitaudesta kireä selkä hankaloittaa taivuttamista ja rajoittaa lapojen liikettä.

Vaihdot onnistuivat rauhallisemmin kuin debyytissä kuukausi sitten. Kotona ne ovat paljolti jo siistejä, mutta kun kisoissa tulee jännitystä, vaikuttaa se vaihtoihinkin. Jokunen potku tuli, mutta ne eivät olleet enää ihan sellaisia megakierrepotkuja ja niiden jälkeen matka heti jatkui ilman vastustelua. Jotkin vaihdot sitten taas olivat ilman potkuja mutta saisivat olla paremmin ylämäkeen, eteen ja rennompia. Kuitenkin puhtaitakin vaihtoja saatiin radalle saakka, vaikka laatua vielä treenaamme lisää. Harmi kyllä en saanut tällä kertaa hoitajaa mukaan kumpanakaan päivänä, joten en voi katsoa ratoja videolta.

Virheet siis rokottivat taas pisteitä paljon ja linja oli tällä kertaa yllättävänkin tiukka, mutta saimme kaiken esitettyä ja taas todella hyvää kokemusta. Uskon, että kyllä tästä sitkeällä harjoittelemisella parannetaan. Nyt jo olemme tulleet pitkälle. 

Kuvat on ottanut Annika Mäki / Photoma.