Hevosen hyvinvoinnin huomioiminen koulutuomaroinnissa

Sain idean tähän postaukseen kommentista, joka oli tullut yhteen tekstiini jo elokuussa mutta jonka huomasin vasta vähän aikaa sitten:

"Kiinnostaisi kuulla, millä tavalla hevosen hyvinvointia on käsitelty tuomarikoulutuksessa? Millaisia asioita voi kirjoittaa alas kommentteihin, jos korjattavaa on?

Itse olen saanut jo 2000-luvun alussa kommenttia että olin venähtänyt liian pitkäksi ponille ja tuo kommentti oli kyllä hyvä ja aivan paikallaan. Voiko aikuisen ihmisen koosta mainita? Entä jos apujen käyttö on liian rajua?"

Hevosen hyvinvointi tuli tuomarikoulutuksessa puheeksi paljonkin. Samoin sen jälkeisissä koulutuomarien kvartaalitapaamisissa ja tuomarien loppiaislounaalla 6.1. hevosen hyvinvointi on noussut aina esiin. 

Yksi nyt kovasti ajankohtainen asia on tuntuma. Kouluratsastusta seuraavat tietävät, että kansainvälisellä huipputasolla on kritisoitu radalla nähtyjä sinisiä kieliä, vahvaa tuntumaa, avonaisia suita ja sitä, että näistä huolimatta ratsukko on voinut saada korkeat pisteet. Tuntumaan liittyviä muutoksia arvosteluun ja tiettyihin ohjelmiin on työn alla. Maailmalla puuhataan ohjelmiin ns. give and retake -arvostelukohtaa, jossa ratsastaja myötää ohjan täysin löysäksi muutaman askeleen ajaksi ja hevosen tulee jäädä kantamaan itsensä muodon muuttumatta. Meille HeA-tasolle ja siitä ylöspäin olisi mahdollisesti tulossa pitkille ohjille venytys, jossa hevosen tulee venyttää muotoa eteen-alas ja seurata tuntumaa. Molempia liikkeitä on jo nyt joissakin ohjelmissamme jo valmiiksi. Myöhemmin kuitenkin vasta nähdään, mihin ohjelmiin muutos loppujen lopuksi tulee ja millä aikataululla. Tärkeistä tuntuma-asioista on joka tapauksessa otettu koppia.

Tuntumaongelmissa huomioidaan myös kokonaisuus. Loppiaislounaalla puhuttiin, että esimerkiksi narskutteluääni tai joidenkin hevosten tapa mukeltaa suullaan ja läpsytellä huuliaan eivät välttämättä ole pisteiden vähennysperusteita, jos kokonaisuus muuten vaikuttaa harmoniselta. Esimerkiksi Mintulla on tapana avata huuliaan etuhampaiden kohdalta ja pitää pientä narskutusääntä, jos se on virittyneessä mielentilassa. Tämä tapahtuu usein kisoissa, joissa se jonkin verran jännittää ympäristöä, ja kotitreeneissä välillä silloin, kun se innostuu liikaa laukanvaihtoharjoituksista ja alkaa ennakoida ja olla ylivirittynyt. Ylivirittyneisyys ja kisajännitys eivät tietenkään ole ihanteellisia ja toivottuja asioita, mutta eivät kuitenkaan yhtä vakavia asioita kuin se, että hevonen vastustelisi kättä suu auki ammottaen.

Kuvassa Mintulla on juuri tuo kuvailemani tilanne, jossa se avaa huulia etuhampaiden kohdalta
ja saattoi pitää narskutteluääntäkin samalla. Sieraimen alla näkyvä valkoinen kohta on siis hampaita.
Häntäkin taitaa juuri heilahtaa, eli kisajännitystä on ilmassa. Kuitenkin tuntuma on kevyt ja
yleisilme muuten positiivinen, joten tällaisesta ei välttämättä tule pistevähennyksiä. 
(Kuva: Annika Mäki / Photoma)

Tuomari voi puuttua ja hänen täytyykin puuttua, jos ratsastajan apujenkäyttö on hyvin rajua. Tuomari voi jututtaa ratsastajaa, kun tämä valmistautuu suoritukseensa rataa ympäröivällä alueella tai radalla tai vaikkapa heti suorituksen jälkeen. Tarvittaessa suorituksen voi keskeyttää, sillä sääntöjen mukaan yksi hylkäämisperuste on se, että suoritus on vastoin hevosen hyvinvointia. Liian vahva apujenkäyttö voi olla seurausta myös siitä, että ratsukko ei ole ohjelman vaatimalla tasolla, mikä myös on hylkäysperuste. Näitä hylkäämisperusteita täytyy kuitenkin käyttää harkiten. Ratsukkoa ei ole tarkoitus hylätä radalle vaikkapa siksi, että ratsastajan tasapaino on puutteellinen ja hän tukeutuu liiaksi ohjiin. Tällaisten asioiden tulee näkyä annettavissa pisteissä ja loppukommenteissa.

Kilpailusäännöt ovat ratsastajan painosta yksiselitteiset: "Painomääräyksiä ei ole." Tuomari ei siis voi puuttua siihen, jos ratsastaja on hänen mielestään liian painava ratsulle. Kuten kuitenkin äsken mainitsin, tuomarilla on oikeus keskeyttää suoritus, jos suorituksen jatkaminen on selvästi hevosen hyvinvoinnin vastaista, eli se vastustelee tai muutoin osoittaa selvää epämukavuutta. Hevosen vastusteluhan voi olla lähtöisin monesta asiasta, kuten epäsopivasta satulasta, ratsastajan puristamisesta, pistävästä roskasta huovan alla, hevosta kovin häiritsevästä kiimasta tai vaikkapa siitä liian suuresta ratsastajasta. Jos ratsastaja on niin pitkä, että ajautuu pitkän reitensä vuoksi satulan takakaarelle tai ei pysty käyttämään pohjettaan tarkoituksenmukaisesti, tuomari voi toki mainita istunnan ja apujenkäytön virheistä. Itse en sanoisi pituudesta mitään, jos hevonen vaikuttaa tyytyväiseltä ja ratsastaja pystyy käyttämään apujaan asiallisesti. 

Kaiken kaikkiaan tuomarikoulutuksessa ja sen jälkeen on kiinnitetty paljon huomiota hevosen hyvinvointiin, ja myös tulevat sääntö- ja ohjelmamuutokset tähtäävät tähän. Nyt maailmalla on jo nähty uusia tuulia kouluratsastuksessa, kun belgialainen Justin Verboomen hevosellaan Zonik Plus on näyttänyt tietä harmoniseen GP-kouluratsastukseen ja voittanut kovatasoisia kilpailuja. Toinen hyvä esimerkki mielestäni on Becky Moody hevosellaan Jägerbomb. Toivon, että huipputasolla sama kehitys jatkuu. Siellä perusongelma on nähdäkseni se, että hevosista on jalostettu aina vain näyttävämpiä ja räjähtävämpiä, jotta niissä olisi riittävästi show-elementtiä arvokilpailujen voittamiseen, ja sen seurauksena jopa huippuratsastajat ovat välillä niiden kanssa vaikeuksissa ja pitävät kankiohjasta kiinni kuin hukkuva pelastuslautasta. Hevosjalostuksen toivoisi ottavan uutta suuntaa, jonka tavoitteena olisi jalostaa ennen kaikkea hevosia, joilla on hyvä, vakaa ja yhteistyöhaluinen luonne, korrekti rakenne ja korrektit, terveet liikeradat askellajeissa. Uskon, että yleisökin näkisi mieluusti vaikka vähän vähemmän näyttäviä hevosia, jos tuloksena olisi enemmän harmoniaa. Tuomarointi on se, mikä tämän kehityksen suuntaa ohjaa. 

Alemmilla tasoilla paras tapa lisätä hevosten hyvinvointia ratsastuksessa on olla jatkuvasti kehittymishaluinen: lukea hyvää kirjallisuutta, ottaa tunteja hyvältä opettajalta ja harjoitella kotiläksynsä kunnolla, käydä taitavien valmentajien ja ratsastajien klinikoita katsomassa ja pyrkiä ymmärtämään, miltä näyttää ja tuntuu oikein liikkuva hevonen ja nähdä se vaiva, mitä ratsastajalta vaaditaan, jotta hän ratsastaisi paremmin. Hevosten hyvinvointia ei paranneta postaamalla Redditiin pahantahtoisia videoita ponityttöjen ratsastustunnilta vaan huolehtimalla, että ensisijaisesti oma tontti on kunnossa: Ehkä pitää alkaa harrastaa oheisliikuntaa ja vahvistaa keskivartalon syviä lihaksia, jotta hapenotto kulkisi ratsastaessa paremmin ja jaksaisin säilyttää rennomman istunnan. Kenties hevonen tarvitsisi vähemmän kiireessä suoritettua keventelyä oikealle ja vasemmalle ja sen sijaan useammin suunnitelmallisen, hyvän treenin tullakseen taipuisammaksi ja suoremmaksi. Jospa voisin alkaa lukea enemmän ratsastuksen teoriaa ja ottaa hyviä vinkkejä käyttöön. Ja jos tein tänään ratsastuksessa huonon ratkaisun, otan opikseni ja pyrin selvittämään, miten voisin olla ensi kerralla parempi.