Kuolaintuella 10 vuotta

Kuolaintuella-blogi on ollut toiminnassa tänä päivänä tasan 10 vuotta. 4.1.2016 kirjoitin ensimmäisen postauksen blogiin, joka tulisi käsittelemään nuorten ja raakojen hevosten ratsastamista, hevosen ja ratsastajan yhdessä oppimista ja myöhemmin myös iloisia onnistumisen hetkiä kilpailuissa ja kotitallin arkea. Tuolloin omistin latvialaistamma Nalan.

Blogilla oli kaksi epäaktiivista vuotta, jolloin tein vain viisi postausta per vuosi: 2017 ja 2018. Motivaatio kirjoittamiseen ei hävinnyt noina vuosina, vaan Nalan suunnitellun myynnin jälkeen minulla ei vain ollut omaa hevosta, joten päivitettävää oli paljon vähemmän. Sen jälkeen ostinkin Mintun ja blogi heräsi jälleen eloon.

Aloitin blogin silloin, kun blogien kultakausi oli jo ylittänyt parhaan huippunsa ja osa blogeista jo lopetteli. Niitä oli silti tuolloin vielä paljon. Ei mennyt kuitenkaan kauan, kun kirjoittaja toisensa jälkeen lopetti kirjoittamisen tai siirtyi päivittämään vain esimerkiksi Instagramia. Minulle on kuitenkin aina ollut selvää, että Kuolaintuella ei siirry muille alustoille, vaikka minulla henkilökohtainen Instagram-tili onkin. Blogin kirjoittaminen on kuitenkin niin erilaista kuin lyhyiden, kuva- tai videopainotteisten päivitysten tekeminen. Näille pidemmille ja jollain lailla perinteisemmille teksteille on myös edelleen se oma lukijakuntansa, minkä osoittaa myös se, että tällä hetkellä blogitekstini saavat enemmän lukukertoja kuin koskaan aikaisemmin.

En tiedä, kuinka kauan tätä kirjoittamisharrastusta vielä jatkan. Vielä ei ole tehnyt mieli lopettaa. Ainakin tällä hetkellä jutun aiheita löytyy, ja nyt Abran myötä blogiin on tullut jälleen nuorta verta mukaan, kun Minttu on jo aikuinen hevonen. Ehkäpä lopetan sitten, jos lukijoita ei enää ole. Motivaatio kun tulee osittain siitä, että tekstejä luetaan, ja myös siitä, kun lukijat kirjoittelevat terveisiä kommenttikenttään. Kiitos siis kaikille, jotka olette uskollisesti lukeneet jo vuosia tai ehkä vasta olette löytäneet tänne. Kiitos terveisistänne, pohdinnoistanne, onnentoivotuksistanne ja kaikesta muusta!

Alla kuvia vuosien varrelta.

Tästä blogi lähti liikkeelle. Saloon saapui Seinäjoelta 1800 euroa maksanut suvuton latvialaistamma
Nala, joka tuli minulle projektihevoseksi heinäkuussa 2015. Vajaan puolen vuoden kuluttua tammi-
kuussa 2016 aloin kirjoittaa blogia.

Nalan kanssa syksyllä 2015.

11 kk myöhemmin kesäkuussa 2016 Nala oli myyntikunnossa. Pian näiden kuvien ottamisen
jälkeen se lähti harrastehevoseksi uudelle omistajalleen.

Nalan myynnin jälkeen minulla ei ollut pariin vuoteen omaa hevosta, mutta
onneksi muita ratsuja löytyi. Tässä Onnenperän tallin Leon kanssa.

Minttu 3-vuotiaana Kotimäen tallilla. Tässä ratsastettu muutama kerta.

Tie vei Kotimäen tallin kautta vähäksi aikaa Tarun ja Kimin tallille ja sieltä Hannulan tallille,
jossa pääsimme nauttimaan maneesista. Tässä 4-vuotiaana.

Harrastus syveni, kun vuonna 2021 eli Mintun ollessa 5-vuotias ostimme oman tilan Aurasta.
Tekemistä tilalla on riittänyt. Tässä olin juuri vetänyt sähkölankaa putkitarhan vaakajuoksujen
väliin ja pystyttänyt väliaikaisesti väliaidan, jotta Minttu ja juuri ostettu Marcella voisivat ensin
tutustua aidan yli, ennen kuin päästän ne yhteen.

Vuosien pölyjä tomuttamassa.

On nautittu välillä rennosta menosta...

... ja välillä kilpailumenestyksestä...

... rakennettu kenttää, aitoja, satulahuoneen sisältöä, pihaa...

... osallistuttu myös matkaratsastuskilpailuihin...

... ja pyritty aina kehittymään ja siirtymään seuraavalle kilpatasolle, kun palikat alkavat
olla kohtuullisesti kasassa.

Aina ei vain ratsasteta, vaan välillä vain nautitaan maalaiselämän muista puolista.

Kouluttauduttukin on, vaikka en koskaan halua tehdä
hevosista itselleni ammattia. Tässä koulutuomarikurssilla
ja alemmassa kuvassa irtokenkäkurssilla.

Kuvassa Minttu itse varsana emänsä Dark Angelin kanssa...

... ja 9 vuotta myöhemmin oman pikkuisensa kanssa.

Ja tarina jatkuu.

Onnea kunnioitettavasta kokonaisen vuosikymmenen iästä, Kuolaintuella!