Marcellalle löytyi satuloita ja eskari etenee

Tuttu maisema nyt jo toisen hevosen kanssa. 💕

Koko ajan joku paarma oli puremassa mahan alta, joten yritä tässä sitten
olla iloisen näköinen...

Satulansovittaja kävi vielä toissapäivänä uudemman kerran katsomassa Marcellalle satuloita. Viime viikolla löydettiin yksi hevoselle sopiva, jota testasin pariin otteeseen, mutta minulle satula taas ei ollut mieleinen. Toivoin löytäväni tukevan estesatulan, mutta tämä oli koulusatula eikä siinä ollut juuri minkäänlaista muotoilua ja polvitukea. Tilasin siis Satulasopista kaksi estesatulaa ja yhden koulusatulan, hain satula.comista neljä estesatulaa ja yksi yksityinen myyjä toi vielä koulusatulan näytille. Näin saatiin sovitettavaksi vielä kahdeksan satulaa.

Nyt tärppäsikin, sillä kahdeksasta satulasta peräti kaksi oli sopivia: Prestige Paris -estesatula ja Cliff Barnsby Kanter -koulusatula. Prestige Paris on jo aika hintava, mutta siinä on hyvät tuet ja se on mukava myös minulle. Käytän sitä aluksi edestä kohottavan geelin kanssa, sillä se on hiukan leveä. Prestigen runkoa voisi muokata, mutta oletettavasti nuori hevonen muuttuu nopeasti ja tuolla geelillä saimme täytettyä lapakuopat, jotka Marcellalla vielä on, joten satulaa on jopa järkevämpää käyttää tällä hetkellä geelin kanssa kuin kavennettuna ilman sitä.

Cliff Barnsbyn koulusatulaa pähkäilen vielä hieman. En periaatteessa nyt heti tarvitsisi koulusatulaa, koska Marcella on niin nuori, mutta satula sopi hyvin ja siinä on hiukan kasvunvaraa, koska sitä saa aavistuksen muokattua. Cliff Barnsbya ei ole valmistettu enää moneen vuoteen ja se on yksi näistä suorarunkoisista satuloista, joita ei ole mitenkään liian helppo löytää varsinkaan lyhytpaneelisena. Voi olla, että satula ei sovi enää vaikka muutamankaan kuukauden päästä, mutta toisaalta epäröin palauttakaan sitä, koska nyt se sopii ja saattaa sopia vielä pitkään, on mukava ja edullinen. Yleensä nämä sopivat ja mukavat satulat ovat tupanneet olemaan parin tonnin luokkaa, mutta tämä on paljon halvempi. Harkitsen nyt siis ostavani kerralla kaksi satulaa, kuten tein Mintunkin kanssa aikoinaan. 

Tänään ratsastin Marcellalla neljättä kertaa ja samalla kokeilin estesatulaa vielä uudelleen (hyvältä vaikutti edelleen). Kävelin hetken kentällä, menin muutaman kierroksen ravia molempiin suuntiin ja sitten otettiinkin seuraava askel eli lähdettiin kahdestaan maastoon. Ei Marcella siitä kyllä mitään numeroa tehnyt, onhan se tottunut tekemään talutuslenkkejä maastossa kasvattajansa kanssa jo pienestä pitäen ja itsekin olen muutaman kerran ohjasajanut sitä maastossa. Menimme talon taakse menevää tietä vain muutaman minuutin ja käännyimme sitten takaisin, koska Marcellalla ei ole vielä kenkiä ja tiessä on sen verran irtonaista sepeliä, että kesäaikaan pidemmille retkille tarvitsee kengät. Kotiin päin tullessa otettiin pieni ravipätkä harjoituksen vuoksi. Kaikki meni hienosti, Marcella käveli tottuneen oloisesti rentona ja mikään muu ei häirinnyt kuin paarmat. Kotiintullessa tuli pieni koulutustilanne, kun Marcella katseli päällekkäin olevia isoja muovitettuja turvepaaleja eikä ollut nähnyt niitä ennen tästä suunnasta, joten ne näyttivät vierailta ja ilmeisesti vähän pelottavilta. Se olisi halunnut kääntyä takaisinpäin eli olla palaamatta kotipihaan, mutta sovittiin, että paikoillaan saa olla muttei lähteä yhtään perääntymään. Kevyt rohkaisu ja tuumausajan antaminen riitti, sillä hetkisen kuluttua se rohkaisi mielensä ja asteli paalien ohi kotipihaan hiukan puhisten. :) Näin tuli hyvä oppitunti siitä, miten toimia, kun jokin asia epäilyttää.

Seuraavan kerran ratsastan Marcellan viikonloppuna, kun äitini ja siskoni tulevat käymään ja lahjon jommankumman varmasti kameran taakse. Mintun kanssa oli eilen valmennus ja alettiin harjoitella kohti Artukaisten aluekisoja, jotka ovat heinäkuun lopussa.