Marcellan ratsueskari suoritettu

Marcellan ratsueskari venyikin pitkälle aikavälille, kun tässä on ollut kaikenlaista muuta. Tänään kuitenkin oli 12. ratsastuskerta sen kanssa, jos laskuni ovat pysyneet ajan tasalla, ja päätin, että nyt se osaa ratsuhommien alkeet jo sen verran hyvin, että se saa esikoulusta päättötodistuksen, kymmenen pistettä ja porkkanan. 💖 Merkkipäivän kunniaksi otin Pixemillä tämänpäiväisestä ratsastuksesta videopätkiä, jotka ovat postauksessa alimmaisena.

Marcella on toinen hevonen, jonka olen sisäänratsastanut itse. Minttu on se ensimmäinen. Kovin paljon tässä ei siis vielä ole dataa analysoitavaksi, mutta ei ole tarkoituksenikaan missään vaiheessa ollut ratsuttaa mahdollisimman monia hevosia tai esimerkiksi ryhtyä tekemään sitä työkseni. Hevoshommat ovat paljon mukavampia, kun ne pitää harrastuksena ja saa valita itse esimerkiksi sen, millaisten hevosten selkään kiipeää. :D 

Tuntuu kuitenkin merkitykselliseltä, että olen molemmat nykyiset hevoseni ratsuttanut itse. Niihin on siten voinut luoda ihan eri tavalla syvän suhteen kuin aikuisiin hevosiin.

Marcellan ratsukoulutus on alkanut minun luonani siten, että keväällä kiipesin tarhassa sen selkään roikkumaan ja/tai istumaan muutaman kerran ilman satulaa naruriimu päässä. Silloin annoin sen myös kävellä heinäkipolle istuessani selässä ja taisinpa vähän yrittää ohjatakin riimunnarulla suuntaa. Kesällä hankin sille satulan ja ratsastin ensimmäistä kertaa kunnolla (eli niin, että oli oikein satula ja suitsetkin päässä ja pyrittiin ohjaamaan hiukan enemmän :)). Kesän ja alkusyksyn mittaan on sitten ratsastettu aina välillä sen verran, että näitä ratsastuskertoja tuli tuo 12.

Muutamana ensimmäisenä kertana vain käveltiin ja ravattiin, opeteltiin pohkeen merkitys (eteenpäin) ja pidätteiden merkitys (seis / hidastus). Tässä vaiheessa ääniavut olivat vielä paljon käytössä, eli pohjeavun kanssa maiskutin ja hidastaessa käytin prrrr-ääntä. Pian mukaan otettiin laukka, jossa myös käytin "laukka!"-ääniapua. Kun hevosen on opettanut ajamiseen, ohjasajoon ja/tai juoksutukseen ja käyttää ääniapuja niissä johdonmukaisesti, ne helpottavat kovasti saamaan nuoren hevosen ymmärtämään, mitä siltä halutaan, kun se ei siinä vaiheessa ymmärrä pohkeista mitään. Marcella kuunteleekin tarkasti ääniapuja myös ratsastuksessa. Vasta pari ratsastuskertaa sitten jätin laukka-sanan kokonaan pois ja kokeilin, tunnistaisiko se jo laukannostoavut niin, ettei ääntä tarvittaisi tueksi. Ja tunnistihan se! Tässä vaiheessa laukannostot toki tulevat pienen kiihdytyksen kautta, mutta pikkuhiljaa hevonen oppii nostamaan laukat yhä paremmin.

Taluttajaa tai juoksuttajaa en juurikaan käyttänyt Marcellan kanssa apuna. Yhtenä kertana kesällä hevosenhoitaja Paula oli hetken liinan päässä ravissa muutaman ympyrän verran antamassa varmistusta ohjaukseen ja näyttämällä juoksutusraipalla suuntaa eteenpäin.

Sekä Mintun että Marcellan ratsukoulut sujuivat siis hienosti. Yksi tärkeimmistä syistä siihen on ihan varmasti se, että niiden kanssa on tehty jo ennen ratsastusjuttuja monenlaista. Mintun ostin kasvattajaltaan 3-vuotiaana ja se oli mm. ollut irtohyppäämässä nuorten hevosten Kyvyt esiin -tapahtumassa ja sitä oli ajettu - en ole varma, kärryillä vai ilman, mutta ajettu joka tapauksessa. Myös satula oli ollut selässä ja oli juoksutettukin. Marcellan taas ostin 2-vuotiaana, ja silläkin oli hiukan ohjasajettu ja oli talutettu paljon maastossa. Se oli myös selvästi kokenut matkustaja trailerissa. Mintun selkään mentiin heti, mutta Marcellaa ohjasajoin silloin tällöin 3-vuotiaaksi saakka ja aion edelleen jatkaa sitäkin. Ohjasajossa hevonen oppii ääniapuihin ja kuolaimen liikkeeseen, kääntäviin ja pidättäviin ohjasapuihin ja siihen, että sen selässä ja kyljissä on remmejä ja mahan ympäri vyö. On aivan eri asia lähteä sisäänratsastamaan tällaista kuin jotain laitumelta lassottua hevosta, joka ei ole tehnyt juuri muuta kuin ollut talutettuna ja joskus harjattavana.

Tällä hetkellä Marcella tekee jo fiksusti siirtymiä käynnin, ravin ja laukan välillä, pysähtyy ja kääntyy hyvin paitsi oikeassa laukassa, joka on sille selvästi vaikeampi kuin vasen. Siinäkin mahdumme kyllä 20 metriä leveälle kentälle, mutta kääntyminen ei ole niin sujuvaa kuin vasemmalle. Se osaa myös nostaa laukan ilman ääniapua, kuten edellä kirjoitinkin. Ravissa harjoituksen lopussa alkaa jo tulla venytystä kohti kuolainta eteen-alas. Maastossa on käyty ohjasajaen ja ratsain. Tänään menimme ensimmäistä kertaa myös ravipuomit eikä niissä ollut mitään ihmeellistä. Käyntipuomeja olemme menneet kerran tai pari aiemmin, ja varmuuden vuoksi talutin Marcellan ravissa puomien yli tänään muutaman kerran ennen ratsain yrittämistä. Marcella suhtautui puomeihin niin kuin niissä ei olisi mitään erikoista. Minttu taas aikoinaan koetti loikkia niiden yli laukassa jonkin aikaa, ennen kuin malttoi rentoutua, joten senkin vuoksi varmistelin tänään Marcellan kanssa.

Nyt pääsemmekin paremmin maastoon, sillä Marcella sai viikko sitten kengät joka jalkaan. Käydään siis siellä silloin tällöin ja opetellaan uutta myös kentällä kaikessa rauhassa aina jossakin välissä.