Laukanvaihdot työn alle

Olen ratsastanut viimeisen viikon aikana tosi vähän. Lukion koeviikon koepinkat ovat valtavat ja vyöryvät ilta- ja viikonlopputöiksi koko tämän viikon. Opetustunnit olen vetänyt todella väsyneenä lähinnä Pyhällä Hengellä, iltapäivätunnit varsinkin, eikä iltaisin ole ehtinyt tehdä muuta kuin siivota karsinat nopeasti, päästää koiran samalla pihalle juoksemaan ja jatkaa taas töitä. Ensi viikolla onneksi taas helpottaa hiukan. Tällaista tämä työ on: välillä on löysää ja vapaata on paljon, kun taas välillä vapaa-ajasta joutuu luopumaan. 

Eilen kuitenkin juoksutin Mintun kentällä, jotta se olisi edes jollain lailla vetreä tämän päivän valmennustuntia varten. Töistä pääsin mukavasti jo 13.15, vein auton huoltoon ja sinkosin heti aloittamaan tallin siivousta ja varustamaan Mintun klo 15 alkavalle tunnille.

Minna ei antanut armoa väsyneelle ratsastajalle ja laiskanpulskean tuntuiselle hevoselle, vaan vaihdot otettiin tänäänkin syyniin, koska meidän pitäisi ne oppia talven aikana, jotta ensi kaudella voisi ajatella jo VaB-luokkia. Niitä tehtiinkin koko valmennuskerta erilaisilla harjoituksilla. Tästä voi siis napata vinkkejä omiinkin treeneihin, jos vaihdot ovat harjoiteltavana sellaisen hevosen kanssa, joka ei ole niitä ennen tehnyt.

Aloitettiin heti alkuverryttelyn jälkeen laukassa. Ensin laukkaan haettiin säädeltävyyttä ja terävyyttä kokoamalla lyhyellä sivulla ja ratsastamalla lisäys pitkällä sivulla. Minttu oli tässä vaiheessa aika unessa (kuten minäkin, heh), mutta asia korjaantui onneksi tunnin edetessä. Ratsastin myös kaartoja radan poikki siten, että kokosin voimakkaasti keskilinjan kohdalla ilman mitään muuta siirtymää. Kun se onnistui, tein keskilinjan kohdalla vaihdon käynnin kautta. Tarkoitus oli saada laukka riittävän kootuksi, jotta siitä voisi hetken kuluttua kuvitella saavansa aikaan laukanvaihdon. 

Vaihtoja alettiin harjoitella erilaisilla kuvioilla, joista muutamasta tein hienot Paint-piirrokset. Viime valmennuksessa ja viime viikolla itsekin kokeiltiin myös vastalaukan ratsastamista ympyrällä siten, että missä kohdassa tahansa voi vaihtaa, mutta tämä tyyli ei tuottanut tulosta. Mintulla vastalaukka on jo sen verran vahva, että se ei sitä myötälaukaksi vaihda tasapainon horjuttamisen kautta, tai ainakin joutuisin varmaan menemään kyljelle roikkumaan. Onneksi keinoja oli muitakin.

Olin onnistunut saamaan viime viikolla yksin treenatessani kolme vaihtoa peräkkäisillä yrityksillä tällä kuviolla: ratsastetaan vastalaukassa kohti pitkää sivua ja jäädään hieman uran sisäpuolelle, sitten väistätetään hevonen uralle jonkin verran ennen kulmaa ja juuri kulmaan tultaessa annetaan vaihtoapu. Väistön kuuluu olla herättävä liike ja mahdollisimman napakka ja terävä, ei mikään pitkästi jatkuva, vaan hevosen täytyy siinä herkistyä pohkeelle, jotta se reagoisi siihen sitten kun vaihtoapu annetaan. 

Toisessa kuviossa ratsastetaan neliön muotoisella uralla vastalaukassa ja keskilinjan jälkeen hieman ennen uralle saapumista annetaan vaihtoapu. Jos laukka ei vaihtunut, vastalaukka jatkuu. Tässäkin tuli joitain kelvollisia yritelmiä.

Saimme vaihtoja aikaan myös lyhyillä lävistäjillä: uralla ratsastetaan myötälaukkaa, lähdetään lyhyelle lävistäjälle ja vaihdetaan laukka uralle tultaessa. Tässä hevosta auttaa, että se mielellään vaihtaisi laukan muutenkin, koska muuten se joutuu jatkamaan hieman hankalammassa vastalaukassa. Ongelmana oli, että Minttu on muutenkin tottunut kouluohjelmien myötä siihen, että lävistäjällä usein ratsastetaan keskiaskellajeja, siis mennään eteen. Se helposti pyrkii kokoamisen sijaan lisäämään, ja tässä vaiheessa Minttu oli kuumunut vaihtotreenistä sen verran, että sain tosissani pidellä sitä, ettei se vain juossut ja lähtenyt korvat tötteröllä vinkuen taivaanrantaan. :D Laukka saatiin vaihtumaan joillakin yrityksillä, mutta välillä jouduin pysäyttämään koko hevosen, koska se alkoi innostuksissaan jo vähän kiikuttaa minua kuin märkää rukkasta. Kuumumiseen haettiin ratkaisua linjasta, jossa lyhyen sivun keskeltä ratsastetaankin kohti pitkää sivua eli tavallaan oikaistaan kulma terävästi. Tällaista tietä ei tule muutoin ratsastettua ja hevonen ei yleensä miellä sitä samalla tavalla "JEE ETEEN!!!" -linjaksi. Niin siis paitsi Minttu mielsi, koska se oli aivan into piukeana, kun tehtiin uutta ja jännää juttua. 😂

Kuumuminen vaihtotreenissä on Mintun tapaiselle, ennemmin hitaanpuoleiselle ja vähän laiskalle hevoselle oikeastaan hyväksi. Jos hevonen on mieleltään hidas, se on vaikea saada oppimaan vaihtoja. Kun se kuumuu, virheitä saattaa tietysti tulla ja välillä meno voi mennä turhankin villiksi, mutta hiukan "töttöröö!"-mielentilassa se kuitenkin on herkempi avuille ja todennäköisemmin tekee jotain kuin ettei tekisi mitään. Viime valmennuksessa eli oikeastaan ensimmäisessä ihan kunnon vaihtotreenissä Minttu ei juurikaan reagoinut vaihtoapuihin vaan tuntui lähinnä ihmettelevän, miksi mummeli heiluu tänään tavallista enemmän. Tänään se selvästi ryhdistyi ja pörhistyi, ja vaikka se välillä karkasikin avuilta, se kuitenkin selkeästi yritti ymmärtää ja vaihtoikin laukan monta kertaa. Emme saaneet vielä puhtaita vaihtoja, mutta Minna sanoi, että moneen kertaan takaosa oli vain hitusen etuosaa hitaampi eikä puhdas vaihto ollut kaukana. Ei hassumpi kehitys yhden valmennuskerran välissä! Kyllä me nämä opimme. Omia apuja pitää vain saada vielä tarkemmaksi ja olla tarkkana mm. siinä, että en saa ennakoivasti asettaa hevosta tulevan laukan suuntaan, vaan pitää malttaa odottaa vaihto ja vasta sitten antaa asetuksen liukua uuteen suuntaan. Nyt huomaamattani lähdin kääntämään uuteen asetukseen.

Nyt viikonloppuna aion kyllä ratsastaa, vaikka töihinkin kuluu aikaa. Huomenna tehdään kuitenkin jotain muuta kuin vaihtoja, ja ehkä Marcella-kakarankin voisi taas jossain kohtaa satuloida ja käydä vaikkapa maastossa. 

Treenien jälkeen vielä vähäksi aikaa ulos. 🐎