Harjoitus kaikentasoisten hevosten vaihtojen valmisteluun: takajalat nopeiksi

Pitkän pakkasjakson jälkeen tänään oli ensimmäinen suojasääpäivä, ja vaikka tein kaikkeni kentän pohjan eteen, Mintun kaviot keräsivät pahat tilsat nopeasti. Kävi nopeasti ilmi, ettei kentällä uskaltaisi ravata tai laukata, joten valmennuksessa tehtäisiin jotain käynnissä. Vaikka tilsoista oli riesaa nytkin, tunti oli antoisa ja sain sieltä työkalupakkiin uuden harjoituksen, jonka ajattelin jakaa kanssanne heti.

Harjoitus valmistelee hevosta laukanvaihtojen oppimiseen, koska se kannustaa hevosta reagoimaan nopeasti ja terävästi pohjeapuun kummallakin kyljellä. Se sopii kuitenkin tarkkuus- ja nopeutusharjoitukseksi myös niille hevosille, joille vaihdot eivät ole ajankohtaisia.

Aloitimme tekemällä noin 20 x 20 metrin neliöuraa käynnissä. Jokaisessa kulmakohdassa hevosen takaosaa piti väistättää 2 - 3 askelta ulospäin. Etuosa ei saanut liirata ulos. Koska Minttu on luonnostaan aika verkkainen hevonen, sitä joutui kannustamaan terävällä, nopealla pohkeella väistämään takaosalla. Raippaa käytettiin nopeana, naputtavana lisäapuna sisäpohkeen vieressä. Aluksi Minttu oli laiskahko ja hitaanpuoleinen. Sen jälkeen se alkoi ottaa ensimmäisen väistöaskeleen nopeasti mutta seuraavat askeleet liian hitaasti. Meni aikaa, ennen kuin sen sai terävöitymään ja ottamaan kaikki askeleet terävästi. Valmentajan sanoin sen pitäisi väistää heti eikä vasta sitten, kun se on miettinyt asiaa. 

Tämä neliöharjoitus tehtiin molempiin suuntiin. Kun se sujui, neliöitä pienennettiin ja ne yhdistettiin ikään kuin kulmikkaaksi kahdeksikoksi. 

Lopuksi tehtiin vielä nopeita väistöjä pitkillä sivuilla: koko hevosen piti siirtyä nopeasta pohkeesta mutta pienestä avusta sivulle molempiin suuntiin.

Tätä edellisessä valmennuksessa viime viikolla harjoiteltiin taas vaihtoja, jotka eivät sillä kerralla kuitenkaan meinanneet onnistua, koska Minttu oli kerta kaikkiaan liian laiska eikä reagoinut terävästi mihinkään. Siitä viisastuneena hyppäsin seuraavana päivänä alkuverryttelyssä muutaman kerran kavaletin ja laukkapuomin yli, ja kas, hevonen heräsi ja vaihtojen harjoittelu alkoi taas sujua. Se alkoi innostuksissaan tarjota vaihtoja pyytämättäkin. Minttu vain on sellainen hevonen, jonka pitää innostua ja hiukan kuumua, ja sitten asiat ovatkin sille yllättävän helppoja. Eikä siihen innostumiseen tarvita yleensä muuta kuin se, että asiat tehdään maastossa tai sitten hypätään pari kertaa jonkin maahan kaivetun ristikon yli. 😅

Eilen tein itsenäisesti vaihtoharjoituksia ja lopuksi laukkasin lumisella pellollamme. Hauskaa oli ja hiki tuli, kuten alla olevista kuvista näkyy.