Onnistuneita vaihtoja!

Tulihan niitä sieltä! Syksyn ja talven harjoittelun jälkeen saimme onnistuneita vaihtoja aikaan toissapäivänä ja tänään.

Toissapäivänä Minttu tuntui heti alussa tapojensa vastaisesti pirteältä ja oli hyvällä imulla menossa eteenpäin. Menin alkuverryttelyn yhteydessä ravipuomeja kaarevalla uralla ja ravikavaletteja suoralla, jotta saisin sen vielä paremmin työskentelemään ja rentoutumaan molemmilta puolilta. Lopuksi laukkasin molempiin suuntiin ja totesin, että Minttu tuntuu niin innokkaalta, että voisi olla hyvä päivä kokeilla taas vaihtoja.

Tulin ensin kolme kertaa lävistäjälle laukassa ja juuri ennen lävistäjän keskellä olevaa yksittäistä puomia annoin vaihtoavun. Yhdellä kerralla tuli huono lähestyminen, mutta kaikilla kerroilla vaihto kuitenkin onnistui. Tämän jälkeen tulin melkein saman tien, mutta en tähdännytkään puomille vaan sen viereen - ja sieltähän tuli paitsi puhdas myös suora, rento ja voimakas vaihto, jonka olisi kehdannut esittää radallakin. Rapsutin ja kehuin Minttua varmaan koko kierroksen, jonka annoin sen laukata rennosti sen jälkeen. 

Tänään Minnan valmennuksessa tehtiin vaihtoja myös. Sinänsä positiiviseksi ongelmaksi tuli, että kun yritettiin aloittaa samalla linjalla kuin millä itse olin mennyt, eli lävistäjällä ja vaihto puomin vieressä, Minttu selvästi muisti tehtävän ja kehut parin päivän takaa, vinkaisi, lähti vallattomana painamaan laukassa ja vaihtoi ilman merkkiä. Puhtaasti kylläkin. :,D Parin yrityksen jälkeen tehtävää oli pakko vaihtaa, koska Minttu ei vain pysynyt pöksyissään. Sitä ei tietenkään pidä rankaista siitä, että se "tietää mitä pitää tehdä" ja malttamattomana esittää sen omin päin.

Tehtävää muutettiin siis niin, että pitkän sivun päässä tein täyskaarron, ratsastin suoraan täyskaarrosta sulkutaivutusta uralle, suoristin ja sitten yritin vaihtaa. Tässäkin tuli kuumumista ja sen myötä epäpuhtaita vaihtoja, mutta positiivista edelleen oli, että Minttu halusi mennä. On paljon helpompaa korjata yksityiskohtia hevosella, joka etenee innokkaasti ja odottaa tehtävää, kuin sellaisella, jota joutuu patistamaan perusliikkumisessa. Välillä tehtiin sulkutaivutuksen loppuun käyntisiirtymä ja siitä laukanvaihto käynnin kautta, jotta Mintulle saisi enemmän malttia.

Nyt Minttu on alkanut yhdistää vaihtoavun ja liikkeen suorittamisen ja saanut sitä energiaa, jota vaihtojen harjoitteluun tarvitaan. 14-vuotiaana ostamastani Kyra ja ratsastuksen taito -kirjasta (joka on niin puhki luettu, että kannet eivät ole enää kovin hyvin kiinni) muistan hyvän neuvon, joka pätee kaikkeen ratsastukseen: hevosta ei pidä rankaista siitä, että se tekee virheitä, sillä niin kauan kun se tekee virheitä, se edelleen yrittää. Jos se siis esimerkiksi vaihtoharjoituksissa yrittää ennakoida ja vaihtelee laukkaa omin päin, täytyy vain koettaa pitää se vielä tarkemmin pienessä laukassa tai vaihtaa tehtävää sellaiseksi, että karkaaminen laukassa vaikeutuu (esim. suoralta uralta sulkutaivutukseen, jossa pieni laukka on helpompi säilyttää taivutuksen avulla). Itselläni on vielä vaikeuksia ajoittaa apuja tarkasti, kun hevonen alkaa sählätä ja pomppia, joten harjoitusta siis molemmille vaan. :) Joka tapauksessa vaihtojen opettelussa otettiin viime päivinä selvä askel eteenpäin. 

Kuva on otettu vähän aikaa sitten ennen kuin vesikelit alkoivat. Nyt on kenttä jo hiekalla!