lauantai 20. huhtikuuta 2024

Klinikkareissu Hyvinkään hevossairaalaan

Perjantaina 19.4. otin vapaata töistä ja lähdin Marcellan kanssa ajelemaan Hyvinkään hevossairaalaan Jonna Jokisalon maha- ja suolistotutkimuksiin selvittelemään Marcellan sitkeitä mahaoireita tai oikeastaan yhtä oiretta eli kiukkuisuutta, kun mahaa tai kylkiä kosketellaan. Muita oireita ei ole, kuten jumittamista ratsastaessa, ähkyoireita, vetistä lantaa tai laihtumista.

Marcella kävi viime vuonna Turun Anivetissa mahan tähystyksessä, jossa todettiin, että rauhasmahan puolella oli aika reilusti haavaumaa ja ärsytystä. Hevosten mahavaivat ovat siitä erikoisia, että epiteeliosan (ylemmän osan) haavojen syntymekanismi tunnetaan hyvin ja rauhasmahan taas ei. Epiteeliosan haavat ovat yleisempiä, ja ne syntyvät liian pitkistä ruokintaväleistä, stressistä ja reippaasta liikunnasta tyhjällä mahalla, kun mahahapot pääsevät roiskumaan. Sen sijaan rauhasmahan ärsytyksen aiheuttajia eläinlääketiede ei tunne kunnolla. Marcellalla viime vuonna nimenomaan epiteeliosa oli siisti, eli jäi mysteeriksi, mistä haavat ovat tulleet.

Epäilin, että ehkä nyt rauhasmahan haavat ovat uusiutuneet, ja pidin aika todennäköisenä, että suoliston puolelle kurkatessa saattaa tulla IBD-diagnoosi, kun Marcellaa ärsyttää mahan ja kylkien tunnustelu laajalta alueelta.

Lähdössä matkaan







































Diagnoosiksi tuli kuin tulikin suolistotulehdus, joka on todennäköisesti IBD tai mahdollisesti ihmisten ärtyvän suolen oireyhtymään vertautuva sairaus. Suolistoa ärsyttävä sairaus joka tapauksessa ja hoitokeino molempiin sama, joten emme ottaneet 200 euron koepalaa vain siksi, että vaivalle saadaan tarkka nimi, kun koepalakaan ei sitä ihan varmaksi kerro. Maha kuitenkin oli siisti, siellä oli vain pari ihan minimaalista ja pinnallisesti punoittavaa kohtaa ja ehkä nuppineulanpään kokoinen pinnallinen haava.

Saimme kokeiluun Cytotec-ihmislääkettä 6 viikon kuurin ajaksi. Lääke hoitaa sekä mahaa että suolta. Minulla on ollut IBD:stä vähän sellainen mielikuva, että se on hankala vaiva, joka ei poistu kunnolla koskaan ja joka välillä pahenee ja välillä saattaa olla parempi, mutta Jonna sanoi, että valtaosa hevosista vastaa hoitoihin hyvin ja osa paranee kertalääkitykselläkin. Osalla oireet uusiutuvat vuosittain esimerkiksi syksyisin tai keväisin, joten osa tarvitsee uuden kuurin aina tarvittaessa, mutta joka tapauksessa suuri osa hevosista pärjää tämän vaivan kanssa, kun sitä hoidetaan. Lääkitys ei estä kilpailemistakaan.

Ruokinta-asiat meillä olivatkin jo kohdallaan, mutta lisään Marcellan ruokintaan mäskiä tai oluthiivaa. Muuten jatketaan entiseen malliin.

Ei siis mikään mieluinen diagnoosi tietenkään, mutta odotettu ja mieliala kuitenkin ihan toiveikas. Erilaisia suolistovaivoja aiheuttavaa autoimmuunisairautta sairastava vanha koira minulla jo onkin, eli tuttua puuhaa, että sitten kun oireita tulee, niin taas hoidetaan ja sitten taas porskutetaan eteenpäin. 😄 

Marcella käyttäytyi reissussa mallikkaasti, vaikka hevossairaalan hälinä jännitti sitä. Marcella on onneksi helppo lastata ja purkaa yksinkin, ja vielä eilen ajokeli oli tosi hyvä, joten reissu meni rattoisasti musiikkia kuunnellessa eikä klinikallakaan oltu pitkään. Tänään sitten taas takatalvi yllätti, joten suunnitellut ulkohommat siirtyvät siihen, että lumet ovat sulaneet.

Hyvinkään hevossairaalan pihassa. Tutkimukset ovat
ohi ja kotimatka voi alkaa.



Paluumatkalla



Reissu ajettu ja päästy takaisin kotiin



Paaston jälkeen myös heinä maistui 😅







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti