Kooste vuodesta 2023

Täyteen ovat kohta tulossa vuosi 2023, kolmas joulu omalla Auran maatilalla ja tammikuussa 8 vuotta tämän blogin kirjoittamista. Onkohan näin pitkään jatkuneita hevosblogeja kovinkaan montaa enää? Silloin blogien kultakaudella, joita taisivat olla noin vuodet 2012 - 2016, näitä blogeja tuli kuin sieniä sateella. Olen joka tapauksessa iloinen, että edelleen tälläkin blogilla on oma lukijakuntansa ja myös uusia löytää tiensä lukijoiksi.

Olen perinteisesti tehnyt pienen koostepostauksen, eikä tämä vuosi ole poikkeus. Miten vuosi siis sujui?

Kilpailemisessa otimme 7-vuotiaan Mintun kanssa askeleen vakavampaan suuntaan kisaamalla enää vain HeA-luokissa ja aloittamalla kansallisella tasolla kilpailemisen. Kilpailimme yhteensä 10 kertaa, joista 2 seuratasolla, 5 aluetasolla ja 3 kansallisella tasolla. Sijoituimme 5/10 kertaa. Syksyllä olimme mukana KaKe:n aluejoukkueessa ja saimme aluemestaruuksista joukkuehopeaa. VaB-luokassa debytoiminen ei onnistunut vielä tänä vuonna, koska vaihdot ovat Mintulla vielä epävarmat enkä halua mennä radalle esittämään jotain, missä ei ole melko hyvä varmuus onnistua. Nyt syksyn ja alkutalven aikana se on alkanut esittää yhä useammin puhtaita vaihtoja tai tasajalkavaihtoja, joten ensi kaudella kyllä pääsemme radallekin. Silloin on aikomuksena ottaa kansallinen kilpailulupa heti alkukaudesta.

Kokoamisaste ja liikkumisen laatu Mintulla on edelleen kehittynyt. Koottujen askellajien esittäminen on sujuvoitunut, ja Minttu on harjoitellut nyt loppuvuodesta myös piaffin alkeita ja välillä passagemaista hyvin koottua ravia. Minttu on ollut koko ajan treenikunnossa ilman terveyshuolia.

Tänä vuonna harjoittelin Mintun kanssa monet kerrat lastaamista, jotta siitä saataisiin pois se epävarmuus, meneekö Minttu koppiin heti vai kestääkö siinä vartti. Tässä edistyttiin hyvin, sillä kauden aikana kävin jo monta kertaa Mintun kanssa yksinäni reissussa ja sain sen purettua ja lastattua hyvin ilman apua.

Marcella 4-vuotiskautensa aikana harjoitellut perusasioita kentällä, maastoillut teillä ja metsissä ja aloittanut hyppäämisen. Hyppäsin sen kanssa ensimmäiset ristikot kesällä ja sen jälkeen toisenkin kerran jossain vaiheessa varmaan alkusyksyllä. Marcellan mahaongelmat hidastavat etenemistä, sillä tänä vuonna hoidatin sen rauhasmahan haavaumat ja epäilen, että samat ongelmat ovat tainneet uusiutua. Haavaumat ovat nimenomaan rauhasmahassa eivätkä epiteeliosassa, mikä tarkoittaa, että niiden lähde ei liene mikään epiteeliosan haavaumia aiheuttava yleinen syy (ruokintavälit, stressi, tyhjällä mahalla liikutus ym., eikä näissä pitäisikään olla mitään korjattavaa). Olen ajatellut pyytää eläinlääkärin ottamaan allergiatestit. Muita terveyshuolia ei Marcellan kanssa ole ollut.

Kotitilallamme saatiin tänä vuonna valmiiksi hevosten metsätarha. Samalla vanha tarha purettiin pois ja kentän laajennus saatiin aloitettua. Muutamasta muuttujasta johtuen laajennettu osa ei ole vielä ratsastuskunnossa, vaikka toivoin saavani sen sellaiseksi ennen pakkasten ja lumen tuloa, mutta eiköhän sitä päästä parin-kolmen kuukauden kuluessa jo laittamaan. Laidun uusintamuokattiin ja kylvettiin uudelleen loppukesällä, sillä viime vuoden kylvö ei onnistunut, kun hauraat korret paloivat karrelle helteessä ja rikkaruohot ja alsikeapila pääsivät levittäytymään. Laidun saatanee kuitenkin ensi kesäksi laidunkuntoon ja pidentyneen ratsastuskentän ympärille aidat.

Ihanaa joulua ja uutta vuotta 2024 sinulle, lukijani! Jos haluat, jätä kommenttilaatikkoon viesti, jossa kerrot, kuinka kauan olet seurannut blogiani ja millaisista jutuista olet pitänyt eniten.

Tammikuussa harjoiteltiin lastautumista

Marcella on tänä vuonna päässyt hommiin 0 - 4 kertaa viikossa, yleensä
pari ratsastusta ja yksi juoksutus

Kauden avauskilpailut Raisiossa. Kuva: Carita Kattelus

Hevoset pääsivät muuttamaan metsätarhaan toukokuussa

Kisamenestystä Salon urheilupuistossa toukokuussa

Kansallinen debyytti Ypäjällä kesäkuussa

Kesällä on tietysti vietetty ihania hetkiä myös maastoillen.
Tässä Mintun kanssa naapurin pellolla.

Marcellan kanssa kotitiellä muistaakseni samana päivänä,
jolloin ylempi maastoilukuva on otettu.

Koivumäen kansallinen HeA. Kuva: Anna Halme

Artukaisten heinäkuisissa aluekisoissa, joista tuli sijoitus

Onnea KaKe:n joukkue!

Elokuussa ja syyskuussa kävin Mintun kanssa myös
Aira Toivolan istuntatunneilla Ratun tallilla

Jälleen yhden reissun jälkeen kotona taas. Tässä on palattu Ratun tallilta.

Lokakuussa osallistuin irtokenkäkurssille Kylämäen hevostilalla. Taidot ovat
tulleet tarpeeseen jo useamman kerran.

Marras-joulukuussa on nautittu sopivasta lumimäärästä ja koettu välillä
vuodenaikaan nähden koviakin pakkasia. Tallin putkien jäätymiseltä
ei vältytty tänäkään vuonna.

Muistithan jättää sen viestin kommenttiboksiin? 🎄

Pakkaset saapuivat

Viime postauksen märkyys ja pimeys on vaihtunut purevaan pakkaseen ja pimeyteen, jota tosin lumipeite valaisee jonkin verran. Riesaa aiheuttavat kovat pakkaset, jotka jäädyttävät tallin putkia lämmittimistä huolimatta. Autotallin puoli, joka on erotettu hevostallista vain yhdellä ovella, on tällä hetkellä yhdeltä seinältä auki ja kylmyys pääsee sisään vielä helpommin kuin edellistalvina. Kun autotalliin saadaan tehtyä lämmöneristys valmiiksi, myös talli pysyy pakkasilla lämpimämpänä, mutta juuri nyt ei ole todellakaan paras hetki sille, että remontti on kesken ja lämpömittari näyttää -19. Aamuni aloitan katsomalla, ovatko putket jäätyneet tai onko jokin putki rikkoutunut ja vettä lattialla.

Hevoset viettivät pari viikkoa kevyemmällä, koska niillä oli vain kantahokit ja sekä maastot että kenttä ehtivät mennä sen verran lumisiksi, että oli turvallisempi vaihtoehto ratsastaa tai juoksuttaa vain pellolla kunnon lumihangessa, jossa hokeilla ei ole väliä. Nyt niillä on kuitenkin kunnon talvikengät alla ja treenit ovat jatkuneet. Mintulla olen yrittänyt saada takajalkoja nopeammiksi. Viime treeneissä Minnan kanssa tehtiin paljon käyntiharjoituksia, joissa tavoitteena oli saada Minttu pysymään suorana ja takajalat ottamaan pientä, nopeaa askelta. Oli jo tiedossa, että tämä on varmaan vaikein asia Mintun kanssa, mitä olemme harjoitelleet. Minttu niin mielellään alkaisi huojua ja liirata takaosallaan vinoon ja mennä mille tahansa kiemuralle, kunhan ei tarvitse muuttaa sitä tuttua ja turvallista isoa, hitaahkoa käyntiä mihinkään. Vaikeammaksi homman tekee vielä se, että Minttu ei ole koskaan ollut kovin herkkä terävämmille, korjaaville avuille, kuten raipalle ja kannuksille. Ei sitä paljon kiinnosta, että naputan raipalla takajalkoihin nopeampaa tahtia ja yritän houkutella terävämpiä askelia esiin. Se reagoi pelkkään istuntaan ja hengitykseen herkästi silloin kun asia on sille mieluinen tai helppo, ja jos ei ole mieluinen ja helppo, siitä on vaikea saada mitään kovin hyvää ja ainakaan kestävää reaktiota reippaammillakaan avuilla.

Marcellan kanssa olemme jatkaneet perusasioiden harjoittelua. Se tulee koko ajan vähän paremmaksi tuntumassa, mutta hitaasti. Pää sinkoaa terävästi ylös arabimaiseen tapaan, jos sen tasapaino meinaa yhtään horjahtaa tai eteenpäinpyrkimys pääsee sen mielestä pois, ja välillä muutenkin. Iloinen juttu oli, että eilisellä maastolenkillä Marcella haki menohaluista huolimatta tuntumalle ja pysyi siellä jo aika pitkään, kun ravasimme tietä pitkin. 

Kivaa vaihtelua hevosarkeen tuo se, että olen loppukesästä lähtien käynyt ratsastamassa myös asiakkaiden hevosia tai poneja ja opettamassa niille esimerkiksi laukkatyöskentelyä ja muitakin perusasioita. Pysyn aika hyvässä ratsastusvireessä jo sillä, että ratsastan kotona kahta aivan erilaista hevosta, mutta tekee aina hyvää ratsastaa vielä useampia.

Eilen vietin tosiaan ihanan sunnuntaipäivän molempien hevosten kanssa maastossa. Pakkasta oli kirpeästi, mutta vuorasin itseni paksuilla talvihousuilla ja -saappailla ja laitoin kypärään karvavuorin, joka peitti korvat. Ei paleltanut, vaan oli juuri sopiva. Reitin varrella pysähdyin juttelemaan ketunmetsästäjien kanssa, laukkasin Marcellan kanssa kotiinpäin juuri sopivaksi lumipohjaksi tamppautunutta tietä pitkin ja nautin hiljaisuudesta. Vaikka talvesta suurin osa on vielä edessä, ihan pian päivät lakkaavat lyhenemästä ja valoisuus alkaa kääntyä toiseen suuntaan. Kyllä tästäkin talvesta selvitään.

Märkää ja pimeää

Blogiin ei ole tällä hetkellä ihmeempää päivitettävää, tai ehkä olisi, mutta pari postausta sitten mainitsemani syksyisen puurtamisen tunnelma jatkuu ja jaksamista saa olla aika usein hakemassa. 😄 Täydenpuoleinen työkalenterini jatkuu onneksi enää noin puolitoista viikkoa, minkä jälkeen harrastuksille on taas paremmin aikaa ja myös jaksamista.

Nyt olen hyödyntänyt paljon juoksuttamista, ja ovat hevoset saaneet kyllä paljon lomapäiviäkin. Kentälläni on neljä kavalettia haitarimuodostelmassa, ja kun laitan hevosille juoksutusvyön ja sivarit, ne saavat hyvän ja hyödyllisen treenin niin, että säästän aikaa ja omaa energiaani. Juoksutan ne ensin aina molempiin suuntiin ravissa, sitten laukassa ja lopuksi jonkin aikaa molempiin suuntiin kavalettien yli niin, että ne joutuvat nostamaan jalkojaan kunnolla ja myös venyttämään askelta, jos ohjaan ne kavalettien ulkoreunaa kohti. 

Vaikka marraskuussa keskellä raskasta työviikkoa motivaatio ei ole parhaimmillaan, ratsastus ei kyllä juuri ikinä harmita tai kyllästytä siinä vaiheessa, kun selkään on päässyt. Usein olen etukäteen päättänyt, että tänään ratsastan vain lyhyesti ja kevyesti, mutta sitten into lisääntyykin ja huomaan tehneeni ihan normaalin treenin. Toki erikseen sitten ne päivät, jolloin hevoset oikeasti tarvitsevat kevyen liikutuksen palautumistarkoituksessa.

Mintun kanssa olemme jatkaneet vaihtoharjoituksia. Hitaasti mutta varmasti ne onnistuvat pikkuhiljaa paremmin. Edelleen haasteena on saada Minttu toisaalta nopeaksi takajaloistaan, jotta epäpuhtaat vaihdot jäisivät pois (niitä tulee vieläkin, vaikka välillä vaihdot ovat puhtaita), ja toisaalta Minttu taas saattaa höyrytä ja ennakoida vaihtoja niin, ettei odota apua ja vaihtaa itse. Leikin varjolla aloitetut piaffeharjoitukset sujuvat sen sijaan helpomman oloisesti. Nykyään usein pyydän siltä piaffeaskelia jossain kohtaa ratsastusta, vaikkapa eri harjoitusten välissä tai vaikka juuri ennen loppuraveja. Täytyy jonain kertana yrittää saada pieni pätkä videolle. Koska ravi on Mintulle helppo askellaji, sillä ei mennyt kauan saada juonesta kiinni, että pitäisi ravata paikoillaan.

Kuvat on otettu syyslomalla pari viikkoa sitten lähimetsässämme.

Irtokenkäkurssilla Kylämäen Hevostilalla

Kun alkukesällä hevoset pääsivät metsätarhaan, jossa oli uusi hiekkapohja, niiltä alkoi irtoilla etukenkiä. Uusi pohja ei ollut vielä yhtään painunut tiiviimmäksi ja siksi upotti, ja kun hevoset spurttailivat siellä, etupää ei ehtinyt alta pois ja takakavio pääsi polkaisemaan kengän kannalle. Keskikesällä ja alkusyksystä irtoileminen vähentyi, kun pohja tiivistyi, mutta nyt on satanut ihan järjettömiä määriä ja tarhassa on kuralillua. Salaojitusta siellä ei ole, joten ihan tällaisia vesimääriä monta viikkoa putkeen se ei kestä mutaantumatta. Nyt kenkiä sitten taas on alkanut irtoilla. Viimeisimmän irtoamisen jälkeen ilmoittauduin Toivo Niemen vetämälle irtokenkäkurssille, jotta en olisi aina kengittäjän varassa jokaisessa pikkujutussa.

Päivä alkoi aamukahvilla ja noin 1,5 tunnin teoriaosuudella. Kävimme läpi kavion perusanatomiaa ja kavioihin liittyviä sairauksia, katsoimme lyhyet demovideot kengän irrottamisesta ja kiinnittämisestä ja puhuimme siitä, milloin hevonen tarvitsee kengät. Tämän jälkeen oli ohjelmassa lounas, ja klo 12 - 16 oli varattu käytännön harjoituksiin.

Meitä kurssilaisia oli kymmenen, ja meille oli viisi hevosta eli parin kanssa yksi hevonen. Kaikki olivat Kylämäen Hevostilan suomenhevosia. Ensin Toivo näytti vielä käytännössä, miten kenkä irrotetaan ja kiinnitetään takaisin. Sen jälkeen pääsimme harjoittelemaan itse.

Kengän irrottaminen osoittautui kaikkien työläimmäksi vaiheeksi ainakin minun ja parini mielestä. 😂 Kotkaukset piti pienellä taltalla suoristaa, ja koska ne olivat käytännössä vähän painuneet kavioon, se ei käynyt ihan noin vain. Tekniikan kuitenkin oppi vähitellen. Tämän jälkeen kenkää löysytettiin pihdeillä ja otettiin naulat irti.

Naulaamista pidin etukäteen jännittävimpänä osuutena, koska jostain on tullut sellainen mielikuva, että kun kerran lyö vähän vinoon, niin naula on joko hevosen aivoissa tai hevonen saa kaviokuumeen ja kuolee. Mutta ei se ollutkaan yhtään paha. Naulat menevät aika hyvin vanhoihin naulanreikiin, ja jos naula pääsee silti lopussa ohjautumaan väärin niin, että se tulee kavion seinämästä ulos joko liian alhaalta tai liian ylhäältä, se vain napataan pois ja laitetaan uudestaan paremmin. Jos kovasti väärin laittaa, voi seurauksena olla kaviopaise, mutta se on aika kaukana kauhuskenaarioista. Opin myös arvioimaan, onko naula sellaisessa kulmassa, että se ohjautuu oikein. Kun naulat on saatu kiinni, päät katkaistaan ja kotkataan ja lopuksi viilalla kevyesti tasoitellaan.

Kurssi oli tosi hyvä, ja jo ekaa kaviota tehdessä tuntui, että sain jo hyvän näppituntuman, miten pitää tehdä. Kengitin yhden etu- ja yhden takajalan. Nyt uskallan tarvittaessa omillekin hevosilleni lyödä irtokenkiä kiinni, joten voin lopettaa kengittäjälle soittelun joka pikkuasiasta.

Plikka-hevosen takakenkä irrotettu ja lyöty takaisin paikoilleen.

Nauloja pois nyppimässä

Kotkauksia auki

Kylämäen Hevostilan suomenhevosia

Taas puurretaan

"Syksyistä peruspuurtamista" on se sanapari, joka tuli mieleeni viime aikojen ratsastuksista. Olen melkein vuosi sitten tehnyt samannimisen postauksen ja kertonut siellä, että tähän aikaan syksystä motivaationi ei ole parhaimmillaan, kun päivät lyhenevät, koko ajan on märkää ja tuulista ja töissä on pitkiä päiviä ja kiireistä. Tässä sitä siis taas ollaan, syksyisen peruspuurtamisen äärellä. 😄

Mintun kanssa tosin harjoitellaan tosissaan uusia juttuja. Viikoittaisessa valmennuksessa olemme nyt keskittyneet vaihtoihin, jotta ne saataisiin ratavalmiiksi ensi kautta varten. Minna on koskettanut juoksutusraipalla Mintun takajalkaa samaan aikaan, kun olen antanut vaihtoavun, ja tämä on auttanut saamaan jo joitakin puhtaita vaihtoja. Sitä ennen olen erittäin kootussa ravissa ja laukassa mennyt aivan pientä volttia Minnan ympärillä ja koonnut samaan aikaan kun Minna aktivoi takajalkoja raipalla koskettamalla. Tarkoituksena on saada Minttu nopeammaksi takajaloistaan ja enemmän "istumaan", jotta vaihdot lähtisivät takaa eikä etupää edellä.

Olemme harjoitelleet myös piaffen alkeita. Mintulle asiat ovat helpompia ravissa kuin laukassa, joten ei ole edes kovin yllättävää, että pienen alkuihmetyksen jälkeen se on nopeasti saanut ideasta kiinni. Vähän liiankin hyvin, sillä nyt se yrittää tarjota baby piaffea, kun haluaisin ihan vain lähteä käynnistä raviin. Radoilla tätä ei tarvita ainakaan pitkään aikaan vielä, mutta koskaan ei pidä sanoa "ei koskaan".  Nyt se on itsessään hyvä harjoitus takajalkojen nopeuttamiseksi.

Marcella viettää tällä hetkellä muutaman viikon mittaista lomaa. Kesällä ja alkusyksyllä ratsastin sitä 3 - 4 kertaa viikossa, ja nyt vuoden kiireisimpänä työaikana annan sille vähän huilia, aikaa löytää taas jalkansa ja tasapainonsa tarhassa pukittelemalla ja itselleni kevyemmän kalenterin. Mintunkin kanssa nuorena hevosena osoittautui toimivaksi sykliksi työskennellä muutama kuukausi ja sitten antaa pieni loma.

Kentän laajennus pitäisi saada vielä ennen pakkasten tuloa valmiiksi. Se on seissyt nyt useamman viikon, kun naapurin omistama, yhteen työvaiheeseen tarvittava tielana on ollut korjattavana ja odotellut varaosia. Pian pitäisi kuitenkin päästä viimeistelemään pohjakerroksen pinta niin, että voin täryttää sen ja sitten tilata siihen kivituhkaa ja hiekkaa. Sitten onkin paljon enemmän tilaa ratsastaa.

Sain myös peruutuspaikan ensi viikonloppuna Marttilassa pidettävälle irtokenkäkurssille. Teen sieltä varmaan oman postauksen.

Kuvat on otettu tänään. Täällä tuuli on puuskittain melkein myrskylukemissa, ja hevoset saivat pitkästä aikaa loimet niskaan. Niitä onkin todella vähän tarvittu sen jälkeen, kun keväällä kelit lämpenivät.

Kuinka paljon hevosten pitäminen kotona maksaa?

Blogien – siis niiden vähäisten, jotka edelleen ovat aktiivisia – trendaavana ilmiönä on nykyään hevosharrastuksen kustannuslaskelmien julkaiseminen. En ole lähtenyt mukaan erittelemään kuluvia rahamääriä millään kuukausittaisella laskelmalla, mutta sen tiedän, että hevostenpidon hinnasta kotitallissa kysellään hevostalli.netissä vähän väliä. Nyt reilut kaksi vuotta kotitallia pitäneenä tiedän asiasta riittävästi lausuakseni siitä jotain.

Ensinnäkin on hyvä muistaa, että hevosteluun liittyvien kulujen summa riippuu pitkälti siitä, mitkä kulut kukin siihen laskee mukaan. Jossain täytyy aina asua, mutta joku on saattanut ostaa hevostilan paljon "normaalia" asuntoa tai omakotitaloa kalliimmalla – onko hintaerotus silloin laskettava hevosenpidon kuluksi? Jos on rakennettu talli, kenttä ja muita fasiliteetteja, ne ovat selkeästi hevostelukuluja, mutta toisaalta ne tulevat osaksi kiinteistöä ja nostavat sen arvoa. Arvonnousuhan ei toki lompakossa saakka tunnu, ellei paikkaa joskus myydä, mutta kiinteistön arvon nostamiseen käytetyt rahat eivät mene samalla tavalla Kankkulan kaivoon kuin ne, jotka hevonen syö.

Monet kulut taas ovat sellaisia, jotka voisi ajatella osittain hevostelukuluiksi. Jos hankkii Avantin, jolla siirtelee paaleja ja lanaa kenttää, onko sen ostohinta tai lainanlyhennys hevosharrastukseen liittyvä, jos sillä tekee muitakin pihatöitä?

Hupsuimmat ajattelevat, että omalle työlleen täytyy laskea hinta, joka sitten lisätään kuluihin. Ikään kuin että tunnin tallihommat maksaisivat päivässä 15 euroa ja kuukaudessa 450 euroa. Siinä tapauksessa on ehkä syytä vaihtaa lajia, jos harrastaminen tuntuu pakolliselta työltä, ja toki samalla logiikalla on alettava laskea, että kirjan lukeminen sohvalla, koiran lenkittäminen, television katsominen ja kukkapenkin somistaminen maksavat nekin tietyn tuntihinnan. Hinta työstä lasketaan, kun tarjotaan maksullista palvelua, ei omasta harrastamisesta. 

Joka tapauksessa oma kululistani näyttää nykyhinnoilla (eli kalliilla sellaisilla) tällaiselta. Ylimmäisenä ovat kulut ja niiden alla tarkennuksia. Listaan ensin ne kulut, jotka liittyvät nimenomaan kotona pitämiseen. Hinnat on laskettu kahdelle hevoselle.

Onni on saapua kotiin ratsain. Tässä Marcellan kanssa
joskus keväällä ja Minttu vielä vanhassa tarhassa.

Jokin kesälomapäivä tänä vuonna.

Heinä: 170 + 33 = 203 €

- Yksi heinäpaali maksaa n. 85 € ja se riittää yhdelle hevoselle kuukaudeksi. Kaksi hevosta popsii siis 85 + 85 eurolla heinää. 33 euroa tulee siitä, että heinärahti Paimiosta tänne kaksi kertaa vuodessa maksaa yhteensä noin 400 euroa eli n. 33 €/kk. Minun käyttämäni heinä on Laatuheinärenkaan viljelijältä tilattua, analysoitua esikuivattua säilöä. 

Kuivikkeet: n. 120 + 12 = 132 €

- Käytän Vapon tuotteista kuiviketurvepaaleja, pieniä turvesäkkejä, puupellettiä ja satunnaisesti jokusen paalin purua. Kahdessa vuodessa olen todennut, että toimiva kombo on hankkia lämpimäksi vuodenajaksi turvepaaleja, koska ne ovat halvempia kuin yksittäiset säkit, ja pakkasaikaan taas käyttää säkkiturvetta, koska se vain hieman kohmettuu muttei jäädy samalla tavalla kuin paaliturve. Puupelletti on ihan toimiva kuivike ja se ei jäädy talvellakaan, mutta sen hinta nousi Ukrainan sodan myötä kovasti eikä se ole niin riittoisaa kuin turve. Minttu likaa kuiviketta selvästi enemmän kuin Marcella, ja koska Minttu ei osaa olla kaivelematta turvepatjaa aina silloin tällöin auki, en nykyään pidä kummallakaan sellaista vaan turve on karsinassa irtonaisena koko ajan. Patjan pitäminen vähentäisi kuivikekuluja. 

- Tilaan kuivikerahdin kerran vuodessa, ja 12 kuukaudelle jyvitettynä rahti on n. 12 €. Pihassa mahtuu säilyttämään muutamaa turvepaalia ja esimerkiksi tallin ylisillä useampaa lavallista säkkejä.

- Kuivikekuluihin voi vaikuttaa paljon sillä, millaiset säilytystilat tallilla on ja missä sattuu asumaan. Moni hakee lähimmältä sahalta ilmaiseksi tai pikkurahalla ison purukuorman, kun taas jotkut kärräävät henkilöauton takakontissa muutaman kalliin säkin kerrallaan tallille. Kuivikkeet maksavat esimerkiksi Hankkijan kautta tilattuna rahtina huomattavasti vähemmän kuin silloin, jos käy ostamassa suoraan myymälästä.

Lantahuolto: 0 €

- Meillä on "pitkäaikasella vuokralla" lantalava, jonka pitämisestä ja tyhjennyttämisestä emme maksa rahaa. Lanta menee naapureiden pelloille tai tarvittaessa omaan peltoomme. Turpeen käyttäminen kuivikkeena on tältäkin kantilta paras vaihtoehto, koska turvelanta on maanparannusainetta, kun taas esim. purulanta ei monille viljelijöille kelpaa, sillä se enemmänkin syö maaperän ravinteita. Lantahuoltoon on olemassa monenlaisia ratkaisuja, ja hinta riippuu taas siitä, täytyykö jostain saada rahaa vastaan lannanhävitys ja kuinka usein.

Sähkö, vesi ja bensa: n. 25 €

- Hevosten juoma kylmä vesi maksaa hyvin vähän. Talvipakkasten aikaan laitan niille ulos lämmintä vettä aamulla, mikä vie kuukausitasolla jonkin verran sähköä. Hevosia on kuitenkin vain kaksi, joten kovin montaa minuuttia lämmintä vettä ei tule laskettua astiaan (käyn itse suihkussa pidempään ja nautin siitä vielä lämpimämpänä). Sähköäkin kuluu meillä todella vähän hevoshommiin, sillä puolet vuodesta on sen verran valoisaa, ettei tallissa tarvitse käyttää valoja ollenkaan. Työni puolesta pääsen yleensä ratsastamaan valoisaan aikaan myös talvisin, ja esimerkiksi viime vuonna kentän LED-valo, joka vie todella vähän sähköä, oli päällä varmaan 10 kertaa yhden tunnin. Isoilla vuokratalleilla sähkönkulutukseen täytyy varata paljon enemmän rahaa, kun lämmintä vettä kuluu paljon enemmän ja asiakkaat saattavat pitää valoja tallissa ja kentällä/maneesissa iltapäivästä myöhään iltaan saakka ja ehkä vielä tallityöntekijä aamulla ja päivällä. Talli tuulettuu toistaiseksi painovoimaisesti eli ilman koneita.

- Silloin tällöin lanaan kentän pohjan mönkijällä, jolloin kuluu pieni määrä bensaa. Kosteilla keleillä kenttäni tarvitsee lanausta harvoin, mutta lumipyrykeleillä auraamaan voi joutua enemmänkin.

Tilat, esim. tarha, laidun, talli: ? € (juokseviin kuluihin esim. reilu parisataa vuodessa eli 20 €/kk)

- Tätä on mahdoton yleispätevästi laskea, koska tallitiloja on niin erilaisia ja koska osa paikkojen parannuksista jää kiinteistön arvoon ja osa ei. Meidän tilallamme oli talli, kenttä ja tarha valmiina, mutta kentän pinta kaipasi uudistamista. Hyvien suhteiden avulla siitä on selvitty halvalla. Koko hevostila maksoi selvästi vähemmän kuin esimerkiksi aikaisempi kerrostalokaksiomme Turussa, ja kun jossain täytyy kuitenkin asua, en laske karsinoiden tai muiden hevosten käyttämien paikkojen olemassaololle hintaa. Jos talli, kenttä ja tarhat pitäisi rakentaa alusta saakka varsinkin nykyhinnoilla, tulisi harrastukselle kova hinta, kunnes lainat olisi maksettu.

- Joskus pitää ostaa tarhan tai laitumen aitanauhoihin klipsi, joskus vesikuppiin uusi tiiviste tai vesiletkuun uusi suihkupää. Uuden tarhan tekeminen maksoi kerralla pari tonnia, mutta sitä ei uudestaan tarvitse tehdä (hintatietojen erittely ja tietoa ja kuvia metsätarhan tekemisestä täällä).

Kahden hevosen pakolliset, kotitallilla pitämiseen liittyvät kulut (heinät, kuivikkeet, lantahuolto, vesi, bensa, sähkö, satunnaiset tallikaluston ylläpidot) yhteensä 380 € eli 190 €/hevonen.

-------------------

Kuluja, joita tulee myös vuokratalleilla hevosta pitäessä:

Lisärehut: n. 10–20 € (Minttu syö 2 l Racing Selectediä, ADE-vitamiinilisää ja kivennäistä, Marcella vain vitamiinilisää ja kivennäistä. Kun heinä on hyvää, ei ole tarvetta syöttää isoja määriä täydennysrehuja.)

- Kengitys n. 70 €/hevonen/kk (Keskimääräinen, kesä- ja talvikengitys erihintaisia. Kengitysväli 8 viikkoa eli 140 € / hevonen / 2 kk.)

- Valmennukset (Minulla 240 €/kk)

- Kisat (Tällä kaudella kansallinen kilpailulupa ja kisojen ilmoittautumis- ja starttimaksut yht. 556 €. Bensakulut osapuilleen n. 20 €/kisa eli yhteensä n. 200 €/kesä. Palkintorahoja 100 €. Kisakulut yhteensä 656 €/kausi.)

- Eläinlääkärikulut vähintään rokotuksen ja raspauksen verran ja yleensä valitettavasti reilusti siihen päälle vielä jotain satunnaista. Rokotus tarvitaan kerran vuodessa ja Minttu ja Marcella molemmat täytyy raspata kahdesti vuodessa. Yhteensä tästä perusterveydenhuollosta tulee n. 500 €/vuosi eli 250 €/hevonen, ja 12 kuukaudelle jyvitettynä tämä on parikymppiä.

- Varusteisiin saa uppoamaan isoja summia, jos haluaa ja vaikkei aina haluaisikaan. Minulla on molemmille hevosille hyvät este- ja koulusatulat. Joskus hajoaa jotain tai täytyy ostaa muuten vain jotain lisää, mutta en ole mikään varustehamstraaja eikä hevosille ole esimerkiksi kymmentä loimea per turpa. Muutamalla laadukkaalla loimella per hevonen pärjää hyvin koko vuoden säät, ja ne kestävät vuosia, ellei hevonen ole loimentuhoaja.

Kun kotitallikuluihin (190 €/hevonen) lisätään kuukausittaiset lisärehut (15 €), kengitys (70 €) ja eläinlääkärikulut (n. 20 €), saadaan summaksi 295 ja pyöristettynä 300 €. Tähän päälle tulevat mahdolliset valmennukset ja kisakulut plus varustehankinnat. Huomaa, että tässä laskelmassa on siis mukana sellaisiakin kuluja, jotka tulevat myös vuokratalleilla pidettäville hevosille. Nyt siis ei enää lasketa, paljonko kotitallilla pitäminen itsessään maksaa, vaan hevosenpidon todellisia kokonaiskuluja.

Hevostenpidon hintaa kotona voi siis verrata siihen, että tavallisella täysihoitotallilla ei maksa erillistä hintaa heinästä, kuivikkeista, lantahuollosta, vedestä, sähköstä, bensasta ja tallikaluston ylläpidosta, vaan ne kaikki tallinpitäjä maksattaa tallivuokrana, joka voi olla mitä tahansa väliltä 300–1300, yleisesti täälläpäin ehkäpä noin 500 €/kk. Tästä se pyöreästi parisataa on hevosten juoksevia kuluja ja loput menevät lainojen ja mahdollisten palkkakulujen maksamiseen ja siihen, että tallinpitäjäkin saisi jotain palkkaa. Kotitallilla säästää ison siivun siinä, ettei maksa kenenkään muun lainoja eikä hevosenhoitajan työpanosta vaan tekee työt itse ja mahdollisella lainanlyhennykselläkin kartuttaa oman kiinteistönsä arvoa. Kotitallilla hevosia pitäessä täytyy kuitenkin ottaa huomioon, että hevosia on oltava vähintään kaksi, ja se tarkoittaa aina heinä- ja kuivikekuluja, eläinlääkärimaksuja ja kavionhuoltoa tuplana. Jos toinen hevonen on edullinen seuralainen, esim. pienellä heinä- ja kuivikemäärällä kengättä pärjäävä ja harvoin sairasteleva seuralaisponi, siihen menee toki vähemmän kuin toisen treenaavan kisahevosen ylläpitoon.

En vaihtaisi pois. Onhan näitä ihana katsella omassa pihassa!

Toista kertaa Aira Toivolan istuntatunnilla

Näyttää siltä, että joukkumestaruudet jäävät kisakautemme päätöskisoiksi. Olin ilmoittautunut ylihuomenna oleviin aluekisoihin Kotimäkeen, mutta tänään flunssa on tehnyt tuloaan eikä ole viisasta yrittää urheilla lievästikään flunssaisena. En varmaan mene muihinkaan kisoihin enää tänä syksynä, sillä ajatuksena oli jo aiemmin, että Kotimäen jälkeen keskitytään Mintun kanssa vaihtotreeneihin, ja koska ne tällä hetkellä hankaloittavat HeA-ratojen ratsastamista (Minttu vaihtaa iloisesti sellaisissa kohdissa, joissa ei pitäisi vaihtaa), ei kisakauden jatkaminen tunnu järkevältä. Jos nyt jotkin oikein sopivat kisat ilmestyvät vielä alkusyksyyn, niin sitten ehkä.

Hyvä juttu sen sijaan on, että viime viikonloppuna Aira Toivola tuli jälleen käymään Ratun tallille pitämään istuntatunteja. Ratulle on meiltä noin 35 - 40 minuutin ajo. Olin Airan koko päivän kurssilla heinäkuussa, joten nyt päästiin jatkamaan suoraan siitä. Hän on tulossa taas lokakuun alussa, ja olen senkin päivän laittanut jo kalenteriin.

Tällä kertaa otin yksityistunnin ja keskityttiin istuntaan sivuttaisliikkeissä. Alla on videopätkä jostain kohtaa tuntia.

Sain taas paljon hyviä ajatuksia. Pohkeenväistössä täytyy keskittyä pitämään myös väistättävä pohje edempänä ja ajatella, että väistättää etujalkaa kohti kiintopistettä. Tuo etujalan väistättäminen auttoi mielikuvana siihen, että pohje pysyi helpommin oikeassa kohdassa eikä mennyt liian taakse.

Heinäkuulta tuttuja asioita olivat oikean kyljen aktivoiminen paremmin kasaan ja hartioiden vieminen enemmän vasemmalle. Ne ovat jo hiukan helpompia nyt kun olen niitä miettinyt joka ikinen kerta ratsastaessani n. 1,5 kk:n ajan, mutta kun uusia istuntajuttuja tulee mukaan, ei niitä koko ajan muista.

Avotaivutuksissa sain ohjeeksi viedä toista suoliluuta vähän edemmäs ja toista vähän taakse (esim. avossa vasemmalle oikea suoliluu eteen, vasen taakse), jolloin lantioni pysyy oikeasti suorassa eikä lähde kiertymään. Yläkroppaa saan kiertää enemmän kohti hevosen katseen suuntaa. Tässäkin piti viedä molempia pohkeita aavistuksen verran eteenpäin.

Olin niin keskittynyt Airan ohjeisin, että hevosen liikkumista en paljon ehtinyt ajatella. Minttu olisi saanut ravata jäntevämmin, mutta nyt ei ollut tarkoituskaan saada siitä kaikkea schwungia irti vaan keskittyä omaan istuntaan. Tunneilla Aira ei oikeastaan sanonutkaan hevosesta juuri mitään vaan kiinnitti huomiota vain ratsastajien asentoon. Ratsastajan täytyy siis itse olla hereillä, jotta hevonen liikkuu kunnolla pohkeesta eteen, asettuu ja taipuu.

Täytyy tehdä pian jokin postaus taas Marcellastakin. Kisakauden ollessa kuumimmillaan tulee helposti painotettua näitä kisajuttuja Mintun kanssa. Marcellakin on harjoitellut uutterasti ja kehittynyt. :)

Taas ollaan Ratulla!

Takaisin kotona hyvien treenien jälkeen.