Back to basics

Perusasiat ovat nimensä mukaisesti niitä asioita, joiden päälle kaikki muu rakentuu. Näin oli tänään jälleen todettava. Nala on viime aikoina alkanut taas muistaa vanhan huonon tapansa eli pään heilauttamisen terävästi korkealle ylös. Asia ei tuntunut korjaantuvan normaalilla ratsastuksella, joten oli palattava asioihin, joita opetetaan kolmivuotiaalle sisäänratsastettavalle.

Olimme tänään lähdössä porukalla maastoon, mutta jo ennen sitä otin karsinassa ohjat maassa seisoen tuntumalle ja pyysin Nalaa seuraamaan kuolainta oikealle ja vasemmalle useita kertoja. Tarkoitus ei ole saada turpaa alas sahaavalla liikkeellä vaan käyttää ikään kuin johtavaa ohjaa. Maaston jälkeen menin kentälle ja ratsastin käyntiä tarkoituksena saada hevonen kääntämään päätään niin, että se seuraa kuolainta pehmeästi myös liikkeessä. Jos se alkoi narskuttaa kuolainta ja valmistautui repäisemään päätään toiseen suuntaan tai ylös eli vastustamaan tuntumaa, pidin vain käden paikoillaan eli siinä asennossa, jossa käytetään johtavaa ohjaa (käsi hieman sivulla), ja käskin pohkeella eteen. Pyrin koko ajan säilyttämään tuntuman, tekipä hevonen mitä tahansa. Tätä harjoitusta tein sekä myötä- että vasta-asetuksessa molempiin suuntiin, ja vähän myöhemmin otin mukaan myös pysähdyksiä. Nala alkoikin rentoutua melko nopeasti. Siinä vaiheessa, kun se pysyi niska pyöreänä kuolaintuella myös pysähdyttäessä ja pysähdyksen ajan, oli aika siirtyä raviin. Raviin on turha lähteä tappelemaan, jos tuntuu, ettei hevonen vastaa apuihin oikealla tavalla käynnissä. Samoin käyntiin lähdin vasta, kun harjoitus sujui pysähdyksissä.

Hevonen ei saa kuitenkaan jäädä laahustamaan. Ainakin Nala usein jättäytyy pohkeen taakse ja himmaa vauhtia, kun se alkaa heiluttaa päätään, ja silloin se pitää saada ETEEN. Tarkoitus ei ole säikäyttää ja hermostuttaa sitä, mutta sen on muistettava, että pohkeen taakse ei jäädä rettelöimään ja heilumaan kuin heinämies.

Ja kappas: ravissa minulla oli selästään pyöreä hevonen, joka työnsi hyvin takaa, oli tasaisella tuella pitkässä ja pyöreässä muodossa, antoi vaikuttaa itseensä ja vaikutti varsin seesteiseltä. Ehkäpä kannattaisi palata näihin tuntumaharjoituksiin heti, jos hevonen alkaa vastustella tuntumaa. Olen toki aina tehnyt tuntumaa parantavia harjoituksia (takaosan siirtoja, väistöjä, asetuksenvaihtoja, siirtymiä), mutta tässä tapauksessa olisi ehkä kannattanut hakata päätä seinään vähemmän aikaa ja heti yhden hankalan ratsastuskerran jälkeen tai sen aikana tehdä pelkkää yksinkertaista tuntumaharjoitusta maasta ja käynnissä.


Tykkään ylipäätään tehdä paljon perustyötä käynnissä, sillä se maksaa itsensä takaisin. Osaa hevosista voi heti lähteä rennosti lämmittelemään ravissa alkukäyntien jälkeen, ja niin Nalaakin joskus (heh, tammat), mutta usein se ei riitä. Kun tuntuman saa käynnissä kuntoon, moni asia ratkeaa sen jälkeen kuin itsestään. Alla olevassa videopätkässä näytetään yksinkertaista käyntityöskentelyä, jossa tarkoitus on vain saada hevonen kävelemään aktiivisesti ja hyväksymään tuntuma ja hakeutumaan sitä vasten.

Kuvat on otettu pari päivää aiemmin (videoscreenshotteja).

Tässä takajalka tulee syvälle rungon alle. Jos tästä lähtisi raviin, ravista tulisi todennäköisesti paljon parempaa kuin silloin, jos lähtisin suoraan keventämään alkukäyntien jälkeen.