Takaisin satulaan

Otsikko on kovin dramaattinen - noinhan yleensä sanotaan silloin, kun palataan 15 vuoden, kolmen lapsen tai vuoden kuntoutusjakson vaatineen onnettomuuden jälkeen ratsastushommiin. Minulla taukoa tuli vain noin 2,5 viikkoa. Olen toipunut septoplastialeikkauksesta hienosti ja ratsastin tauon jälkeen ensimmäistä kertaa viime sunnuntaina eli kolme päivää sitten ja toista kertaa eilen. Minttu on vaikuttanut tyytyväiseltä tarhassa varsan kanssa lomaillessaan, mutta innokkaasti se liikkui ratsainkin eikä mitään pöllöenergiaakaan ollut. En sinänsä ihmettele, koska noinakin päivinä se taisi myös minun nähteni vetää tarhassa pukkilaukkaa Marcellan kanssa, ja siihen päälle tulee kaikki se, mikä ei minun silmiini osu.

Sunnuntaina vain ratsastin rennossa muodossa ja tein siirtymiä, muutamia voltteja ja avoja molempiin suuntiin. Eilen ohuen, sulan pintakerroksen alla oli heti jäätä, joten työskentelin enimmäkseen ravissa ja käynnissä ja jätin laukan vain pariin nostoon. En nytkään revitellyt, vaan kertailtiin tuttuja asioita eikä Mintulle juuri hikikään tullut. Myöhemmin tällä viikolla voisi hiukan jo kiristää nutturaa tiukemmalle. :) Täytyy varailla Minnalta tunti, ettei jäädä liian pitkäksi aikaa lössöilemään.

Onneksi on enää viikko töitä, kun alkaakin joululoma! Joulun jälkeen ajattelin työskennellä myös Marcellan kanssa ohjasajaen ja totuttaa sitä kentällä tai tarhassa erilaisiin pelottaviin asioihin. Tavoitteena on, että se olisi sisäänratsastuksen alkaessa tottunut mahdollisimman moniin asioihin. Katsotaan tässä vielä ajan kanssa, milloin sisäänratsastus olisi järkevä tehdä - ensi vuonnahan Marcella on 3-vuotias, joten mahdollisesti ensi kesänä tai syksynä, jos kasvuvaihe ja henkinen kypsyys muutenkin vaikuttavat sopivilta.