Testasin Polarin sykekahvaa ja GoPron kypäräkameraa

Postista saapui tällä viikolla Huuto.netistä ostamani GoPro 4 Hero -kypäräkamera ja Hevarilta tilattu Polar Equine H10 Healtcheck -sykekahva, joita molempia testasin tänään!

Koska innostuin matkaratsastuksesta ja suunnittelen osallistuvani matkakisoihin, tarvitsen sykkeenmittauslaitetta kisoihin, mutta haluan hyödyntää sitä myös erilaisissa kotimaastotreeneissä ja  koulutreeneissä kentällä, jotta näen, kuinka rasittavia erilaiset harjoitukset Mintulle todella ovat. 

Yritin eilen mitata Mintun sykkeen tallissa, kun se oli ollut levossa jo useamman tunnin. En varmaan kuitenkaan kostuttanut karvaa mittausalueelta riittävän hyvin, koska mittari näytti ihan mitä sattui. Kahva toimii niin, että elektrodiosa ja hevosen karva kostutetaan, kahva laitetaan kiinni kylkeen heti etujalan taakse ja Polarin sovellus näyttää sykkeen. Tänään yritin uudelleen paremmalla menestyksellä.

Mitä syke sitten kertoo? Kun sykkeen mittaa välittömästi rasituksen jälkeen, ensiksi näkee, kuinka paljon hevonen on joutunut juuri ponnistelemaan siinä mitä se sitten ikinä tekikään. Kun taas odottaa vähän aikaa rasituksen jälkeen ja mittaa sykkeen sitten, saa tietoa siitä, kuinka kauan hevosella kestää palautua rasituksesta. Matkakisoissa on määritelty tarkka sykeraja, joka hevosen täytyy saavuttaa tai alittaa, kun se tuodaan kilpailun aikana eläinlääkärin tarkastukseen: 64. Tarkastukseen täytyy tulla annetun aikarajan sisällä, millä varmistutaan siitä, että syke palautuu riittävän nopeasti eli että hevonen on riittävän hyväkuntoinen ja valmis jatkamaan (tai maalin saavutettuaan teoriassa olisi). Aion kyllä alkaa tarkkailla Mintun sykkeitä silloin tällöin myös kentällä tapahtuvassa harjoittelussa ja mitata sen sykkeitä esimerkiksi valmennuksen jälkeen.

Kypäräkameraa taas olen havitellut maastoretkille mukaan, jotta saisin sieltäkin videota. Vähän käytettynä löytönä tämä GoPron kamera ei ollut kovinkaan kallis, joten raaskin ostaa sen, vaikka sitä ei varmaan siinä määrin tule käytettyä kuin vaikkapa Pixiota kentällä tapahtuvan harjoittelun kuvaamiseen. 

Kypäräkamerassa on jos jonkinlaisia säätöjä ja mahdollisuuksia, mutta sen peruskäyttö osoittautui helpoksi, kun säädöt laittaa kerran kohdalleen. Kameran voi kiinnittää lisävarusteena myytävällä pannalla kypärään, ja kun kamera on päällä, sen saa nauhoittamaan yhdestä napista painamalla ja myös lopettamaan samasta napista. Etukäteen voi myös säätää, haluaako esimerkiksi yhdistettynä videota ja kuvaa siten, että kamera ottaa jatkuvan videokuvauksen lisäksi tietyin väliajoin kuvan. Testasin tätäkin ominaisuutta ja hyvin tuntui pelittävän. Kun video on valmis, liitetään kamera yhdellä kaapelilla kiinni koneeseen ja videon saa siitä helposti talteen.

Muutaman päivän jatkuneiden plussakelien ja vesisateen jäljiltä kenttä on tällä hetkellä kuin jääkiekkokaukalo, mutta talomme taakse kulkevalla lenkillä oli edelleen aika paksusti lunta, koska siellä ei aurata tietä lainkaan. Aloitettiin kävelemällä noin 10 minuuttia ennen raviin siirtymistä. Minttu oli tänään tosi mukava, koska se käveli rennosti ilman kyttäilyjä heti alusta lähtien. Varmaan tässä on auttanut se, että viime aikoina osin kentän huonon pohjan ja osin silkan huvin ja hyödyn vuoksi ollaan käyty usein maastossa ja erityisesti tuolla tiellä. Aika ison osan koko matkasta laukkasimme. Kokonaismatka taisi tänään olla vain 6 km, sillä hankea tosiaan oli edelleen ja siitä tulee lisävastusta eikä tarkoitus kuitenkaan ole ajaa hevosta piippuun. Sitä pelkoa ei kyllä näyttänyt olevan, vaan Minttu oli innokas ja pirteä loppuun saakka. Alla on videopätkä, jossa näkyy mukavan autenttisesti myös kameran linssiin satavat räntäpisarat. Sää ei ollut mikään morsian tänään.

Tulimme laukalla melkein kotipihaan saakka, hyppäsin heti alas selästä ja talutin Mintun karsinaan, jossa otin sen satulan pois. Tarkoitus oli mitata syke heti rasituksen jälkeen ilman jäähdyttelyjä (aikaa laukkaamisen lopettamisesta siihen, että kahva oli kyljessä, meni jotain 1 - 2 minuutin väliltä). Nyt uskon mittarin saaneen kunnon signaalin, sillä se alkoi heti näyttää "järkeviä" lukemia eikä poukkoillut. Yllätyin kuitenkin, sillä lukemaksi tuli noin 52 eli tosi reilusti alle matkaratsastuksessa sallitun maksimirajan. Ajattelin, että kai se kuitenkin yli 60 näyttää, vaan eipä näyttänytkään. Minttu tietysti liikkuu säännöllisesti, ja saattaahan sekin auttaa, että se on kouluhevosena tottunut myös voimatreeniin eli kantamaan itseään ja kokoamaan. Samantyyppistä lisävoimaa tarvitaan hangessakin.

Kun mittaus oli valmis, kävelytin Minttua vielä hetken kentällä maasta. Se käveli rennosti ja reippaasti, ja selvästi näki, että paikat olivat hyvin auki. Täytyypä mitata vielä se leposyke tässä joku päivä.

Oletteko itse mitanneet hevosenne sykettä rasituksessa? Mitä lukemia on tullut?