Kuolaintuella: Pakkasmaastoilut ja toinen sykkeenmittauskerta

Talvilomaviikko on menossa, joten nyt on taas mahdollisuus aamumaastoihin. Meinasin jo muuttaa mieleni edellisenä iltana, sillä katsoin, että aamuksi olisi luvattu -16 pakkasta, mutta noin klo 7 aamulla mittari näyttikin vain -11 ja päivä oli tyyni. Annoin molemmille hevosille karsinaan heinää, menin itse pikaiselle aamupalalle ja palasin pian varustamaan Minttua. Kentälle oli parin päivän takaisen lumipyryn vuoksi tullut kyllä kunnon kerros lunta, mutta koska alla on sileää jäätä, kaviolla on vaara lähteä luistamaan eikä hokki välttämättä yllä jääkerrokseen. Maastoilut jatkuvat siis edelleen ainoana mahdollisena liikuntamuotona, mutta Mintulle tämä tuntuu kelpaavan oikein hyvin. Matkaan otettiin Sports Tracker ja GoPro.

GoPro tosin teki tepposet ja akku tyhjeni jo ensimmäisen 10 minuutin aikana, vaikka se näytti täysiä palkkeja lähtiessä. Tyypillistä! Ehdin saada videota siis vain lähdöstä, kotitieltä ja naapuritieltä. Meinaa mennä hermo näiden akkuongelmien kanssa, kun sekä kännykän, Pixion, videokameran että näköjään myös GoPron akut tyhjenevät ihan miten sattuu. Ei pakkasen pitäisi sentään noin nopeasti vaikuttaa. Tein kuitenkin jonkinlaisen videopätkän menostamme.

Huomasin näin jälkikäteen videon ladattuani, että aika monta kertaa tulee kröhittyä siinä. Aamulla oli vähän voipunut olo ja tänään iltapäivän mittaan sitten alkoikin aivastelu. Sopivasti kipeäksi näin lomaviikon kunniaksi siis... Saa nähdä, jaksaako huomenna käydä ratsailla ollenkaan. Naksutan Mintulle vauhtia videolla myös ihan jatkuvasti ja se käy omaankin korvaan. xD Videolta sitä ei samalla lailla huomaa, mutta Minttu oli tuossa ravipätkässä vielä tosiaan aivan käsijarru päällä ja yritti vähän väliä kiemurrella ja hidastella.

Laitoin Sports Trackerin mittaamaan matkaa ja aikaa heti lähtiessä, vaikka ensin vuorossa olikin alkukäynnit. Keskinopeus olisi tuollaisessa ravissa ja laukassa todellisuudessa siis jonkin verran suurempi. Matkaan sisältyi myös muutama keskustelun hetki Mintun kanssa, kun se päätti tehdä sivuloikkia postilaatikoiden ja kylttien kohdalla ja jäin pyörittämään sitä niihin kohtiin pää polvessa. Mintulla on usein ärsyttävä tapa olla maastossa alussa ihan herkkänä ja säpsähdellä jokaista risausta ja väärässä asennossa olevaa kuusenoksaa, mutta kun se on jonkin aikaa ravannut ja laukannut reippaasti, pöljyys karisee ja menosta tulee paljon rennompaa.

Kävin perinteiset reitit eli oma tiemme, naapurin tie edestakaisin, sitten "päätie" (meiltä päätien päähän ja takaisin meille 6,6 km) ja lopuksi talomme taakse menevä metsäautotie edestakaisin. Lenkin pituudeksi tuli joitakin metrejä vaille 11 km, kestoksi tunti ja keskinopeudeksi 10,6 km/h. Muuten mentiin pääasiassa ravia, mutta lenkin loppupuolella otettiin kolme laukkapätkää. Viimeiset 3 km olivat taas raskaampaa taivaltamista lumihangessa.

Tulimme viimeisen laukkaylämäen jälkeen ravilla kotipihaan, hyppäsin alas selästä ja talutin Mintun heti talliin, jossa mittasin saman tien sykkeen. Se näytti jälleen 52 - 53, kuten viimekin kerralla. Kyllä se vain näyttää jaksavan! Mittauksen jälkeen kävin vielä taluttamassa sen maasta käsin lyhyillä loppukäynneillä ja palasin talliin mittaamaan sykkeen uudelleen. Tulokseksi tuli nyt 38.

Minttu on päässyt talvellakin suoraan hikitreenien jälkeen tarhaan, vaikka tänään oli tosiaan reipas pakkaspäivä. Full neck -villaloimi ja full neck -toppaloimi (200 g) pitivät sen koko päivän niin lämpimänä ja kuivana, että ei ollut mitään hätää kylmettymisestä. Nyt kotitallissa loimien venkslaaminen tai kuivatusloimen laittaminen ulkoloimen alle onnistuukin, kun ei ole mitään "yksi päälle, yksi pois" -sääntöjä.