Marcella opettelee aikuisten hevosten juttuja

Pikku Marcella-varsakin kääntyi vuodenvaihteessa jo 3-vuotiaaksi - huh! Eihän se oikeastaan enää varsa olekaan. Vielä syksyn Marcella sai nauttia lähinnä loputtomasta vapaa-ajasta, kun Minttu teki töitä, mutta talven mittaan olen etenevissä määrin alkanut ottaa myös sitä hommiin.

Marcellan kanssa on onneksi edellisessä kodissa tehty jo monenlaista. Sillä on ollut suitset ja satula päällä ja sitä on ohjasajettu, kuljetettu ja pesty. Nyt olen lähinnä vahvistanut osaamista.

Syksyllä ja talvella Marcella sai parikin kertaa haavat jalkoihinsa ja siinä tuli oikein tehokuuri jalkojen hoitamisen harjoittelua, kun joka päivä pariin kertaan pestiin, kuivattiin, käärittiin pumpuleita ja Animalintex-siteitä ja pintelöitiin jalka isoon paksuun pakettiin. Kengittäjäkin on toki käynyt ja vuollut Marcellan kaviot muutamaan otteeseen. Jalkoja se antaa onneksi hoitaa hyvin. Silmähuuhteen laittaminen loppukesällä polttiaisaikaan olikin sitten vähän vaikeampaa. 😅

Vaikka olen tosiaan nähnyt kuvia, joissa Marcellalla on satula selässä, olen totuttanut sitä rauhassa selässä oleviin asioihin. Sillä on nyt ollut muutaman kerran kunnon ohjasajovyö. Se on pikkuisen jännittänyt sitä selkäännostovaiheessa ja pois ottaessa ja vähän myös ihmettelee vielä vyön kiristämistä, mutta mitään ongelmia ei ole tullut ja liikkeelle lähtiessä Marcella jo unohtaakin koko kapistuksen. Ensimmäisellä kerralla laitoin vyön ja vain taluttelin hetken aikaa. Kahdella seuraavalla kerralla totutinkin jo pitkiin nahkaisiin ajo-ohjiin ja siihen, että ne menevät pyllyn päältä ja voivat osua kylkiin. Ajoin näillä kerroilla kentällä kävellen molempiin suuntiin ja siten, että itse olen ympyrän keskustana ja Marcella on ympyrällä. Näillä kerroilla laitoin muusta täydestä varustuksesta huolimatta suitsien sijaan vielä riimun, sillä kuolaimet tuntuvat olevan Marcellalle vähän outo asia vielä. Riimullakin sai hyvin ohjattua, kun sen laittoi sopivan tiukaksi, sillä onhan hevonen jo tottunut seuraamaan riimun painetta taluttaessakin. 

Toissapäivänä en ajanut, mutta laitoin Marcellalle suitset kuolaimineen ja kävelin kentällä sen vieressä siten, että pidän molemmissa ohjissa kevyen tuntuman. Opetin sitä kävelemään tuntumalla ja kääntymään johtavan ohjan suuntaan. Jätin riimun suitsien päälle, jotta voisin tarpeen tullen ottaa siitä kiinni, jos jotain tapahtuisi. Kun tämä sujui hyvin, laitoin liinan kiinni kuolainrenkaaseen ja riimun sivurenkaaseen ja juoksutin hetken molempiin suuntiin käynnissä ja ravissa. Juoksutustakin ollaan siis muutamaan kertaan ehditty treenata talven aikaan. Parilla ensimmäisellä kerralla Marcella oli vielä ymmällään, mitä pitää tehdä, mutta toissapäivänä se meni jo tottuneen oloisesti ja totteli hyvin äänikäskyjä. Kuolaimessa tuntuva pieni veto näyttää vielä vähän ärsyttävän, jos Marcella haluaisi liirata eri suuntaan ja liina ottaakin vastaan, mutta pian se siihen varmasti tottuu. 

Ensi kerralla laitan ohjasajoon jo suitset ja kuolaimet, nyt kun se on paremmin niihin tottunut. Pidin parempana esitellä vain yhden asian kerrallaan enkä halunnut siksi laittaa sekä pitkiä ajo-ohjia, ohjasajovyötä että kuolaimia heti ensimmäisellä kerralla. Muutaman harjoituksen jälkeen voisinkin lähteä sen kanssa tuonne talon takaa menevälle hiljaiselle metsätielle ohjasajaen ja totuttaa tällä tavalla maastoiluun. Se tulee varmasti olemaankin ensimmäinen lenkki, johon aikanaan ratsain lähdetään. :)

Mä pidän hirveän hyödyllisenä, että hevosen kanssa tehdään kaikenlaista jo ennen sen ratsu-uraa. Liian moni nuori hevonen jätetään vain seisomaan pihan perälle ajan ja motivaation puutteen vuoksi. Silloin on aina suurempi mahdollisuus siihen, että hevonen on kohta iso ja karjas ja se jännittää kaikkea mahdollista. Sellaista on aina jännempi opettaa kuin pientä kilttiä varsaa, eikä millään hyvällä tavalla jännempi. 😄 Varsaa ei tarvitse juoksuttaa ympyrällä maailman ääriin, mutta minusta sen selkään on hyvä heitellä kaikenlaista ja totuttaa siihen, että maailmaan mahtuu ääniä ja asioita ja kaikenlaisia varusteitakin on olemassa.

Ekat ohjasajot, tässä siis vielä riimu päässä.

Suitset päässä! Käytän Marcellalla nyt Acavallon pehmeitä kuolainlevyjä, jotka estävät suupieltä nipistymästä liikkuvan renkaan ja suuosan väliin ja tehostavat kääntäviä apuja.