Tavoitteellinen harjoittelu ulkokentällä talvella

Länsi-Suomea on jälleen hemmoteltu perinteisellä lounaisrannikon talvella eli sillä, että satunnaisesti tulee valtava määrä lunta yhdessä yössä, perään vesisade ja sen jälkeen heti pakkasjakso. Kova kenttä ja jäätikkö on tullut tutuksi. Nyt ei ole vähään aikaan ollut lunta kuin nimeksi, mutta tänään on ennustettu taas monen tunnin lumisadetta ja tuleville päiville jälleen plussakeliä.

Useimmilla vain omia hevosia pitävillä ei ole maneesia eikä kaikilla isommillakaan vuokratalleilla. Itselläni maneesitilanne on vaihdellut. Ensimmäisen hevoseni Valtterin kanssa (2006 - 2009) olimme ensin maneesittomalla tallilla ja siitä muutimme maneesitallille. Nalan kanssa (2015 - 2016) aloitettiin maneesittomalla ja siirryttiin maneesitallille. Mintun kanssa ehdimme olla yhdellä maneesitallilla (Kotimäki), minkä jälkeen se asui jonkin aikaa maneesittomalla (Tarun ja Kimin talli), mistä siirryttiin jälleen maneesitallille (Hannula) ja lopulta tänne omaan kotiin, jossa on vain ulkokenttä. Maneesin rakentaminen on niin kallis projekti, että sellaiseen tuskin koskaan tuleekaan ryhdyttyä, ellei jonain kauniina lauantaina satu tietämään seitsemää oikeaa numeroa.

Suomen olosuhteissa maneesittomuus kieltämättä aiheuttaa jonkin verran ongelmia. Sade tai kova tuuli eivät ole kovin kivoja seuralaisia ratsastaessa, mutta niiden kanssa kyllä pärjää, kun ei ole turhan hienohelma ja pukeutuu oikein. Pohjien kuntoon ei kuitenkaan voi pukeutumisella vaikuttaa. Varsinkin täälläpäin Suomea keli vaihtelee niin usein, että kenttä on melkein aina jonkinlaisessa välitilassa: siihen ei ehdi muodostua kovin pitkäksi aikaa hyvää lumipohjaa, mutta ei se toisaalta ehdi kunnolla sulaakaan, ennen kuin kovettuu taas. Parastahan olisi, jos alkutalvella tulisi ensin riittävä pakkanen, joka kovettaisi pohjan, sen jälkeen sataisi reilu kerros nuoskalunta, joka ajettaisiin tasaiseksi ja tiiviiksi ja seuraavana yönä alkaisi koko talven kestävä pikku pakkanen. Kun nuoskalumi on tampattu tiiviiksi ja tulee pakkanen, siitä tulee erinomainen pohja, joka ei luista eikä pakkaudu kavioihin ja joustaa juuri sopivasti. No ihan kaunis ajatus, mutta kuten tuli todettua, eihän se näin Suomessa mene. 

Olisikin aina talvella tällainen pohja!

Keväällä lumien sulaessa se saattaa olla myös tällainen. 😅

Paljon voi silti tehdä. Omat rajoitteensa tulee siitä, jos asuu vuokratallilla, jonka pitäjä ei ole kovin innokas hoitamaan pohjia. Jos kentän jättää talvella aivan luonnontilaiseksi, tuloksena on yleensä epätasainen kenttä täynnä lumikuoppia, kun ratsastajat käyvät hevosillaan kentällä mutta kukaan ei koskaan lanaa sitä. Mielestäni ykkösasia on jo myöhään syksyllä tarkkailla joka päivä sääennustetta ja lanata pohja niin tasaiseksi kuin mahdollista ennen ensimmäistä pakkasyötä. Kovallakin pohjalla voi ratsastaa, kunhan se ei ole kuoppainen.

Pohjan kovuuteen ratsastajat suhtautuvat aika lailla eri tavoin. Moni on kertonut, että vain kävelee kovalla pohjalla. Nämä henkilöt eivät ravaa tai laukkaa myöskään maastossa (esim. kovilla hiekkateillä), vaan ainoat ravi- ja laukka-askeleet otetaan rakennetuilla hiekkapohjilla. Itse olen toteuttanut omassa ratsastuksessani sitä periaatetta, että myös kovilla pohjilla voi ravata ja laukata. Sitä vain ei pidä tehdä yhtäkkisenä pitkänä treeninä tottumattomalla hevosella, joka on aina liikkunut vain pohjilla, joissa on optimaalinen jousto. Ihmiselläkin jalat saattavat kipeytyä aluksi, jos aletaan harjoitella juoksemista asfaltilla (kokemusta on), mutta jalat tottuvat siihen pian, kunhan malttaa totutella rauhassa. Kovien pohjien aikaan olen myös keventänyt hevosten treeniä siten, että niillä on useammin vapaapäiviä tai harjoitus kestää lyhyemmän aikaa. Hevosten jaloille ja yleiselle kestävyydelle on todettu olevan hyväksi, että ne saisivat pienestä pitäen liikkua paljon ja monenlaisilla pohjilla. Liian pumpulissa aikuiseksi saakka pidetty hevonen ei myöhemmälläkään iällä enää välttämättä kestä muuta kuin täydellistä pohjaa, koska sen jalkojen rakenteet eivät ole nuorena saaneet vahvistua kestämään mitään muuta.

Kovaa pohjaa suurempana riskinä pidän liian pehmeää, rullaavaa pohjaa. Upottavalla pohjalla jännevaurioiden riski on suuri, koska kavio ei saa pohjasta tukevaa ponnistusalustaa vaan hiekka rullaa alta pois ja jänne venyy ääriasentoihin. 

Yksi vaihtoehto kentällisellä tallilla olisi tietysti se, että talvikaudeksi ottaisi maneesikortin ja ajaisi hevosen kanssa ainakin pari kertaa viikossa sisätiloihin treenaamaan. Jotkut aktiiviset näin tekevätkin, mutta itse en suoraan sanottuna jaksaisi. En muutenkaan halua talvikeleillä vetää hevosta trailerilla kuin hätätilanteessa. Mieluummin teen kentällä, maastossa tai pellolla sitä mitä järkevästi pystyy tekemään tai tarvittaessa annan vaikka vapaapäivän. 

Oikeastaan ainoat kerrat, jolloin kentällä ei pysty tekemään mitään, ovat ne, kun alkutalvella sataa lunta pehmeän hiekan päälle eli ilman että kenttä ehtii ensin kovettua. Lumi sotkeutuu hiekkaan ja tekee kavioon muutamassa askeleessa valtavat tilsat, joita edes tilsakumit eivät estä. Tällöinkin kuitenkin pääsee pellolle tai maastoon. Olenkin hyödyntänyt ympäristön erilaisia pohjia tilanteen mukaan, ja siitä keräänkin nyt oman vinkkilistani talviajan treeneihin:

Kova kenttä?

--> Kovallakin pohjalla voi tehdä monenlaista treeniä, kunhan ei tee tottumattomalla hevosella liian paljon liian nopeasti. Harjoitusta voi myös lyhentää tai tehdä kevyemmäksi eri tavoin, esim. keskiravilävistäjien harjoittelemisen sijaan voi tehdä nopeita, vain muutaman askeleen mittaisia ja pienempiä ravin lyhentämisiä ja pidentämisiä, joissa tulee kuitenkin harjoiteltua samaa asiaa.

Kenttä täynnä nuoskalunta, joka paakkuuntuu kavioihin?

--> Tiet ovat yleensä tiiviiksi tamppautuneita, koska autot ajavat niissä. Itsekin siirrän tällöin treenin monen sadan metrin mittaiselle kotitiellemme, jota ratsastan edestakaisin. Olen tehnyt siinä kaikkea paitsi ratsastusradan kuvioita eli esim. ympyröitä. Tiellä voi harjoitella väistöä joko suoraan tai sik-sak-kuviona tien laidasta laitaan, mennä avoa ja sulkua menosuuntaan ja vaihdella niiden välillä, tehdä siirtymiä kaikissa askellajeissa, koota ja lisätä, harjoitella pysähdyksiä ja takaosakäännöksiä, tehdä vaihtoja... Tänne muuttaessamme meillä ei ollut 5 viikkoon ollenkaan kenttää käytössä, kun sitä uudistettiin, ja pärjäsimme silti hyvin HeA-tasolla nuorten hevosten aluemestaruuksissa.

Kentällä on valtava kerros pakkaslunta?

--> Hankitreeni on hevoselle hyväksi! Se antaa lihaksille vastusta ja saa hevosen nostamaan jalkojaan korkeammalle. Tämän vuoksi hevonen myös väsyy nopeammin, mutta hanki kannattaa ehdottomasti hyödyntää, kun sitä on. Esimerkiksi pellolla saattaa olla hyvä hanki, vaikka kentältä lumi olisi ajettu pois.

Ihan jokainen pohja on jollain lailla huono?

--> Jos näin on, ehkä nyt on sopiva hetki hevosen vapaapäivälle. Sen kanssa voi myös harjoitella jotain sellaista tarpeellista, mihin ei yleensä riitä aika, kuten lastaamista tai siedättämistä erilaisiin ärsykkeisiin.

Tielläkin voi tehdä monenlaista.

Pellon hankea hyödyntämässä.