Paluu perusteisiin: suoruus

Olen jo pitkään tuntenut, että varsinkin oikeassa kierroksessa Minttu tuntuu vinolta ja kääntyy kulmassa hassusti, mutta on ollut vaikea tuntea, millä tavalla tarkemmin se on vino. Eräältä videolta sitten näin sen, miltä välillä on selkään tuntunut: Minttu astui kulmassa takajaloillaan ulos hieman ristiin eli liirasi takaosaa ja kaatui etuosallaan sisäpohjetta vasten. Se ei vain tee sitä niin isosti, että sitä olisi välttämättä helppo huomata. Tämän vuoksi myös kulmasta ulos ratsastaminen on ollut vaikeaa, koska kun hevonen ei ole tasapainoisesti kahden pohkeen välissä kulmassa, ei se ole sitä kulman jälkeenkään. Pyysin siksi valmennustunnille harjoituksia suoruudesta ja sain taas uusia ideoita itsenäisiin harjoituksiin.

Minttu on siis vino vasemmalle eli vahva oikeasta kyljestään, sillä se mielellään työntää oikean lapansa oikealle molemmissa kierroksissa: oikeassa kierroksessa sisään, vasemmassa kierroksessa ulos. Samanaikaisesti takajalat liiraavat vasemmalle. Tämä korjataan siirtämällä etuosa takaosan uralle. Kyran kirjasta (Kyra ja ratsastuksen taito; jos joku ei vielä sitä omista, hankkikaa!) opin jo teini-ikäisenä, että on aina parempi suoristaa etuosa takaosan uralle eikä päinvastoin, koska hevosen moottori sijaitsee takaosassa.

Upea havainnekuva! 😅 Aika paljon liioiteltukin, mutta tuosta on kyse: takajalat tuppaavat karkaamaan
vasemmalle ja etuosa oikealle. Nuolen suunta näyttää, mihin päin etuosa pitää suoristaa. Teoriassa helpompaa kuin käytännössä.

Harjoitus aloitettiin käynnissä neliönmuotoisella uralla. Vasempaan kierrokseen ratsastaessani asetus piti pitää hieman ulospäin ja kulmissa kääntää hevonen suorana lankkuna. Tarkoitus oli saada sen ulkokylki haltuun, jotta lapa ei yhtään pääsisi pullahtamaan ulos. Oikeassa kierroksessa, jossa Minttu siis ei mielellään asettuisi sisään, asetus piti pitää tiukasti sisällä ja kääntää kulmissa muuten samalla tavalla. Koko ajan tärkeää molemmissa kierroksissa oli vaatia reipasta käyntiä pienillä, nopeilla askelilla. Se onkin Mintulle näihin päiviin saakka ollut varmasti vaikein asia, mitä sen kanssa on koskaan opeteltu. :D Kyllä se kaikenlaiset kiekurat, kokoamiset ja pikkuhiljaa vaihdotkin oppii näppärästi, mutta reipas kävely pienillä askelilla on ihan tolkuttoman vaikeaa. Minttu kävelisi mieluummin suurilla ja hitailla askelilla, ja se on aina ollut sellainen. Marcellan arvelen olevan tässä päinvastainen; aika näyttää, olenko oikeassa. 

Käynnin jälkeen samaa harjoitusta jatkettiin ravissa ja lopulta myös hieman isommalla uralla laukassa. Laukassakin olennaista oli kääntää nopeita kulmia ja pitää hevonen suorana.

Ravissa tehtiin vielä kuviota, jossa suoralla hevosella tehdyn kulman jälkeen hevonen taivutettiin välittömästi vastataivutukseen eli takajalat uralla, etujalat uran sisäpuolella ja taivutus menosuuntaa kohti. Minttu olikin tässä vaiheessa pehmennyt kyljistään mukavasti ja vastataivutuksiin siirtyminen oli sulavaa ja tasaista.

Valmennuksen anti oli hyvä, koska vaikka meillä on paljon tekemistä vinouden korjaamisessa, sain nyt paljon entistä paremmin kiinni siitä, mikä jalka menee missäkin. Olen todellakin motivoitunut saamaan paketin kasaan ja suoristettua sekä hevosen että itseni. Itseäni varten on makuuhuoneen ovenkahvassa  koko ajan kiinni vastuskuminauha, jolla teen harjoitteita saadakseni eteenpäin kääntyvän oikean olkapääni samalle tasolle vasemman kanssa. Yhdessä siis eteenpäin, vähän vinoina sieltä ja täältä, mutta toivottavasti askel askeleelta suorempina.

Erilaiset taivutusväistöt ovat hyviä harjoituksia suoruuden parantamiseen. Tässä mennään viime kesänä
loivaa sulkutaivutusta ravissa.

Tässä ollaan jo aika kivasti suorina. Takajalka on astumassa etujalan merkkiin ja Minttu on tasaisesti molempien ohjien tuella.