Koivumäen kansallinen HeA:4 23.7.

Kisoista ei ollut tällä kertaa tuomisina hyviä prosentteja, vain 62,3 %. Minttu ei kyttäillyt tuomarikoppeja, koska kävin viikko sitten Koivumäen kisaradalla ratsastamassa treenin juuri kyttäilyn ehkäisemisen takia, mutta jotain jännitystä taisi silti olla, koska se keksi radalla ihan omia ratkaisujaan. Alkutervehdyksessä tuli jokin ihan tarpeeton peruuttelukiemurtelu, toisessa loivassa kiemurassa laukassa meinasi vaihtaa laukan ja sen seurauksena pudottikin raville, toisessa keskilaukassa pääsi kaikesta estämisestäni huolimatta todella vaihtamaan laukan ja vielä ohjelman melkein lopussa käynnin kautta vaihdon jälkeen nosti väärän laukan. 🙈 Kaikki nämä ovat sellaisia virheitä, joita se ei normaalisti tee, mutta on ihan tiedossa, että kun Minttu ei keskity, se alkaa tehdä laukkaohjelmassa hölmöjä virheitä. Kotitreeneissäkin käy joskus niin, että jos se kuumuu jostakin tehtävästä eikä malta kuunnella ohjeita rauhassa, se alkaa nostella väärää laukkaa, vaikka kaikin mahdollisin keinoin yrittäisin vaikeuttaa väärän laukan nostamista.

Vaihto keskilaukassa ei ollut yllätys, koska vaihtojahan tässä pitkin kesää on harjoiteltu, ja sen seurauksena koko viime viikon Minttu on tarjonnut sitä ja nimenomaan aina oikeassa kierroksessa. Kisaviikolla en kuitenkaan pyytänyt sitä yhtään vaihtamaan vaan keskityin siihen, että keskilaukassa ei vaihdella, eikä se verryttelyssä edes yrittänyt tehdä sitä, mutta toki radalla sitten täytyy. 💩 Laukanvaihtojen harjoitteluvaiheessa on tosi yleistä, että ensin niitä ei tule, ja sitten kun tulee, niitä alkaa tulla holtittomasti silloinkin kun ei pyydetä. Eiköhän siihenkin löydetä kultainen keskitie jossain vaiheessa.

Nämä virheet ovat harmittavia, koska tietenkin toivoisi, että kovan työn ja panostamisen jälkeen hevonen voisi sen viisi minuuttia radalla keskittyä kuuntelemaan eikä pistäisi ranttaliksi. Ilman noita täysin turhia pöllöilyjä prosentit olisivat olleet 67 - 68 %:n tuntumassa. 

Verryttelyssä Minttu oli tapansa mukaan hidas ja jähmeä, mutta ihan lopussa sain sen omille jaloilleen, kantamaan ja nopeammaksi. Siihen voi olla tyytyväinen, että läpi radan se kantoi itsensä ryhdikkäänä ja hyvässä muodossa, ja varsinkin raviohjelma oli näyttävä. Minnakin sanoi ratavideon katsottuaan, että kokoamisaste on selvästi noussut ja nyt se näkyy radallakin. Nyt oli siis niin päin, että yleismeno oli laadukasta, mutta yksittäiset selkeät rikkeet pudottivat pisteitä. Toisaalta tämä on sillä lailla parempi pitkällä tähtäimellä, että jos rata olisi rikkeetön mutta liikkumisessa olisi isoja peruspuutteita (kokoamisaste, muoto, lennokkuus ym.), olisi paljon pidempi tie korjata asia eikä se välttämättä kaikkien hevosten kanssa edes onnistuisi.

Siihen olen tosi tyytyväinen, että vaikka kisaradalla on vaikea keskittyä oman istunnan detaljeihin, muistin aika ison osan radasta kiinnittää huomiota Airan oppeihin (ks. toiseksi edellinen postaus) ja se näkyi positiivisesti Mintun liikkumisessa ja omassa asennossani.

Jotain hyvää ja jotain parannettavaa siis jäi näistäkin karkeloista. Seuraava yritys on Artukaisissa vajaan kahden viikon päästä aluekisoissa, joissa on sama ohjelma kuin nyt eli HeA:4.

Videossa on radasta pätkiä sieltä täältä, ja sen otti kisahoitaja Paula. Kuvat on ottanut Anna Halme.