Me tehtiin se! Vaativan debyytti 30.6.

Kilpailukausi Mintun kanssa jatkui eilen ja tänään Vaskiolla Koivumäen tallin alue- ja kansallisissa luokissa. HeA:4 lauantaina meni mukavasti, saimme 65,714 %. Hyvin tasaisessa 36 lähtijän luokassa emme silti päässeet sijoille. Yritin radalla priorisoida sen, että Minttu pysyisi mahdollisimman rentona ja hyvällä mielellä, jotta se saisi radasta hyvän kokemuksen, koska viikonlopun pääluokkamme oli sunnuntain vaativa B. En siksi yrittänyt pungertaa siitä aivan kaikkea mahdollista irti, vaan tyydyin siihen, että se meni ihan ok. Tulos olikin tasaista suorittamista numeroiden 6 - 7 välillä. Minttu jännitti vähemmän kuin kauden aikaisemmissa kisoissa, mikä oli nyt oikeastaan kaikkein tärkeintä.

Päätavoitteemme oli tosiaan tämänpäiväinen VaB:0, jossa teimme debyytin vaativissa ja saman tien kansallisessa luokassa. Samalla tuli lunastettua se, mistä tämä blogi lähtikin: halusin joskus vielä kilpailla vaativissa luokissa (linkki blogin ensimmäiseen postaukseen). Pian matkan varrella tavoite koveni siihen, että halusin itse ratsukouluttaa kyseisen hevosen alusta saakka. Mintun ostin ratsastamattomana 3-vuotiaana vuonna 2019, ja nyt Mintun ollessa 8-vuotias odotus ja lupaus on lunastettu. Eivät nämä olleet maailmanmestaruuskilpailut eikä suorituskaan ollut yhtä hyvä kuin Jessica von Bredow-Werndlillä, mutta meille tämä on todella hieno hetki.

Tästä lähdettiin toukokuussa 2019.

VaB:0:n tulos oli 60,125 %. Radassa oli paljon hyvää, ja tuomarit kehuivat Mintun aktiivisuutta, ryhdikkyyttä ja kantamista. Laitoinkin Minttuun nyt enemmän painetta kuin HeA:ssa, jossa annoin sen kulkea vähemmän terävänä ja vähemmällä kokoamisella. Yksi ilmeisesti jännityshyytyminen tuli kesken lisätyn ravin ja heti sen jälkeen, vaikka edelliset liikkeet olivat sujuneet hyvin, mutta siitä toivuttiin ja matka jatkui. Keskilaukkaympyrät menivät aktiivisessa laukassa. Eniten jännitin vaihtoja, koska ne eivät ole Mintulla kuitenkaan vielä mikään ihan helppo asia ja en tiennyt, miten se reagoisi vaihtoapuihin radalla, kun jännitys aiheuttaa kaikenlaista ennakoimatonta. Noh, eiväthän ne vaihdot ihan oppikirjan mukaan menneetkään, mutta eivät myöskään huonoimmalla mahdollisella tavalla. Huonoin vaihtoehto olisi ollut se, että Minttu ei jännityksissään olisikaan reagoinut vaihtoapuun. Reagoi kyllä: ensimmäisessä vaihdossa laukka vaihtui, mutta jäätävän kierrepotkun kera, ja sen jälkeen Minttu vielä jarrutti ja nosti päänsä. Toinen oli vähemmän villi, mutta siinäkin tuli loikka ja se meni tasajalkavaihdoksi. Vaihdot tulivat kuitenkin avusta ja oikeassa paikassa, vaikka niistä tuli huonot numerot. Niiden jälkeen kuitenkin matka jatkui nopeasti hyvässä laukassa. Vaikka kupruja tuli, rata oli sitä mitä toivoinkin: siinä oli monia hyviä asioita ja se oli oikein kehityskelpoista menoa. Tänään leivoin täytekakun ja syön sitä tätä kirjoittaessani, koska kun on syytä juhlia, pitää juhlia!

Eikä tämä tähän tietenkään lopu, kuten ei myöskään lopu blogin tarina. Minnan kanssa seuraavat treenit on sovittu keskiviikoksi. Harjoitukset jatkuvat, ja nyt parannetaan ja kehitytään lisää.

Alla videopätkiä molemmista radoista. Kuvat ovat VaB:stä. Kiitos kuvista Karita Immoselle!