Laukannostojen parantamista ja metsäretki

Tänään perehdyttiin omatoimisesti siihen, miten saataisiin meidän laukannostoista parempia. Välillä niistä tulee oikein hyviä, välillä taas ihan vain sinnepäin roiskaisten. Tänään ei siis roiskittu vaan keskityttiin.

Minttu olikin jo alkuverryttelyssä tosi kiva. Menin pikkukentällä, jossa saatiin olla ihan keskenämme. Mintulla oli mukava draivi päällä lämpimästä päivästä ja auringonpaisteesta huolimatta ja se venytti mukavasti pitkään muotoon heti alkuun. Otin vain muutaman kokonaisen kierroksen ja pari ympyrää ravissa ja sitten saman laukassa ja annoin Mintun kävellä sen jälkeen hetken ennen varsinaisia tehtäviä.

Aluksi tulin päädystä keskihalkaisijaa pitkin harjoitusravissa, tein raviväistöä uralle saakka ja nostin laukan suoraan väistöstä heti uralle tultaessa. Tämä on minusta tosi hyvä harjoitus, koska siinä sisätakajalka tulee jo valmiiksi hyvin alle ja hevonen on jo valmiiksi hyvin kuulolla sisäpohkeella. Kun laukka nousi, jäin ympyrälle ja tein siinä hieman laukan pidentämistä ja kokoamista. Kokoaminen oli tänään vähän vaikeaa, koska Minttu olisi mieluummin laukannut reippaasti ja valahtanut pitkäksi, mutta pyysin sitkeästi sen aikaa, että sain ympyrän verran selvästi kootumpaa laukkaa, jossa takaosa polki kunnolla. Nämä harjoitukset tein vain pari kertaa molempiin suuntiin, koska juuri tästä kokoamisen vaivalloisuudesta johtuen tehtävään meni ihan riittävästi aikaa jo näinkin enkä halunnut väsyttää Minttua liikaa.

Ensimmäisestä tehtävästä on selostus kuvineen kirjassa 101 Dressage exercises for horse & rider (Jec Aristole Ballou). Ratsastuskirjallisuudesta saa arvokasta apua omatoimiseen treenaamiseen, suosittelen!

Toisena tehtävä tein harjoitusta, jota muistan tehneeni jo teini-ikäisenä ratsutalli Heppahovissa. Sitä varten kaivelin jälleen kerran kirjahyllystäni Kyra ja ratsastuksen taito -kirjan ja muistia virkistääkseni etsin kohdan, jossa harjoitus esitellään. Tässä hevonen kävelee ympyrällä ja ratsastaja asettaa ja taivuttaa sitä ulospäin siten, että takaosa kulkee hieman suurempaa uraa. Käytännössä siis vastataivutusta ympyrällä. Mintun kanssa tein tätä nyt ensimmäistä kertaa, eikä se ole avotaivutusta lukuun ottamatta juurikaan tehnyt taivutusväistöjä, joten ensin oli vähän hakemista siinä, että sain sen jatkamaan ympyrällä myös taivutuksen aikana ja pysymään aktiivisessa käynnissä. Kun taivutus meni läpi, tuli suoristus ja välittömästi sen jälkeen laukannosto suoraan käynnistä. Parilla ekalla yrityksellä tuli ehkä kaksi pientä raviaskelta väliin, mutta sitten sain noston aivan suoraan käynnistä. Muuta ei tänään tarvittukaan, joten suuntasin loppukäynneille radalle. Siellä kuitenkin lähdin hetken mielijohteesta oikein kunnon juurakkoiselle ja kivikkoiselle metsäreitille, jossa en ollut ennen käynyt. Minttuhan kulkikin metsässä kuin vanha tekijä, oli tarkkaavainen mutta ei ollenkaan sen oloinen, etteikö olisi nauttinut olostaan. Olen tähän saakka pysytellyt rakennetulla maastoradalla, koska Minttu on siinäkin aina aluksi ollut vähän jännittynyt (paitsi eilen, jolloin se oli jo alkukäynneillä radalla rento), mutta tässähän se on koko ajan oppinut uutta ja tänään näköjään opittiin menemään yksin metsäretkelle. :) Jostain kumman syystä se pörhistyi kuitenkin heti kun tulimme metsästä pois tutulle radalle ja tanssahteli orimaista teputteluravia parikymmentä ensimmäistä metriä, kunnes alkoi pärskiä rennosti ja suostui taas kävelemään normaalisti. :,D Taisi olla täpinöissään siitä, että juuri tehtiin jotain uutta. Ehdottomasti otetaan metsäkävelyt osaksi meidän arkirutiineja.

Huomenna Minttu saakin vapaapäivän. Seuraava valmennus on torstaina.

Kisakauden kolmannet kisat, 66,364 % ja sijoitus

Jälleen onnistunut kisapäivä takana! Tänään sää oli kisoihin ihan täydellinen, noin 15 astetta ja puolipilvistä. Määränpäänä meillä oli Mintun kanssa Paimion Ratsastajien järjestämät seurakoulukisat Korpimäen tallilla, jonne on Hannulasta vajaan puolen tunnin ajomatka. Starttiaika oli noin klo 13, joten aamulla ehdin heräillä rauhassa (eli heräsin ilman herätystä 6.14 ja makoilin sängyssä puolisen tuntia, heh) ja tehdä tarpeelliset tallihommat kiireettä. Apuna Paimiossa meillä oli Marja, joka on ollut hoitajana yhtä kertaa lukuun ottamatta kaikissa tähänastisissa kisoissani, ja hänen kaverinsa Anu.

Minttu on kyllä kerta toisensa jälkeen yllättänyt positiivisesti siinä, miten hienosti se käyttäytyy uusissa paikoissa. Korpimäki oli meille molemmille uusi paikka, mutta Minttu katseli ympärilleen uteliaana traikusta peruuttaessaan ja sen jälkeen oli taas sen näköinen kuin täällä olisi aina oltu. Mahtavaa on myös se, että Artukaisten kisoista viime syksynä alkanut vastaan tulevien ja varsinkin laukkaavien hevosten säikkyily on jäänyt pois. Viime kisoissa ei ollut mitään ongelmaa täpötäydellä verryttelykentällä eikä myöskään tänään maneesissa. 

Itse kilpailu käytiin ulkokentällä. Odotettavissa oli, että siellä varmaan vähän jännittää, kun rataan ei ole aikaa tutustua kuin hikisesti minuutti ja päädyissä on ihmisiä, kilpailukanslia, tuomariauto ym. Minttu hiukan pyrki oikomaan joissakin kulmissa sen vuoksi ja pieni jännitys tietysti aiheuttaa sen, ettei sen ratsastettavuus ole ihan sama kuin kotona, mutta tosi urheasti ja kiltisti tamma taas pötki menemään ja teki kaiken mitä pyysin. Tulos tänään oli 66,364 prosenttia ja sijoitus 5/20! Radan jälkeen Minttu oli taas viilipytty ja tarttui ahnaasti tilaisuuteen nyhtää ruohoa traileriparkin ympäristöstä. Kyllä kelpaa kisata näin fiksusti käyttäytyvän nuoren hevosen kanssa! Pikkuhiljaa ratsastettavuus kisaradalla on parantunut, ja tänäänkin tunsin, että pääsin laukassa jo hieman vaikuttamaan eikä homma mennyt ihan pelkäksi oikeaan suuntaan ohjaamiseksi. Rutiinia lisää vain, jotta joskus voidaan esiintyä radalla vielä pykälän verran rennompana ja saada niin esimerkiksi siirtymät vielä paremmiksi. Tämänpäiväiseen suoritukseen olen kuitenkin tosi tyytyväinen. Meidän kuudennet kisat ja jo kolmas sijoitus! Laitoin taas koko ratavideon näkyviin alle.

Kahden viikon päästä olisikin sitten Onnenperän tallin kisat Salossa Vaskiolla. Niissä mennään sama ohjelma, joten koetetaan treenata näitä samoja juttuja vielä toimivammiksi. 💪

Kisakalenterin suunnittelua ja välipäivien treeniä

Juuri nyt tosiaan tuntuu siltä, että tavalliset päivät ovat vain kisojen välisiä päiviä, jolloin orientoidutaan uuteen kilpailuun uusine ratoineen! 😅 Kisakausi alkoi Kotimäen seurakoulukisoilla 28.4., jatkui Artukaisten aluekoulukisoilla 13.5. ja etenee seuraavaksi Korpimäen kisoihin 22.5. ja sen jälkeen Onnenperän tallille 5.6. Tällainen tahti tuntuu kisaamiseen tottumattomasta nopealta. En ole niitä ratsastajia, jotka ovat junnusta saakka kisanneet kolmella ponilla per kilpailu joka viikonloppu. Toisaalta on hirveän hyvä, että nyt sekä Minttu että minä saamme reippaassa tahdissa kisakokemusta. Johan tässä meni melkein päivälleen puoli vuotta viime kisoista.

Alustava suunnitelma näyttää tällä hetkellä tältä. Vihreällä merkityt kisat on suoritettu, lihavoituihin on ilmoittauduttu ja muut ovat niitä, joissa ilmoittautuminen ei ole vielä auki eikä ohjelmiakaan tiedossa. Kaikkia kisojahan ei ole vielä julkistettukaan, joten muutoksia varmaan kyllä tulee.

Kotimäki, Lieto 28.4. (seura, HeB:3 2019): 63,864 %

Artukainen, Turku 13.5. (alue, FEI CCI/CIC* A-kenttäkilpailuohjelma): 63,261 %

Korpimäki, Paimio 22.5. (seura, HeB:4 2020)

Onnenperä, Salo 5.6. (seura, HeB:4 2020)

MT-team / Merjan talli, Koski Tl 3.7. (alue, ohjelma?)

Wiurila, Salo 23. - 25.7. (seura/alue/kansallinen, ohjelma?)

Artukainen, Turku 15.8. (seura/alue, ohjelma?)

Laitila 21.8. (seura, ohjelma?)

Korpimäki, Paimio 28.8. (seura/alue, ohjelma?)

Artukainen, Turku 12.9. (alue, ohjelma?) --> Tämän päällä on kylläkin Tampereen hevosmessut, jos ne pystytään vihdoin järjestämään.

Laitila 30.10. (seura, ohjelma?)

Vähän meinasin, että kesäkuussa mentäisiin vain Onnenperän kisat ja muuten otettaisiin vähän huilia ja normaaleja treenejä Minnan kanssa. Haluan nimittäin käydä Tervossa vanhalla sukumökillämme jossain vaiheessa, ja 12. - 13.6. kenttäratsastuksen SM-kisat järjestetään ihan pienen ajomatkan päässä mökiltä. Voisin siis ajella Itä-Suomeen vaikkapa viikoksi koirani kanssa ja nautiskella maalaismaisemista samalla kun Minttu voisi viettää lyhyttä laidunlomaa. 

Artukaisten kisoja on nyt fiilistelty, ja on aika kääntää keskittyminen jo seuraaviin mittelöihin. Nyt muuten mahdollisuutemme rajautuvat hieman tästä eteenpäin: jotkut kisajärjestäjät rajaavat seuratason HeB-luokkiaan niin, että niihin ei saa osallistua ratsukko, joka on kilpaillut aluetason HeA:ta. Olemme siis näin viiden kilpailun kokemuksen jälkeen liian kokeneita esimerkiksi kesäkuun Trollen tallin HeB-luokkaan, johon muuten olisin halunnut ilmoittautua. 😅 A-ratavaihtoehtona siellä olisi A-merkin kouluohjelma, mutta en osaa sanoa, onko se vielä liian vaikea. Huomattavasti pidempi ja teknisempi se on kuin tämä Artukaisissa menemämme ohjelma.

Kisojen jälkeen Minttu on tuntunut mukavalta ratsastaa. Tänään käveltiin alkukäynnit maastoradalla, minkä jälkeen ratsastin Minttua eteen-alas-muodossa reipasta ravia tallin isolla kentällä. Kääntelin muutamia kiemurauria ja vahdin asetusta, jossa joudumme nyt olemaan tarkkoina. Laukassa menin ensin pari kierrosta kevyessä istunnassa ja niin ikään pitkässä muodossa ja sitten istuin alas, kokosin, käänsin kiemurauralle ja jatkoin sen jälkeen vastalaukassa pari kokonaista kierrosta. Tämäkin on tosi hyvää ja suoristavaa jumppaa! Pari laukannostoa tein pienestä käyntiväistöstä, jotta sain noston pysymään rentona. Mitään en ruvennut tänään hinkkaamaan, vaan Minttu pääsi pian lopettamaan työt mentyään heti alusta saakka rennosti ja reippaasti eteen. Sen jälkeen hieroin erityisesti sen selkää jonkin aikaa ja syöttelin narussa 20 minuuttia tuoretta ruohoa. Ihana, rento tallipäivä! Harmittaa aloittaa taas työviikko kaikkine kiireineen, mutta eipä ole sitäkään sorttia enää paljon jäljellä ennen kesää (lomasta en voi puhua, koska olen edelleen koko kesän työtön ja lomapäiviä siihen sisältyy 0 kpl). Koska nykyinen väliaikaisasuntomme on lähellä tallia, voinkin suurimman osan kesästä omistaa juuri näille ihanille tallipäiville ja pyöräillä tai skuuttailla sähköpotkulaudallani tallille vartissa. Nyt vielä viimeiset puristukset, ennen kuin on kesän ja kärpästen aika. 🌻

Rento tamma jumppailujen jälkeen. 😁

HeA korkattu ja mahtava fiilis!

Kuvituskuvana Leena Kahisaaren ottama kuva Kotimäen kisoista pari viikkoa sitten. Alempana muutama kuvakaappaus videolta tältä päivältä ja koko ratavideo!

Huh! Jännitin näitä kisoja sen verran, että rehellisesti sanottuna vielä muutama päivä sitten puoliksi toivoin saavani jonkin pikku flunssan, että saisin hyvän syyn olla menemättä. 😅 No onneksi en sitten kuitenkaan sellaista saanut, vaan (huonosti nukutun yön jälkeen) tänään lähdettiin matkaan kaverini Marjan kanssa kohti Artukaisia ja sekä minun että Mintun ensimmäisiä aluekisoja ja ensimmäistä HeA-suoritusta. Ohjelma oli FEI CCI/CIC* A-kenttäkilpailuohjelma 2009. Kenttäkilpailuohjelmat ovat siitä mukavia, että niissä pääsee menemään sujuvasti eteenpäin, ja HeA-ohjelmista tämä oli kuitenkin helpommasta päästä. Henkinen kynnys oli silti suuri, koska nämä olivat vasta meidän viidennet kisamme ja nostettiin kerralla sekä kilpailutasoa seurakisoista aluekisoihin että ohjelmaa HeB:stä HeA:han. Juttuhan meni niin, että HeB oli jo täynnä, joten ainoa mahdollisuus oli osallistua A:han tai jättää menemättä. Nyt olen todella tyytyväinen, että uskalsin tarttua haasteeseen.

Marja tuli Hannulaan auttamaan Mintun lastaamisessa, koska vaikka viimekertaisen kisareissun lastauspöllöilyn jälkeen olinkin ottanut kahdet lastaustreenit, en halunnut riskeerata, että tänäänkin myöhästyttäisiin verryttelystä. Tällä kertaa riitti, että Marja piti raippaa hiukan koholla takana, jolloin Minttu käveli saman tien koppiin. Paluumatkalla sitäkään ei tarvittu, vaan tamma muisti jo, että osaa kävellä koppiin itsekin. Olin kuitenkin varmuuden vuoksi varannut lastaamiseen niin paljon aikaa, että saavuimme Artukaisiin reilusti etuajassa. Minttu onneksi viihtyy trailerissa hyvin eikä pannut pahakseen, että sai vedellä siellä runsasta heinäverkkoa tyhjäksi kaikessa rauhassa. Samalla ehdin itsekin katsoa muutaman ratsukon suorituksen (ja valitettavasti jännittää samalla, vaikka olin juuri hetkeä aiemmin ollut sitä mieltä, ettei juurikaan jännitä).

Verryttelyssä ratsukoita viuhui joka puolelta - jossain vaiheessa laskin 12 hevosta - mutta Minttu vei taas pisteet kotiin käyttäytymällä todella hienosti. Sillähän oli talven ja vähän vielä keväänkin ajan vaikeuksia sietää kohti tulevia ratsukoita, koska se oli säikähdellyt vierestä laukkaavia hevosia ahtaassa verkassa viime syksynä, mutta nyt hevoset saivat laukata vierestä ja kohti ja Minttu keskittyi hienosti tehtäviinsä. 

Radalla Minttua sen sijaan jännitti. Se selvästi huomasi Malja-kentän muuttuneen, koska kun viimeksi se on ollut siellä, ei paikalla ole ollut kouluaitoja. Nyt oli kaksi koulurataa vierekkäin. Jännityksestä tuli joitakin virheitä, kuten toisen vastalaukan rikkominen raville ehkä metrin ajaksi ja hieman töksähtävät siirtymät joissakin kohdissa. Tavallisesti hieno keskiravi meni harakoille, koska lävistäjän alussa Minttu kuikuili jotain aidan vieressä olevaa, meni vinoksi ja kiemurteli huonoa lisäystä. Monia kauniita pätkiä tuli silti, ja olen todella tyytyväinen siihen, että jännittävästä tilanteesta huolimatta Minttu suoritti tehtävät ja pysyi lisätyn käynnin turhan syvään muotoon putoamista lukuun ottamatta koko ajan hienossa, tasaisessa muodossa. Kiltti ja urhea pikku hevoseni laukkasi tuomaripäätyäkin kohti kahteen kertaan, vaikka moinen selvästi epäilytti. Suoritus palkittiin prosentein 63,261 ja tuloslistalla olimme sijalla 22/38. Ei hullummin ensikertalaisilta ja 5-vuotiaalta kauden alussa! Myös valmentaja oli tyytyväinen. :) Sijanumerolla voi nyt muutenkin heittää vesilintua, koska joukossa oli kokeneempia ratsukkoja, joista osa myös jatkoi seuraavana olevaan VaB-luokkaan. 

Päivää oli siis ehdottomasti onnistunut, ja voimme jatkaa hyvillä mielin seuraaviin (seura)kisoihin Paimioon Korpimäen tallille 22.5. Minnan kanssa on sitä ennen sovittu kahdet treenit. Ohjelma on HeB:4 2020, jota en ole ennen ratsastanut, mutta se on kovasti samantyyppinen kuin HeB:3 2019 pienin muutoksin. Tarkoitus on kerätä lisää kokemusta näistä HeB-luokista, eli ihan vielä ei ole aikomusta alkaa tahkota HeA:ta, mutta tämänpäiväinen osoitti, että suunta on oikea. 

Tässä vielä ratavideo ja muutama videolta napattu kuva.

Kuvia KMR:n koulukisoista ja ensimmäinen HeA jo kiikarissa

Oma kisahoitajani sai viime keskiviikon kisoista ratavideon ja videolta muutamia kuvia, ja sen lisäksi kisoissa oli kuin olikin paikalla vielä erillinen kuvaaja. Luksusta! Tässä siis muutamia ostamiani kuvia, jotka on ottanut Photoma / Annika Mäki. Viime postauksen lukeneet tietävätkin, miksi kisatakkini ylin nappi on auki ja hiukset siistin nutturan sijaan hulmuavat villisti. ;) Onneksi edes hevosella on tukka hyvin.

Oli pakko ostaa tämäkin kuva lopputervehdyksestä. Ilme kertoo kaiken. Helpotuksen huokaus!

Nyt kun viime kisojen naurusta ja järkytyksestä on selvitty, on aika tähytä jo tulevaan. Me ollaan nimittäin ilmoittauduttu ensimmäisiin aluekisoihimme ja myös ensimmäiseen HeA-luokkaamme. 😱 Tässä kävi niin, että Artukaisten HeB-luokkaan otetaan vain 20 osallistujaa ja se on jo täynnä. Voisin tietysti jättää ne kisat väliin, mutta Minttu on käynyt Artukaisissa jo kahdesti ja käyttäytynyt siellä hienosti. Ainoat jännitykset ovat tulleet maneesissa, jossa on se näyttänyt jännityksensä jäämällä hitaaksi, mutta ulkona moottori on toiminut hyvin ja nämä kisat ovat ulkokentällä. Kisapaikallekin on mukavan kohtuullinen matka, joten valmentajani konsultoinnin jälkeen uskalsin ilmoittautua FEI CCI/CIC* A-kenttäkilpailuohjelma 2009 -luokkaan. Hieman kyllä epäilytti, mutta Minnakin sanoi, että tämä on helpoimmasta päästä HeA-ohjelmia ja Minttu kyllä osaa kaikki siinä eteen tulevat tehtävät. Enemmän on kiinni sen mielialasta, millainen ratsastettavuus sille päivälle ja hetkelle sattuu. "Luvan" saamista edesauttoi se, että suoriuduimme viime kisoissa melko lailla ääriolosuhteissa niinkin hyvin HeB-luokasta. 😁

Tarkoitus oli mennä nyt ainakin alkukausi vielä HeB:tä, hakea rutiinia siitä ja sitten ehkä loppukaudesta ottaa ensimmäisiä HeA-luokkia - eihän Minttukaan ole kuin vasta 5-vuotias, joten se on koulutuksellisesti ihan aikataulussa. Varmasti jatkammekin ensisijaisesti näiden HeB-luokkien kisaamista Artukaisten jälkeen vielä jonkin aikaa. 

A-kenttäkilpailuohjelma 2009:ssä uutena asiana tulee molempiin suuntiin 12 metrin puoliympyrä, josta laukataan täyskaarron tapaisesti takaisin uralle ja jatketaan vastalaukassa pitkää sivua eteenpäin. Kunhan tuomaripäätyä kohti laukkaaminen ei pelota Minttua, en usko, että tuosta tulee vaikeuksia, koska se osaa jo nytkin laukata vastalaukassa lyhyen sivun läpi ja ympyröillä. Toinen uusi asia on lisätty käynti - sitä ei ole vielä harjoiteltu ollenkaan, mutta uskoisin Mintun kävelevän ulkokentällä ihan hyvin, vaikka mitään huippupisteitä ei tuosta kohdasta tulisikaan. Peruutusta treenattiin pari kertaa yhteen HeC-luokkaan viime syksynä, joten sitä täytyy verestää vielä ennen Artukaisten kisoja. Silloin se kyllä sujui mukavasti. Eli ei minua varmaan edes jännittäisi tavallista enempää, jos tätä ohjelmaa vain kutsuttaisiin HeB-tasoiseksi, mutta kun sen virallinen taso on HeA, niin henkinen harppaus on suuri. Tästä kisahommastahan olen kuitenkin aina unelmoinut, joten mukavuusalueelta on poistuttava joskus. Tulta päin siis!

Ihan hullu kauden ensimmäinen kilpailu ja sijoitus!

Kuvat on napannut kisahoitaja Emilia Biskop videolta.

Olen ollut niin kiireinen muuton vuoksi (saatiin mieheni kanssa keskusta-asuntomme myytyä ja muutimme väliaikaiseen asuntoon viime viikon aikana), etten ole ehtinyt edes kirjoittaa tänne ilmoittautumisesta kauden ensimmäisiin kisoihimme Kotimäen talleille HeB:3 2019 -ohjelmaan. Näin kuitenkin tapahtui, ja nyt ei voi kuin nauraa koko reissulle, joka eilen tehtiin kisahoitajaksi lähteneen Emilian kanssa.

Minttu on aina ollut hyvin ja rauhallisesti lastautuva hevonen, mutta mistä lie nuoren tamman päähänpistosta se päätti eilen, että tänään ei muuten traileriin mennä. Ei hyvällä eikä pahalla, ei raipalla painetta antaen, ei liinoilla, ei pyllystä työntäen eikä herkuilla. Se ei riehunut eikä vaikuttanut pelkäävän - se vain ei mennyt. Tallista tuli monta avustajaa, mutta kun ei niin ei. Kello kävi ja aloin jo uskoa, että täytyy soittaa kilpailupaikalle ja perua lähtö, koska enhän minä sinne voi yksinäni ilman hevosta mennä raviani esittämään. Lopulta ikuisuuden jälkeen tamma astelikin kyytiin ja alkoi mussuttaa heinäverkosta heiniä kaikessa rauhassa, joten pääsimme vihdoin matkaan.

Kotimäessä kurvasimme juuri traileriparkkiin ja saimme auton oven auki, kun kuulutus kertoi, että olen toinen valmistautuva ratsukko. Armonaikaa oli siis pyöreästi kymmenisen minuuttia. Satula selkään, akka vauhdissa kyytiin ja en ehtinyt kävellä edes verryttelyalueelle maneesiin, vaan otin suoraan pari kierrosta ravia ja laukannoston Kotimäen maastopoluilla ja tyhjällä käsihevosalueella, koska ne sattuivat olemaan lähimpänä. :,D Emilia oli tässä välissä ehtinyt käydä kysymässä, voiko lähtöä siirtää, mutta eipä siitä juuri apua ollut. Myötätuntoa mahdollisesti saatiin, mutta en ehtinyt jäädä kyselemään.

Kaiken kukkuraksi meidät opastettiin vieläpä väärälle portille, ja kun kuulutus kertoi vuoroni tulleen, emme päässeetkään sisään, vaan meidän piti kiertää koko Kotimäen 2-ratainen kisa-alue ympäri toiselle portille. Emilia talutti meitä juosten, kun ravasimme alueen toiselle laidalle ja syöksyimme portista sisään. Tuomari Jeanne-Marie Törnroth-Koivuniemi odotti tuiman näköisenä ja vastasi kulmat koholla myöntävästi tiettyä painokkuutta äänessään, kun kysyin, joko sain lähtömerkin. Katsoin parhaaksi olla selittelemättä mitään, joten painoin kaasu pohjassa keskiravia toiseen päätyyn ja aloitin suoritukseni, joka näkyy alla olevalta videolta.

Minttu jännitti päätyä, jossa on isoja punaisia pömpeleitä kisakansliana, ja siellä tuli sen vuoksi vaikeuksia siirtymissä ja turhaa kiemurtelua. Onneksi se ei kuitenkaan poistunut paikalta tai tehnyt mitään sen suurempaa. Tuomaripäädyssä tunsin Mintun hieman jännittyvän ja jäävän pohkeen taakse 4-kaarisen kiemurauran jälkeen, minkä vuoksi se nosti kahdesti peräkkäin väärän laukan siinä suunnassa, joka on sille tavallisesti helppo. Jännityksen piikkiin sekin. Yllättäen vaikeampi laukannostosuunta meni kuitenkin hyvin. Tuomari mainitsi kommenteissaan, että ravissa on hieman kiireinen vaikutelma. No, se oli ihan oikeudenmukaisesti sanottu siihen nähden, että ratsastajallakin oli jäänyt tukka ponnarille ja kisatakin ylin nappi auki ja toivoin, että kunpa housut olisivat oikeinpäin. En siis väitä, etteikö kiire olisi näkynyt monellakin tavalla.

Muistikuvat radasta olisivat aika hämäriä ilman kisahoitajan ottamaa videota, mutta kaikesta ultimaattisesta sählingistä huolimatta prosentteja tuli 63,864 ja sijoitus 7./29! On se aika hyvin nuorella hevosella käytännössä ilman verryttelyä. 😂 Tilannetta pelasti varmasti se, että olin ratsastanut Mintulla kotitreenin muutamaa tuntia aikaisemmin, joten se ei ollut niin pommi kuin olisi voinut olla. Ilman verryttelyä en tietysti kuitenkaan ehtinyt saada sitä kovin hyvin avuille eikä liikkeeseen sitä laatua, joka olisi mahdollista saada. Oli pakko valita kahdesta vaihtoehdosta: joko mennään hissuttelua tai sitten reippaasti mutta vähän kiireisesti eteen sillä riskillä, että hevonen ei tule siirtymissä kunnolla takaisin. Valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon, joten vaikka Minttu oli joissain siirtymissä kättä vasten ja vahvana, ainakin se eteni.

Auto ja tallikaappi jäivät karmeaan kuntoon, kun jouduin kisapaikalla kiireessä paiskomaan kaiken sikin sokin enkä yhdeksän aikaan illalla kotiin suunnatessani jaksanut enää puunata tavaroita, mutta sen ehtii kyllä. Kaiken kaikkiaan reissusta jäi todella hauskat muistot, ja eilen saatu vihreä ruusuke loistaa nyt kyllä erityisen kirkkaana.

Helpotuksen huokaus. 😂

Takaisin satulaan

Varvas on saanut parantua murtumasta muutaman viikon, ja toissapäivänä kiipesin ensimmäistä kertaa takaisin selkään. Ei ollut muuten helppoa! Varvas itsessään ei ollut ongelma, mitä nyt vähän muistuttelee itsestään pienillä tuntemuksilla ja vaatii edelleen jonkin verran varomista, mutta kaikki muu sitten olikin. Miten voi ihminen unohtaa muutamassa viikossa, miten ratsastetaan?

Kentän päädystä metsään päin tonttinaapuri poltteli nuotiota ja hääräsi jotakin niin, että hänestä näkyi vain hiljainen siluetti, ja tämä oli herkälle tammahevoselle tietenkin kuohuttavaa. Juoksutin sitä alle hyvän aikaa, ennen kuin menin selkään, koska totesin, etten ihan mieluusti tussahtaisi heti kaaressa alas - en puoliparantuneen varpaani päälle mutten ehkä muutenkaan - mutta toinenkin syy oli. Arvelin, että ratsastuskuntoni ei ole parhaassa terässä, koska olin ollut useamman viikon ratsastamatta ja kaiken lisäksi kävelykipujen vuoksi lenkkeilemättäkin pieniä "korttelin ympäri" -tyyppisiä koiranpissatuslenkkejä lukuun ottamatta. Mieheni oli huolehtinut koiran pidemmistä ulkoiluista. Järkytys oli siitä huolimatta suuri, sillä tunsin olevani kuin jokin jatkokurssilainen. Havaitsin hevoseni olevan muun muassa vino ja vähän raskas, mutta tuntui, etten oikein jaksa enkä ihan osaakaan korjata asiaa. Pötkimme sitten menemään ympyrällä vähän aikaa jotain epämääräistä mongerrusta, jota en kehtaisi valmentajalleni näyttää. Kun askellajit oli käyty läpi ja Minttu tuntui taapertavan laiskana mutta ihan kiltisti, kiitin ja vein talliin. 

Eilen Minttu sai vapaapäivän, ja tänään ratsastin toista kertaa. Ei ihan kisaratasuoritus vielä, mutta tänään muistin jo paremmin, missä ovat kaasupoljin, ratti ja vaihteet. Vaihteista oli käytössä ehkä kaksi ja puoli, mutta kuitenkin. Aluksi koko hevonen tuntui jälleen olevan mutkalla kuin Ikean vispilä, mitä korjasin ratsastamalla volttikahdeksikkoa ja sen jälkeen raviväistöjä molempiin suuntiin. Se auttoikin ihan hyvin. Muuten hain vain tasaista etenemistä ja nostin pari kertaa vastalaukan, jossa tein kaartoja radan poikki. Ne sujuvat jo hyvin, ja voin hiukan jo asettaakin vastalaukassa ikään kuin myötälaukan puolelle, mikä auttaa Minttua pysymään suorempana. Yleisolemus ratsastajalla tänään yritteliäs, hevosella kiltti mutta laiskanpulskea.

Huomenna on vielä täysi työpäivä, mutta sen jälkeen käyn heti ratsastamassa ennen kotiinmenoa. Aloitimme muuttourakan väliaikaiseen asuntoon eilen, joten vilskettä riittää iltaisin. Varsinainen muuttoviikonloppu on viikon kuluttua, joten näin saamme onneksi jo ison osan tavaroista vietyä ripotellen, jotta kannettavaa ei hirveästi ole yhdelle päivälle.

Kaivattu näky!

Heinänkorsia kauhtuneessa merinovillapaidassa ja roskainen turpa. Parasta!

Kengittäjäkin kävi tänään laittamassa kesärenkaat alle. Minttu sai jälleen kehuja fiksusta käytöksestä ja lempeästä turpapuhaltelusta.