Uuden kotimme kaupantekopäivä kalenterissa

,

Kesäkuu on edennyt helteisissä merkeissä. Lämpötilat ovat päivittäin olleet 23 - 32 asteen välillä eikä loppua näy. Nuo lähemmäs 30 asteen helteet ovat jo liikaa, mutta tavallisemmista noin 25 asteen lämmöistä en kyllä valita, vaikka olenkin kuumuudelle herkänpuoleinen enkä jaksa tehdä asioita silloin ihan normaalisti. Ihanaa, että on kunnon kesäkelit.

Harjoitukset ovat jatkuneet säästä huolimatta. Yhden estehyppykerran siirsin eteenpäin, mutta muuten ollaan kyllä treenattu samalla lailla kuin ennenkin, vähän lyhyemmin vain kaikkea. Minttu on ollut tosi hyvä ratsastaa, juuri sopivan pirteä ja innokas. Ja voi hyvänen aika, miten se on kehittynyt! Minnakin naureskeli, että onpahan iso ero vuoden takaiseen. Silloinkin Minttu liikkui kyllä sinänsä hyvin ja oli oikeaan suuntaan menossa, mutta se oli voimaton eikä laukkaa voinut juurikaan säädellä. Nyt se sitten tekee jo koottua laukkaa, laukasta käyntiin ja takaisin laukkaan ja tuntuu hiffanneen sen tosi hyvin. Laukannostoharjoituksista se suorastaan kuumuu, vaikka luulisi, että helle verottaisi pahinta energiaterää pois. Olen antanut sille kyllä nyt vapaapäiviäkin laitumella, mutta lähinnä omien menojeni vuoksi. Ratsastuksien jälkeen olen juottanut mash-veden joukossa elektrolyyttiä ja pessyt Mintun aina, jotta kuumotus ei jää päälle.

Viime postauksen lopussa mainitsin, että olemme mieheni kanssa tehneet tarjouksen yhdestä paikasta, josta pitäisi tulla uusi kotimme. Asiat ovat nyt siinä pisteessä, että lainalupaus on saatu ja kaupantekopäivä on merkitty kalenteriin: 12.7. Vaikka en usko, että asiassa tulee yllätyksiä, en silti uskalla vielä hyppelehtiä ja hehkuttaa julkisesti, vaan olen kertonut kaupantekopuuhistamme vain ihan naamatusten joillekin ystäville. Kunhan nimet ovat paperissa, niin sitten kyllä ihan varmasti kuulutan sen kaikelle kansalle. :D En ole kuitenkaan voinut vastustaa kiusausta hankkia jo hiukan juttuja tulevaan kotiin, nimittäin mattoja, verhokangasta ja erinäisiä askarteluja varten puisia nimikylttejä ja akryylivärejä. Mihin näitä sitten tarvitaan? Siitä lisää 12.7. ;)

Muutama viikko hengähdystä ja yhteenvetoa alkukauden kisoista

Nyt kesäkuussa meillä ei tosiaan ole muita kisoja kuin nämä 5.6. Onnenperällä olleet, vaan seuraava Kipa-ilmoittautuminen näyttää päivämäärää 4.7. Loimaalle Punkin tallille, johon olemme ilmoittautuneet HeB:0 2019 -luokkaan. Ehdin siis hetken vetää henkeä ja vetää yhteen, miten nämä huhti-kesäkuu-välillä olleet kisat ovat sujuneet. Alla listattuna:

Kotimäki, Lieto 28.4. (seura, HeB:3 2019): 63,864 %

Artukainen, Turku 13.5. (alue, FEI CCI/CIC* A-kenttäkilpailuohjelma): 63,261 %

Korpimäki, Paimio 22.5. (seura, HeB:4 2020): 66,364 %

Onnenperä, Salo 5.6. (seura, HeB:4 2020): 68,409 %

Tuloksethan ovat oikeinkin hyviä, varsinkin kun ottaa huomioon, että Kotimäen kisat olivat kauden ensimmäiset kisat puolen vuoden kisatauon jälkeen ja jouduin ratsastamaan radan käytännössä ilman verryttelyä, ja Artukaisten kisat taas olivat meidän ensimmäiset aluetason kisat ja myös ensimmäinen HeA. Sijoitukset tuli Kotimäestä ja Korpimäestä.

Kaikissa kisoissa suoritusta on jonkin verran häirinnyt Mintun jännitys, joka saa sen jäämään pohkeen taakse hieman jähmeäksi ja toisaalta aiheuttaa laukassa vähän sellaista hätäilyä ja kiireen tunnetta, ja silloin puolipidätteet ja välillä ihan tavallisetkaan pidätteet eivät mene niin sanotusti jakeluun ihan priimasti. En ole tästä kuitenkaan millään lailla huolissani tai edes oikeasti harmissanikaan, koska Minttu on niin nuori, sillä on vasta muutamia kisoja takana ja nekin useammassa eri paikassa ja se on antanut vaikuttaa itseensä kuitenkin nousujohteisesti. Ihan ensimmäisissä kisoissamme viime vuonna se oli ihmeissään ja säikkyili, kahdessa seuraavassa meni kiltisti mutta jäi todella pahasti pohkeen taakse jännityksestä ja sen jälkeen eli tästä keväästä lähtien se onkin jo liikkunut reippaasti paljon rennommin. Kehityksen suunta on siis ihan oikea.

Näiden muutamien kisojen perusteella kehityskohteita olisivat erityisesti seuraavat:

- Laukannostoihin lisää rentoutta. Jos Minttua jännittää, se saattaa nostaa väärän laukan tai ainakin tekee hätäisen noston.

- Laukkaan lisää kokoamista. HeB-luokissa laukan ei sinänsä tarvitse olla juurikaan koottua, mutta kun hevonen kerää itseään enemmän takaosalle, sen ratsastettavuus paranee ja siirtymistä tulee paljon parempia. Minttu osaa kyllä jo koota laukkaansa enemmänkin kuin HeB-radalla tarvitsee, mutta kisatilanteessa ei ole ihan helppoa saada sitä kokoamaan sitä vähääkään. :D

- Pysähdyksiin suoruutta. Keskilinjasta tulee kyllä muuten hyvä, kunhan vain itse osaan tähdätä keskelle, mutta pysähdyksissä Minttu on usein työntänyt takaosansa vinoon. Samalla se on välillä korjannut pysähdystä tasan mutta väärään suuntaan eli siirtämällä takajalkaansa taaksepäin, mitä ei saisi tapahtua. Nämä olen ottanut nyt treeneissä erityiseen syyniin, ja viime kisoissa pysähdyksissä ajatus oli onneksi jo eteenpäin, eli taaksepäin korjaamista ei tullut, vaikka vinoutta vielä hieman olikin.

- Tasaisempi asetus. Tämä on ihan sama kuin kotitreeneissä, eli Minttu asettuu huonommin ja pyrkii heiluttamaan turpaansa ulospäin oikeassa kierroksessa, joka on sille vaikeampi suunta tehdä asioita. Ongelma on kuitenkin pienempi, kunhan Minttu pysyy pohkeen edessä, sillä pohkeen taakse jääminen korostaa näitä turhia keikkumisia ja huojumisia.

Tontinhankintarintamalla eletään muuten taas jännittäviä aikoja. Pankkivirkailija ei nyt lupauksestaan huolimatta vastannut tänään puhelimeen eikä viesteihin, joten joudutaan palaamaan asiaan maanantaina, mutta me ollaan tehty ostotarjous yhdestä paikasta sillä ehdolla, että laina heltiää. Ei ole syytä epäillä, etteikö sitä lainaa saataisi, mutta täytyy tietysti olla ensin mustaa valkoisella. Olen tosi innoissani, mutta kirjoitan enemmän sitten kun kaupat on ihan loppuun saakka lyöty lukkoon. Iik!

Aurinkoinen kisailtapäivä Onnenperän koulukisoissa tuloksella 68,409 %

Nyt voin huokaista helpotuksesta. Tänään lähes helteisessä kesäsäässä lakitettiin uudet ylioppilaat (olen siis lukion äidinkielenopettaja, jos joku lukijoistani ei sitä vielä tiedä), mikä tarkoittaa, että minunkin lukuvuoden työurakkani on taas saanut päätöksensä ja työt jatkuvat elokuussa. Edessä on ihana ja toivottavasti säiltään kaunis kesä, joka totta tosiaan tulee tarpeeseen ihan perusarjessakin ja erityisesti nyt, kun korona on vaikeuttanut ja lisännyt meidänkin töitämme monella tavalla koko menneen lukuvuoden.

Ihan vapaalle en kuitenkaan vaihtanut heti lakitusten jälkeen sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan pujahdin opettajainhuoneeseen syömään valmisruoka-aterian ja vaihtamaan kotelomekon tallivaatteisiin. Kun uudet ylioppilaat vanhempineen alkoivat siirtyä pois koulun pihalta, kipitin autolleni ja suuntasin tallille, jossa odotti kisavarusteiden pakkaaminen ja Mintun letitys. Olin kuitenkin putsannut varusteet kilpailukuntoon edellisiltana, koska aikaa lähtöön oli vain kaksi tuntia.

Matka Onnenperälle oli ihanan leppoisa! Ajelimme hovigroomini Marjan kanssa moottoritietä pitkin Halikon rampille saakka ja siitä isohkoa tietä kilpailupaikalle. Autossa tuntuva trailerin pienoinen hytkyminen paljasti, että Minttu puuhaili taas aikansa kuluksi. Trailerin kumimaton toinen etureuna on alkanut repsottaa, ja Mintusta on sairaan siistiä kuopia paksuinkin kuivikekerros siitä päältä pois niin, että maton reunan voi rääpiä kaksinkerroin ja sitten seisoa sen päällä ylpeänä saavutuksestaan. Täytyy yrittää löytää jostain liimaa, jolla maton voisi taas juntata kiinni.

Näihin kisoihin oli erityisen kiva lähteä, koska kyseessä tosiaan on talli, jossa pidin edellistä hevostani Nalaa vähän aikaa ja jossa ratsastin myöhemmin opetushevosia ja nuoria hevosia parin vuoden ajan. Sen jälkeen en olekaan Onnenperällä käynyt. Nyt kuitenkin sovimme tallin omistajan Riitan kanssa, että kävisin tämän kesän ajan jälleen kouluttamassa hänen hevosiaan pari kertaa viikossa! Tekee minullekin hyvää ratsastaa välillä muilla hevosilla kuin Mintulla, ja nyt Riitalla on minulle sitten poneja vino pino tai ainakin ihan tarpeeksi odottamassa. :) Mahtavaa, että on tällainen tilanne ja paikka, jossa voin käydä harrastamassa niin, että molemmat hyötyvät.

Jaa mutta ne kisat! No Minttuhan oli verryttelyssä tähän saakka parhaan tuntuinen. Alkuun se taas jäi vähän hitaaksi mutta meni kuitenkin kiltisti, ja pian se rupesi liikkumaan jo oikeinkin kivasti ja pystyin vaikuttamaan sekä ravissa että laukassa paremmin kuin missään aiemmissa kisoissa. Valitettavasti radalla jälleen kerran päädyissä jännitti, minkä vuoksi laukkaohjelmamme oli aika villinpuoleinen. A-päädyssä Minttu olisi mieluummin oikaissut 10 metriä ja laukannut auringonlaskuun. Sain sen sinne kyllä, mutta sen jälkeen pitikin kääntyä heti laukkalävistäjälle ja siirtyä sen keskellä raviin. Raviin pääsimme myöhässä ja vähän ruman ohjasotteen jälkeen, koska vauhtia oli tässä vaiheessa enemmän kuin keskittymistä. Siirtymistä useampikin tuli myöhässä, koska hallintalaitteet eivät toimineet ihan niin kuin olisi tarkoitus. Raviohjelma oli pienestä jännityksestä huolimatta aika hyvä. Tulos oli tänään 68,409 prosenttia ja olimme tuloslistalla sijalla 4/11 eli ensimmäisiä ei-sijoittuneita.

Hienoa oli, että kun kysyin, sain luokan viimeisenä starttaajana luvan ratsastaa lyhyen loppuverryttelyn radalla. Nuorelle hevoselle tekee todella hyvää päästä kiertämään rata uudestaan ja jäädä näin rentoon mielentilaan. Tässä vaiheessa päädyissä ei enää ollutkaan mitään jännittävää. :D Noh, varmasti saadaan rentous mukaan kilpailusuoritukseenkin vielä jossain vaiheessa. Olihan tämänkin päivän suorituksessa sitä paitsi paljon hyvää.

Nyt kesäkuulle ei ollut ainakaan suunniteltuna muita kisoja, joten ehkä keskitymme kotiharjoitteluun ja tietysti myös kaikenlaiseen rennompaan muutaman viikon ajan. Alla vielä video tämän päivän radasta.

Laukannostojen parantamista ja metsäretki

Tänään perehdyttiin omatoimisesti siihen, miten saataisiin meidän laukannostoista parempia. Välillä niistä tulee oikein hyviä, välillä taas ihan vain sinnepäin roiskaisten. Tänään ei siis roiskittu vaan keskityttiin.

Minttu olikin jo alkuverryttelyssä tosi kiva. Menin pikkukentällä, jossa saatiin olla ihan keskenämme. Mintulla oli mukava draivi päällä lämpimästä päivästä ja auringonpaisteesta huolimatta ja se venytti mukavasti pitkään muotoon heti alkuun. Otin vain muutaman kokonaisen kierroksen ja pari ympyrää ravissa ja sitten saman laukassa ja annoin Mintun kävellä sen jälkeen hetken ennen varsinaisia tehtäviä.

Aluksi tulin päädystä keskihalkaisijaa pitkin harjoitusravissa, tein raviväistöä uralle saakka ja nostin laukan suoraan väistöstä heti uralle tultaessa. Tämä on minusta tosi hyvä harjoitus, koska siinä sisätakajalka tulee jo valmiiksi hyvin alle ja hevonen on jo valmiiksi hyvin kuulolla sisäpohkeella. Kun laukka nousi, jäin ympyrälle ja tein siinä hieman laukan pidentämistä ja kokoamista. Kokoaminen oli tänään vähän vaikeaa, koska Minttu olisi mieluummin laukannut reippaasti ja valahtanut pitkäksi, mutta pyysin sitkeästi sen aikaa, että sain ympyrän verran selvästi kootumpaa laukkaa, jossa takaosa polki kunnolla. Nämä harjoitukset tein vain pari kertaa molempiin suuntiin, koska juuri tästä kokoamisen vaivalloisuudesta johtuen tehtävään meni ihan riittävästi aikaa jo näinkin enkä halunnut väsyttää Minttua liikaa.

Ensimmäisestä tehtävästä on selostus kuvineen kirjassa 101 Dressage exercises for horse & rider (Jec Aristole Ballou). Ratsastuskirjallisuudesta saa arvokasta apua omatoimiseen treenaamiseen, suosittelen!

Toisena tehtävä tein harjoitusta, jota muistan tehneeni jo teini-ikäisenä ratsutalli Heppahovissa. Sitä varten kaivelin jälleen kerran kirjahyllystäni Kyra ja ratsastuksen taito -kirjan ja muistia virkistääkseni etsin kohdan, jossa harjoitus esitellään. Tässä hevonen kävelee ympyrällä ja ratsastaja asettaa ja taivuttaa sitä ulospäin siten, että takaosa kulkee hieman suurempaa uraa. Käytännössä siis vastataivutusta ympyrällä. Mintun kanssa tein tätä nyt ensimmäistä kertaa, eikä se ole avotaivutusta lukuun ottamatta juurikaan tehnyt taivutusväistöjä, joten ensin oli vähän hakemista siinä, että sain sen jatkamaan ympyrällä myös taivutuksen aikana ja pysymään aktiivisessa käynnissä. Kun taivutus meni läpi, tuli suoristus ja välittömästi sen jälkeen laukannosto suoraan käynnistä. Parilla ekalla yrityksellä tuli ehkä kaksi pientä raviaskelta väliin, mutta sitten sain noston aivan suoraan käynnistä. Muuta ei tänään tarvittukaan, joten suuntasin loppukäynneille radalle. Siellä kuitenkin lähdin hetken mielijohteesta oikein kunnon juurakkoiselle ja kivikkoiselle metsäreitille, jossa en ollut ennen käynyt. Minttuhan kulkikin metsässä kuin vanha tekijä, oli tarkkaavainen mutta ei ollenkaan sen oloinen, etteikö olisi nauttinut olostaan. Olen tähän saakka pysytellyt rakennetulla maastoradalla, koska Minttu on siinäkin aina aluksi ollut vähän jännittynyt (paitsi eilen, jolloin se oli jo alkukäynneillä radalla rento), mutta tässähän se on koko ajan oppinut uutta ja tänään näköjään opittiin menemään yksin metsäretkelle. :) Jostain kumman syystä se pörhistyi kuitenkin heti kun tulimme metsästä pois tutulle radalle ja tanssahteli orimaista teputteluravia parikymmentä ensimmäistä metriä, kunnes alkoi pärskiä rennosti ja suostui taas kävelemään normaalisti. :,D Taisi olla täpinöissään siitä, että juuri tehtiin jotain uutta. Ehdottomasti otetaan metsäkävelyt osaksi meidän arkirutiineja.

Huomenna Minttu saakin vapaapäivän. Seuraava valmennus on torstaina.

Kisakauden kolmannet kisat, 66,364 % ja sijoitus

Jälleen onnistunut kisapäivä takana! Tänään sää oli kisoihin ihan täydellinen, noin 15 astetta ja puolipilvistä. Määränpäänä meillä oli Mintun kanssa Paimion Ratsastajien järjestämät seurakoulukisat Korpimäen tallilla, jonne on Hannulasta vajaan puolen tunnin ajomatka. Starttiaika oli noin klo 13, joten aamulla ehdin heräillä rauhassa (eli heräsin ilman herätystä 6.14 ja makoilin sängyssä puolisen tuntia, heh) ja tehdä tarpeelliset tallihommat kiireettä. Apuna Paimiossa meillä oli Marja, joka on ollut hoitajana yhtä kertaa lukuun ottamatta kaikissa tähänastisissa kisoissani, ja hänen kaverinsa Anu.

Minttu on kyllä kerta toisensa jälkeen yllättänyt positiivisesti siinä, miten hienosti se käyttäytyy uusissa paikoissa. Korpimäki oli meille molemmille uusi paikka, mutta Minttu katseli ympärilleen uteliaana traikusta peruuttaessaan ja sen jälkeen oli taas sen näköinen kuin täällä olisi aina oltu. Mahtavaa on myös se, että Artukaisten kisoista viime syksynä alkanut vastaan tulevien ja varsinkin laukkaavien hevosten säikkyily on jäänyt pois. Viime kisoissa ei ollut mitään ongelmaa täpötäydellä verryttelykentällä eikä myöskään tänään maneesissa. 

Itse kilpailu käytiin ulkokentällä. Odotettavissa oli, että siellä varmaan vähän jännittää, kun rataan ei ole aikaa tutustua kuin hikisesti minuutti ja päädyissä on ihmisiä, kilpailukanslia, tuomariauto ym. Minttu hiukan pyrki oikomaan joissakin kulmissa sen vuoksi ja pieni jännitys tietysti aiheuttaa sen, ettei sen ratsastettavuus ole ihan sama kuin kotona, mutta tosi urheasti ja kiltisti tamma taas pötki menemään ja teki kaiken mitä pyysin. Tulos tänään oli 66,364 prosenttia ja sijoitus 5/20! Radan jälkeen Minttu oli taas viilipytty ja tarttui ahnaasti tilaisuuteen nyhtää ruohoa traileriparkin ympäristöstä. Kyllä kelpaa kisata näin fiksusti käyttäytyvän nuoren hevosen kanssa! Pikkuhiljaa ratsastettavuus kisaradalla on parantunut, ja tänäänkin tunsin, että pääsin laukassa jo hieman vaikuttamaan eikä homma mennyt ihan pelkäksi oikeaan suuntaan ohjaamiseksi. Rutiinia lisää vain, jotta joskus voidaan esiintyä radalla vielä pykälän verran rennompana ja saada niin esimerkiksi siirtymät vielä paremmiksi. Tämänpäiväiseen suoritukseen olen kuitenkin tosi tyytyväinen. Meidän kuudennet kisat ja jo kolmas sijoitus! Laitoin taas koko ratavideon näkyviin alle.

Kahden viikon päästä olisikin sitten Onnenperän tallin kisat Salossa Vaskiolla. Niissä mennään sama ohjelma, joten koetetaan treenata näitä samoja juttuja vielä toimivammiksi. 💪

Kisakalenterin suunnittelua ja välipäivien treeniä

Juuri nyt tosiaan tuntuu siltä, että tavalliset päivät ovat vain kisojen välisiä päiviä, jolloin orientoidutaan uuteen kilpailuun uusine ratoineen! 😅 Kisakausi alkoi Kotimäen seurakoulukisoilla 28.4., jatkui Artukaisten aluekoulukisoilla 13.5. ja etenee seuraavaksi Korpimäen kisoihin 22.5. ja sen jälkeen Onnenperän tallille 5.6. Tällainen tahti tuntuu kisaamiseen tottumattomasta nopealta. En ole niitä ratsastajia, jotka ovat junnusta saakka kisanneet kolmella ponilla per kilpailu joka viikonloppu. Toisaalta on hirveän hyvä, että nyt sekä Minttu että minä saamme reippaassa tahdissa kisakokemusta. Johan tässä meni melkein päivälleen puoli vuotta viime kisoista.

Alustava suunnitelma näyttää tällä hetkellä tältä. Vihreällä merkityt kisat on suoritettu, lihavoituihin on ilmoittauduttu ja muut ovat niitä, joissa ilmoittautuminen ei ole vielä auki eikä ohjelmiakaan tiedossa. Kaikkia kisojahan ei ole vielä julkistettukaan, joten muutoksia varmaan kyllä tulee.

Kotimäki, Lieto 28.4. (seura, HeB:3 2019): 63,864 %

Artukainen, Turku 13.5. (alue, FEI CCI/CIC* A-kenttäkilpailuohjelma): 63,261 %

Korpimäki, Paimio 22.5. (seura, HeB:4 2020)

Onnenperä, Salo 5.6. (seura, HeB:4 2020)

MT-team / Merjan talli, Koski Tl 3.7. (alue, ohjelma?)

Wiurila, Salo 23. - 25.7. (seura/alue/kansallinen, ohjelma?)

Artukainen, Turku 15.8. (seura/alue, ohjelma?)

Laitila 21.8. (seura, ohjelma?)

Korpimäki, Paimio 28.8. (seura/alue, ohjelma?)

Artukainen, Turku 12.9. (alue, ohjelma?) --> Tämän päällä on kylläkin Tampereen hevosmessut, jos ne pystytään vihdoin järjestämään.

Laitila 30.10. (seura, ohjelma?)

Vähän meinasin, että kesäkuussa mentäisiin vain Onnenperän kisat ja muuten otettaisiin vähän huilia ja normaaleja treenejä Minnan kanssa. Haluan nimittäin käydä Tervossa vanhalla sukumökillämme jossain vaiheessa, ja 12. - 13.6. kenttäratsastuksen SM-kisat järjestetään ihan pienen ajomatkan päässä mökiltä. Voisin siis ajella Itä-Suomeen vaikkapa viikoksi koirani kanssa ja nautiskella maalaismaisemista samalla kun Minttu voisi viettää lyhyttä laidunlomaa. 

Artukaisten kisoja on nyt fiilistelty, ja on aika kääntää keskittyminen jo seuraaviin mittelöihin. Nyt muuten mahdollisuutemme rajautuvat hieman tästä eteenpäin: jotkut kisajärjestäjät rajaavat seuratason HeB-luokkiaan niin, että niihin ei saa osallistua ratsukko, joka on kilpaillut aluetason HeA:ta. Olemme siis näin viiden kilpailun kokemuksen jälkeen liian kokeneita esimerkiksi kesäkuun Trollen tallin HeB-luokkaan, johon muuten olisin halunnut ilmoittautua. 😅 A-ratavaihtoehtona siellä olisi A-merkin kouluohjelma, mutta en osaa sanoa, onko se vielä liian vaikea. Huomattavasti pidempi ja teknisempi se on kuin tämä Artukaisissa menemämme ohjelma.

Kisojen jälkeen Minttu on tuntunut mukavalta ratsastaa. Tänään käveltiin alkukäynnit maastoradalla, minkä jälkeen ratsastin Minttua eteen-alas-muodossa reipasta ravia tallin isolla kentällä. Kääntelin muutamia kiemurauria ja vahdin asetusta, jossa joudumme nyt olemaan tarkkoina. Laukassa menin ensin pari kierrosta kevyessä istunnassa ja niin ikään pitkässä muodossa ja sitten istuin alas, kokosin, käänsin kiemurauralle ja jatkoin sen jälkeen vastalaukassa pari kokonaista kierrosta. Tämäkin on tosi hyvää ja suoristavaa jumppaa! Pari laukannostoa tein pienestä käyntiväistöstä, jotta sain noston pysymään rentona. Mitään en ruvennut tänään hinkkaamaan, vaan Minttu pääsi pian lopettamaan työt mentyään heti alusta saakka rennosti ja reippaasti eteen. Sen jälkeen hieroin erityisesti sen selkää jonkin aikaa ja syöttelin narussa 20 minuuttia tuoretta ruohoa. Ihana, rento tallipäivä! Harmittaa aloittaa taas työviikko kaikkine kiireineen, mutta eipä ole sitäkään sorttia enää paljon jäljellä ennen kesää (lomasta en voi puhua, koska olen edelleen koko kesän työtön ja lomapäiviä siihen sisältyy 0 kpl). Koska nykyinen väliaikaisasuntomme on lähellä tallia, voinkin suurimman osan kesästä omistaa juuri näille ihanille tallipäiville ja pyöräillä tai skuuttailla sähköpotkulaudallani tallille vartissa. Nyt vielä viimeiset puristukset, ennen kuin on kesän ja kärpästen aika. 🌻

Rento tamma jumppailujen jälkeen. 😁

HeA korkattu ja mahtava fiilis!

Kuvituskuvana Leena Kahisaaren ottama kuva Kotimäen kisoista pari viikkoa sitten. Alempana muutama kuvakaappaus videolta tältä päivältä ja koko ratavideo!

Huh! Jännitin näitä kisoja sen verran, että rehellisesti sanottuna vielä muutama päivä sitten puoliksi toivoin saavani jonkin pikku flunssan, että saisin hyvän syyn olla menemättä. 😅 No onneksi en sitten kuitenkaan sellaista saanut, vaan (huonosti nukutun yön jälkeen) tänään lähdettiin matkaan kaverini Marjan kanssa kohti Artukaisia ja sekä minun että Mintun ensimmäisiä aluekisoja ja ensimmäistä HeA-suoritusta. Ohjelma oli FEI CCI/CIC* A-kenttäkilpailuohjelma 2009. Kenttäkilpailuohjelmat ovat siitä mukavia, että niissä pääsee menemään sujuvasti eteenpäin, ja HeA-ohjelmista tämä oli kuitenkin helpommasta päästä. Henkinen kynnys oli silti suuri, koska nämä olivat vasta meidän viidennet kisamme ja nostettiin kerralla sekä kilpailutasoa seurakisoista aluekisoihin että ohjelmaa HeB:stä HeA:han. Juttuhan meni niin, että HeB oli jo täynnä, joten ainoa mahdollisuus oli osallistua A:han tai jättää menemättä. Nyt olen todella tyytyväinen, että uskalsin tarttua haasteeseen.

Marja tuli Hannulaan auttamaan Mintun lastaamisessa, koska vaikka viimekertaisen kisareissun lastauspöllöilyn jälkeen olinkin ottanut kahdet lastaustreenit, en halunnut riskeerata, että tänäänkin myöhästyttäisiin verryttelystä. Tällä kertaa riitti, että Marja piti raippaa hiukan koholla takana, jolloin Minttu käveli saman tien koppiin. Paluumatkalla sitäkään ei tarvittu, vaan tamma muisti jo, että osaa kävellä koppiin itsekin. Olin kuitenkin varmuuden vuoksi varannut lastaamiseen niin paljon aikaa, että saavuimme Artukaisiin reilusti etuajassa. Minttu onneksi viihtyy trailerissa hyvin eikä pannut pahakseen, että sai vedellä siellä runsasta heinäverkkoa tyhjäksi kaikessa rauhassa. Samalla ehdin itsekin katsoa muutaman ratsukon suorituksen (ja valitettavasti jännittää samalla, vaikka olin juuri hetkeä aiemmin ollut sitä mieltä, ettei juurikaan jännitä).

Verryttelyssä ratsukoita viuhui joka puolelta - jossain vaiheessa laskin 12 hevosta - mutta Minttu vei taas pisteet kotiin käyttäytymällä todella hienosti. Sillähän oli talven ja vähän vielä keväänkin ajan vaikeuksia sietää kohti tulevia ratsukoita, koska se oli säikähdellyt vierestä laukkaavia hevosia ahtaassa verkassa viime syksynä, mutta nyt hevoset saivat laukata vierestä ja kohti ja Minttu keskittyi hienosti tehtäviinsä. 

Radalla Minttua sen sijaan jännitti. Se selvästi huomasi Malja-kentän muuttuneen, koska kun viimeksi se on ollut siellä, ei paikalla ole ollut kouluaitoja. Nyt oli kaksi koulurataa vierekkäin. Jännityksestä tuli joitakin virheitä, kuten toisen vastalaukan rikkominen raville ehkä metrin ajaksi ja hieman töksähtävät siirtymät joissakin kohdissa. Tavallisesti hieno keskiravi meni harakoille, koska lävistäjän alussa Minttu kuikuili jotain aidan vieressä olevaa, meni vinoksi ja kiemurteli huonoa lisäystä. Monia kauniita pätkiä tuli silti, ja olen todella tyytyväinen siihen, että jännittävästä tilanteesta huolimatta Minttu suoritti tehtävät ja pysyi lisätyn käynnin turhan syvään muotoon putoamista lukuun ottamatta koko ajan hienossa, tasaisessa muodossa. Kiltti ja urhea pikku hevoseni laukkasi tuomaripäätyäkin kohti kahteen kertaan, vaikka moinen selvästi epäilytti. Suoritus palkittiin prosentein 63,261 ja tuloslistalla olimme sijalla 22/38. Ei hullummin ensikertalaisilta ja 5-vuotiaalta kauden alussa! Myös valmentaja oli tyytyväinen. :) Sijanumerolla voi nyt muutenkin heittää vesilintua, koska joukossa oli kokeneempia ratsukkoja, joista osa myös jatkoi seuraavana olevaan VaB-luokkaan. 

Päivää oli siis ehdottomasti onnistunut, ja voimme jatkaa hyvillä mielin seuraaviin (seura)kisoihin Paimioon Korpimäen tallille 22.5. Minnan kanssa on sitä ennen sovittu kahdet treenit. Ohjelma on HeB:4 2020, jota en ole ennen ratsastanut, mutta se on kovasti samantyyppinen kuin HeB:3 2019 pienin muutoksin. Tarkoitus on kerätä lisää kokemusta näistä HeB-luokista, eli ihan vielä ei ole aikomusta alkaa tahkota HeA:ta, mutta tämänpäiväinen osoitti, että suunta on oikea. 

Tässä vielä ratavideo ja muutama videolta napattu kuva.