Kohti uutta vuotta ja tavoitteet kaudelle 2022

Vietin ensimmäistä kertaa joulun ajan muualla kuin lapsuudenkodissani tai mieheni lapsuudenkodissa. Tänä jouluna päätimme olla reissaamatta ja oma perheeni kokoontui meille Auraan. Kävimme myös mieheni perheen luona yhden illan, mutta sinne on vain puolen tunnin ajo.

Joulu oli kyllä ihanaa viettää omassa kodissa. Kiirettä oli nyt paljon aiempaa enemmän, koska tein suuren osan jouluruoista itse ja huolehdin tarjoiluista, tiskihuollosta sun muusta, mutta ainainen pitkä ajomatka (5,5 tuntia yhteen suuntaan) jäi pois. Olihan siinä myös ihan oma tunnelmansa, että jouluaattoaamuksi oli yön aikana satanut ihana puuterilumikerros ja aamu alkoi hevosten huomioimisella ja porkkanoiden tarjoilulla tallissa samalla, kun koira juoksi vapaana pihan tuntumassa omilla retkillään. Aattona teimme pienen kävelyretken postilaatikoille koko eläinlauman kanssa hakemaan sinne saapuneita joulukortteja. Laitoin Mintulle vain suitset ja hyppäsin suoraan toppaloimen päälle. Siskoni talutti Marcellaa ja äitini Kelmi-koiraa. 

Nyt vuodenvaihde lähestyy ja on aika katsoa taaksepäin menneeseen vuoteen. 

Tämä vuosi oli tietysti suuren muutoksen vuosi, koska heinä-elokuun vaihteeseen mennessä olimme myyneet keskustakotimme ja ostaneet talon talleineen ja tontteineen maalta. Tämä tarkoitti, että Minttu muutti kotipihaan, ostin sille kaveriksi Marcellan ja hevosharrastus siirtyi vuokratallille ajelemisesta kotipihaan. Moni asia on edelleen kesken, mutta koti rakentuu pikkuhiljaa itsemme näköiseksi. On kyllä ollut melkoista, että se jatkuva ajaminen jäi pois ja pystyn ratsastamaan omalla kentällä niin kuin vain haluan. Olen tykännyt hevosten pitämisestä kotona ja muutenkin nauttinut maaseudusta kaikin tavoin.

Vaikka harrastus siirtyi kotipihaan, emme suinkaan jääneet vain puskiin pyörimään, vaan Minna on käynyt normaaliin tapaan valmentamassa yleensä kerran viikossa. Kehitystä on tapahtunut, koska kauden aikana debytoimme aluekisoissa ja HeA-tasolla. Kisoissa kävimme tänä vuonna kuusi kertaa, ja niistä kolmessa sijoituimme: kahdesti HeB:ssä ja kerran HeA:ssa. Erityisesti mieleen jäivät tietenkin kauden viimeiset kilpailut, koska ne olivat henkilökohtaiset aluemestaruudet ja Mintun kanssa saimme Lounais-Suomen aluemestaruuspronssia. Se vähän huvittikin, koska kuten ennen kisoja kirjoitin tänne blogiin, olimme juuri vähän aikaa sitten vasta muuttaneet tänne ja kentän rakentaminen oli kesken, minkä vuoksi olin viimeiset 5 viikkoa pitänyt Minttua paljolti lomalla ja kaikki ratsastukset ratsastanut maastossa. Kisoja edeltävänä päivänä ratsastin joitakin kiemuroita peltomme päädyssä, kun mies ensin leikkasi siitä pitkää heinää lyhyemmäksi pieneltä alalta. :D Nämä kisat eivät olleet mitenkään myöhään syksyllä, mutta traileriin tuli laittamista, siihen ei saanut pitkään aikaan huoltoaikaa ja kiireet muutenkin painoivat, joten jätin kauden hyvillä mielin tuohon. 

Kaivoin vuoden takaa postauksen, jossa olin asettanut tavoitteet vuodelle 2021. Näin ne kuuluivat:

"Tavoitteena on saada lisää kilpailukokemusta ja tehdä ehjiä ratoja. Tasona koetamme vakiinnuttaa HeB:n. HeC-ohjelmiakin ehkä jokunen saattaa tulla, mutta Minttu on jo osoittanut olevansa sillä tasolla, että HeB ei ole sille mikään ongelma, kunhan vain ympäristö ei jännitä (sama tosin pätee yhtä lailla HeC:ssä). 

HeA tuskin on vielä ensi vuoden aikana ajankohtainen. Vaikka olemme jo hyvän aikaa harjoitelleet esimerkiksi avotaivutuksia, raviväistöjä ja pariin kertaan ennen kisoja vähän kokeilleet laukasta käyntiin siirtymistä, niin ainakin vielä HeA:n asiat tuntuvat kaukaisilta. HeB:ssä riittää kuitenkin varmasti tekemistä ja kehitettävää.

Siirtymät olemme saaneet energisemmiksi. Ensi vuonna tavoite on hiljalleen nostaa kokoamisastetta niin, että esimerkiksi laukka-ravi-siirtymiset pysyvät paremmin takaosan päällä."

Voin siis todeta, että tavoitteet täyttyivät ja ylittyivät. Yhtään HeC-rataa emme menneet, vaan vain nuo 3 x HeB ja 3 x HeA. Oli se HeA sittenkin ajankohtainen ja sujui näin kokemattomana parina aivan mukavasti! Parantamista toki on, mutta yksikään suoritus ei ollut epäonnistunut.

Minnakin on vahvistanut, että kokoamisaste on todella parantunut ja sen olen huomannut itsekin. Minttu tekee jo näppärästi siirtymät laukasta käyntiin ja käynnistä laukkaan. Ravissa se kantaa itsensä jo ihan toisella tavalla kuin vuosi sitten, laukassa vielä hiukan vaihtelevammin. Laukanvaihtoja ja laukkasulkujen alkeita aloimme juuri harjoitella.

Tavoitteemme vuodelle 2022 on vakiinnuttaa HeA-tasoa, tehdä siinä ehjiä suorituksia ja päästä tekemään myös eri HeA-ratoja kuin tänä vuonna (A-kenttäkilpailuohjelma ja HeA:2). Nyt voisi sanoa edellisvuoden tapaan, että en usko VaB:n olevan vielä ajankohtainen ensi kaudella. xD Enpä uskonut sitä HeA:stakaan vuosi sitten, mutta kyllähän HeB:stä A:han nouseminen on helpompaa kuin HeA:sta vaativiin. Kokoamisastetta tarvitaan lisää ja vaihdot opiskeltua kunnolla. Voi siis olla mahdollista, että loppukaudesta jokin helpompi VaB:kin ehkä olisi mahdollinen, mutta olen oikein tyytyväinen siihenkin, jos saamme lisää varmuutta A:n radoista.

Toinen tavoite on parantaa Mintun käyntiä niin, että Minttu malttaisi kävellä suurin ja rennoin askelin eikä helposti alkaisi rullata itseään liian lyhyeen muotoon ja tyhjäksi (mitä se tekee helposti, jos vähän jännittää, väsyttää tai keskittyminen on jossain muualla kuin ratsastajassa).

Onnellista uutta vuotta sinulle, lukijani! Jätä ihmeessä puumerkkisi kommenttikenttään, jos tulit käymään ja luit postauksen. Kerro vaikkapa, mikä oli omassa vuodessasi tärkein tai mukavin hevosiin liittyvä muutos tai muu asia. Alla vielä pieni kuvakooste vuodesta.

Vuoden aikana muun muassa maastoiltiin ahkerasti!

Hevoset ovat juuri saapuneet uuteen kotiinsa.

Kilpailukausi oli onnistunut. Tässä Koivumäki (HeA).

Onnenperä (HeB).

Kotimäki (HeB) (kuva: Leena Kahisaari).

Artukainen (HeA, aluemestaruudet).

Paimion Korpimäki (HeB).

Joulupostia hakemassa. 

Takaisin satulaan

Otsikko on kovin dramaattinen - noinhan yleensä sanotaan silloin, kun palataan 15 vuoden, kolmen lapsen tai vuoden kuntoutusjakson vaatineen onnettomuuden jälkeen ratsastushommiin. Minulla taukoa tuli vain noin 2,5 viikkoa. Olen toipunut septoplastialeikkauksesta hienosti ja ratsastin tauon jälkeen ensimmäistä kertaa viime sunnuntaina eli kolme päivää sitten ja toista kertaa eilen. Minttu on vaikuttanut tyytyväiseltä tarhassa varsan kanssa lomaillessaan, mutta innokkaasti se liikkui ratsainkin eikä mitään pöllöenergiaakaan ollut. En sinänsä ihmettele, koska noinakin päivinä se taisi myös minun nähteni vetää tarhassa pukkilaukkaa Marcellan kanssa, ja siihen päälle tulee kaikki se, mikä ei minun silmiini osu.

Sunnuntaina vain ratsastin rennossa muodossa ja tein siirtymiä, muutamia voltteja ja avoja molempiin suuntiin. Eilen ohuen, sulan pintakerroksen alla oli heti jäätä, joten työskentelin enimmäkseen ravissa ja käynnissä ja jätin laukan vain pariin nostoon. En nytkään revitellyt, vaan kertailtiin tuttuja asioita eikä Mintulle juuri hikikään tullut. Myöhemmin tällä viikolla voisi hiukan jo kiristää nutturaa tiukemmalle. :) Täytyy varailla Minnalta tunti, ettei jäädä liian pitkäksi aikaa lössöilemään.

Onneksi on enää viikko töitä, kun alkaakin joululoma! Joulun jälkeen ajattelin työskennellä myös Marcellan kanssa ohjasajaen ja totuttaa sitä kentällä tai tarhassa erilaisiin pelottaviin asioihin. Tavoitteena on, että se olisi sisäänratsastuksen alkaessa tottunut mahdollisimman moniin asioihin. Katsotaan tässä vielä ajan kanssa, milloin sisäänratsastus olisi järkevä tehdä - ensi vuonnahan Marcella on 3-vuotias, joten mahdollisesti ensi kesänä tai syksynä, jos kasvuvaihe ja henkinen kypsyys muutenkin vaikuttavat sopivilta.

Tein My Day -videon!

Bloggaamista on takana jo useita vuosia, mutta enpä ole ennen tehnyt My Day -videota. Video on itse asiassa jo kolmen viikon takaa, sillä tappelin sen jälkeen monta päivää teknisten ongelmien kanssa, kun video muuttui nykiväksi aina, kun yritin lisätä siihen musiikkia. Sen jälkeen jäinkin leikkaukseni jälkeen sairauslomalle enkä jaksanut ährätä temppuilevan videon kanssa ennen kuin nyt (vaihdoin videonmuokkausohjelmaa). :D Tämä kuvattu päivä on sunnuntailta, kun olin kotona koko päivän, joten päivä täyttyi lähinnä arkisista hevoshommista.

Tuona aamupäivänä piti olla valmennus, ja olin lanannut kentän edellisenä iltana ja vielä samana aamuna niin, että sain kentän pinnan pienen pakkasyön jälkeen rouheaksi. Pinta vaikutti hyvältä, mutta totuus paljastui, kun yritin kävellä ja verrytellä: lämpötila oli juuri sopiva siihen, että hiekka ei ollut aivan pakastunut, mutta toisaalta se oli riittävän kylmää paakkuuntuakseen isoiksi tilsoiksi Mintun kavioihin jo muutamien askelten jälkeen. Kaivelin tilsat alkukäyntien jälkeen pois ja lähdin sen jälkeen heti reippaaseen raviin, mutta edes se ei auttanut, vaan tilsat tulivat takaisin jo parin ympyrän jälkeen. Ei auttanut muu kuin soittaa Minnalle, että treenit täytyy siirtää, koska kenttä on ratsastuskelvoton. Harmi, sillä päivästä tuli aurinkoinen ja tuokin kenttä olisi varmaan sulanut "normaalille hiekalle" jo muutamassa tunnissa. Valmennus vaihtui omatoimisiin siirtymä- ja avotaivutusharjoituksiin tietä pitkin, eikä siitä ole videota.

Mönkijän ratissa olin enemmän kuin koskaan, sillä aamuisen lanauksen jälkeen lanasin kentän vielä uudelleen verryttelyn jättämien kuoppien takia ja alkuillalla vedin myös hevosten tarhan tasaiseksi, koska pakkasta oli luvattu tulevaksi. Muuten päivä menikin tallia siivotessa, hevosia ruokkiessa ja illalla sarjoja katsoessa. Ikävin homma oli huomata, että Marcella oli saanut jalkaansa haavoja riehuessaan tarhassa. Näin, kun se ja Minttu pöllöilivät ja Marcella kolautti jalkansa kovaa ruokinta-astiaan. Nahkat lähtivät aika isoilta alueilta ja kahdessa kohtaa oli haava, joista toinen vuoti verta vähän enemmänkin. Nyt haavat ovat parantuneet, mutta varmaan noin puolentoista viikon ajan hoidin jalkaa. Pidin siinä muutamana yönä Animalintex-sidettä ja käärettä ja myöhemmin vain kylmäsin vedellä ja laitoin hunajavoidetta. Imppari siihen tuli aluksi, mutta Marcella ei ontunut eikä aristellut sitä ja tottui hoitorutiineihinkin pian hienosti.

Uuden opiskelua ennen ratsastustaukoa

Ratsastuskuulumisia ei tällä hetkellä ole, sillä olin viikko sitten nenän alueen leikkauksessa. Nenässäni on aina ollut rakenteellinen vika, jonka vuoksi toinen nenäkäytävä oli ahdas ja ilma kulki siinä huonosti. Lopulta kyllästyin ongelmaan riittävän paljon ja hakeuduin lääkärin lähetteellä leikkaukseen, jossa nenän väliseinä suoristettiin. Viikon verran jouduin pitämään nenässä tukilevyjä, jotka olivat kamalat, koska ne tuottivat paineen tuntua nenään ja otsaan saakka ja tukkeuttivat molemmat nenäkäytävät suurimmaksi osaksi. Levyt poistettiin toissapäivänä ja, noh, kuvitelkaa, että klyyvarianne nipistänyt pyykkipoika otetaan viikon piinaamisen jälkeen pois ja vedätte ensi kertaa kunnolla henkeä. Nyt happi kulkee ja nenän paraneminenkin sujuu erinomaisesti. Vielä siellä on kuitenkin muutama sulava tikki ja turvotusta. Ainakin viikko vielä pitää ottaa iisisti, hikoilu ja raskas hengästyminen on kielettyä ja ratsastus luonnollisesti sen aikaa tauolla. 

Ratsastustauko ei oikeastaan haittaa, sillä Mintulle loma tulee muutenkin tähän kohtaan sopivasti. Parissa viime valmennuksessa harjoiteltiin nimittäin taas uutta: aloimme siirtyä kohti laukkasulkujen ja laukanvaihtojen harjoittelua.

Laukkasulku lähti siitä, että Minna ohjeisti väistättämään Minttua aika pienessä laukassa pitkän sivun alusta kohti kentän keskustaa. Asetuksen tuli olla liikkeen suuntaa kohti ja pieni taivutus, jos mahdollista. Mitään kootussa laukassa esitettävää kunnon kouluratasulkua ei vielä haettu, mutta ajatusta siitä, että laukassa voi liikkua sivuttain ja vähän taipua samaan suuntaan. Tämä ei osoittautunutkaan Mintulle vaikeaksi, vaan ihan rennosti ja sen kummemmin ihmettelemättä se teki, mitä pyysin. Mahtavaa!

Viime valmennuksessa eli juuri ennen leikkauksen jälkeistä sairauslomaani harjoiteltiinkin ensimmäistä kertaa vaihtoja valmennuksessa. Olen tehnyt Mintulla yhden vaihdon alkuvuodesta ja toisen tänä syksynä enkä yrittänytkään sen enempää, joten ihan alussa ollaan vielä opettelussa. Koska viime kerralla harjoiteltu alkeislaukkasulku oli sujunut hyvin, tulin samalla lailla pitkän sivun alusta kohti kentän keskustaa pienen matkan sulkua, sitten suoristin ja vaihtoa piti yrittää hiukan ennen uralle tulemista. Tienä oli siis koko rata leikkaa. Tällä kertaa ei vielä saatu puhtaita vaihtoja, mutta reaktioita kyllä. Aluksi Minttu yllättyi ja vaihtoi takapään kaksi askelta jäljessä, sen jälkeen yhden askeleen jäljessä. Ei haittaa, että oikeaoppista suoritusta ei vielä tullut - onhan minullakin vielä paljon opettelemista siinä, että pyydän varmasti oikein ja osaan tukea hevosta. Minttu kuumui tehtävästä jonkin verran ja olisi sulun jälkeen halunnut laukata reilusti eteen, mikä ei ihan natsannut sen tavoitteen kanssa, että olisi pitänyt tulla oikein pienessä laukassa... :) On kuitenkin hyvä asia, että se innostui ja selvästi yritti kovasti tehdä niin kuin pyydän. Ikävämpää olisi, jos se ei reagoisi! Lopuksi Minna esitteli vielä tehtävän, jonka harjoittelu vahvistaa vaihtojen oppimista: hevonen kootaan pieneen ja rauhalliseen laukkaan ja tehdään portaittaisia laukkaväistöjä suoralla hevosella, esimerkiksi kolme askelta sivulle, kolme eteen ja taas kolme sivulle. Tätä tehtiin tunnin lopuksi ja se sujuikin heti aika näppärästi.

Saimme siis molemmat taas uusia juttuja tuumailtavaksi parin viikon tauon ajaksi. Ensimmäinen viikko leikkauksen jälkeen oli aika kamala ja unta ei paljoa tullut nenän tukkoisuuden vuoksi, mutta nyt olo on jo selvästi parempi ja jaksoin kirjoittaa tännekin. Palataan taas pian, kun pääsen hevosen selkään.

Seurankipeä varsa...

... ja tyytyväinen ratsu treenin jälkeen. Tässä Minttu pääsi hetkeksi villaloimi päällä ulos piehtaroimaan, kun siivosin vielä karsinat ennen hevosten sisälle tuomista. 

Tallia joulukuntoon

Jouluun on enää hiukan reilu kuukausi aikaa, joten olen alkanut hiljalleen laitella taloa joulukuntoon. En voi sanoa itseäni jouluhulluksi, mutta tykkään siitä ja sen tunnelmasta. Viime vuosina olen alkanut entistä enemmän panostaa kodin joulukoristeluun. Aiemmin olen viettänyt joulun aina muiden luona (vanhempieni / miehen vanhempien), mutta tänä vuonna olemme koko joulun täällä kotona Aurassa ja lähistöllä Turussa. Koska nyt meillä on omakotitalo ja tämä ihana oma kotitalli, myös talli on tietenkin koristeltava! 

Lunta täällä ei vielä ole ja pikkupakkasia vain joinakin öinä ja aamuina, mutta muuten lämpötilat ovat pudonneet muutamaan asteeseen. Tällä viikolla satuin kuitenkin olemaan sopivasti pihalla, kun aamulla oli hieman pakkasta ja aivan upea auringonnousu. Kuvat on otettu nopeasti kännykällä eikä niitä ole käsitelty. Ensin maisema oli violetti (kuva otettu klo 7.29), ja kun olin kantanut heiniä ja vesiä ja tehnyt muita tallihommia, maisema oli klo 8.05 muuttunut aivan pinkiksi. Välillä oikein ihmetyttää, miten upeita luonnonilmiöitä täällä näkee.

Joulutunnelmaa voi kuitenkin ruveta rakentamaan, vaikka lunta ei vielä näykään. Virittelin talliin yhdet jouluvalot ja pari koristenauhaa ja hyödynsin seinän vieressä olevaa uloketta, josta en alun perin pitänyt, koska se hiukan kaventaa jo entisestään kapeahkoa käytävää, mutta myöhemmin olen huomannut sen hyödyt. Pidän siinä yleensä täytettyjä rehupurkkeja, mutta nyt nostelin ne pois tieltä ja kokosin tontusta, olkipukista, jouluisista oksista ja hevosenkengistä pienen joulusommitelman. Minttu hiukan pörisi tälle ilmestykselle, kun toin hevoset tänään illalla sisälle. 😄

Ihan erityistä tunnelmaa oli satulahuoneen seinälle nostettujen länkien koristelussa jouluvaloilla. Länget ovat nyt jo edesmenneiden ukkini ja mummini työhevoselta, Kitkan Kiepiltä, joka eli vuosikymmeniä sitten Karjalan evakkona muuttaneiden isovanhempieni tilalla työhevosena ja osallistui joskus raveihinkin. Länget ovat olleet pitkään siellä samalla tilalla, joka nykyään toimii sukumökkinä, mutta tänä kesänä otin ne mökkireissulla mukaani ja ne ovat päässeet kunniapaikalle oman tallini satulahuoneeseen, jossa ne muistuttavat menneistä ajoista ja antavat tallille sellaisen silauksen, jota ei kaupasta saa.

Koristellaanko teillä tallia jouluksi?

Myös Kitkan Kiepin länget satulahuoneessa saivat jouluvalot kruunukseen.

Kuvia kenttäprojektin etenemisestä

Ajattelin laittaa tällä kertaa kuulumisia meidän kenttäprojektin sujumisesta. Pikakelauksena sen verran, että tänne muuttaessamme täällä oli jo kenttä, mutta siitä näki heti, että pinta täytyy uusia, koska hiekkaa oli varmaan tuhat megatonnia ja pohja oli niin upottava, että Minttu kompasteli siinä jo narussa kävellessään. Kenttä on alun perin ollut noin 60 metriä pitkä, mutta edelliset omistajat olivat myöhemmin aidanneet toisen päädyn tarhaksi, jolloin pituus lyheni noin 40 metriin. Tämä mun homma etenee niin, että nyt ensin on tehty tuota 40 metrin pituutta ratsastettavaan kuntoon, jotta olisi riittävä treenitila, ja myöhemmin teemme hevosille metsätarhan talon taakse, jolloin nykyiset aidat voidaan poistaa ja sen jälkeen laajentaa kenttää pidemmäksi. Tässä kuvia projektin varrelta.

Juuri nyt pinta on vielä hieman pehmeä, mutta paljon jämäkämpi se on jo nyt kuin 1 - 2 kuukautta sitten. Sateet, lanaus, ratsastaminen, aika ja varsinkin tuleva talvi auttavat. :)

Tänään tasoittelin yhtä kulmaa, joka on tähän saakka ollut kokonaan tekemättä. Tärytin sen ja levitin päälle kiilakerroksen, jonka aion huomenna täryttää. Sen myötä kenttä saa kohta vielä lisää leveyttä.

Kentän pinta ennen mitään muutoksia. Minttu käveli tuosta kohdasta kerran.

Traktorikuski siirsi pintahiekan syrjään kentän laidoille. Kivimurskan seassa on jonkin verran hiekkaa, koska ihan kaikkeahan sieltä ei pois saa.

Kentälle on tuotu kivituhkakasoja ja levitys on alkanut. Tässä levitetään ensimmäistä kivituhkakerrosta eli ns. kiilakerrosta, jonka tarkoitus on estää kivien nouseminen varsinaiseen pintakerrokseen. 

Työnjohtaja seuraa töiden etenemistä tarhassaan kentän päädyssä. Kuva on tänään otettu.

Tilanne tänään 7.11. Ratsastuskelpoista pintaa on valkeista puomeista vasemmalle vielä noin 10 metrin verran, mutta koska kottikärryjen vieressä on kasa kivituhkaa, joka ei tässä kuvassa näy, ratsastusalasta saa pidemmän, kun sen rajaa tällä hetkellä kapeammaksi. Nyt ratsastan siis puomien rajaamalla alueella. Tänään levitin ruskeaa hiekkaa tuohon nykyiselle pitkälle sivulle.

Kentän tekemistä ja muita tulevia tarpeita varten ostettiin oma tärytin (onneksi, koska sitä on tarvittu todella monta kertaa näiden kuukausien aikana).

Tässä näkee vähän kentän rakennetta. Alimmaisena on kivimurskakerros, joka siis oli valmiina mutta jota piti vähän tasoitella sen jälkeen, kun traktori oli möyrinyt kentällä. Sen jälkeen kivimurskakerros tärytettiin. Päälle levitettiin vajaa 10 cm:n kerros kivituhkaa kiilakerrokseksi, joka sekin tärytettiin. Kiilakerroksen päälle tuli joitakin senttejä irtonaista kivituhkaa pintakerrokseksi. Osassa kenttää näkyy ruskeaa hiekkaa, jota olen ehtinyt sekoittaa osaan kentästä. Ruskean hiekan ja kivituhkan seos on siis ihan valmista pintaa, mutta pelkällä kivituhkapohjallakin voi tällä hetkellä hyvin ratsastaa.

Kotiläksyjen harjoittelua ja vuoden toinen laukanvaihto

Tällä hetkellä olemme tehneet valmennuksissa erityisesti kokoamisia laukassa. Toki tehdään kaikenlaista muutakin, mutta näitä lyhyitä kokoamisia otetaan nyt aina johonkin väliin, sillä ensi kauden HeA-luokissa tulee varmasti vastaan tehtäviä, joissa täytyy esittää koottua laukkaa erillisenä liikkeenä tai ainakin pystyä laukkaamaan tiukkoja teitä ja siirtymään sekä käyntiin että pysähdykseen suoraan laukasta. 

Välillä kokoamisharjoitukset sujuvat aivan hienosti, mutta välillä on vaikeuksia saada Minttu polkemaan kunnolla ja säilyttämään energia. Viime viikon valmennuksessa tamma väsähti kesken kaiken aika puskista, vaikka valmennus ei ollut mitenkään erikoisen rankka. Eipä tullut kokoamisesta mitään, kun se ilmoitti, että laukkaaminen ylipäätään ei maistu. En ollut tästä mitenkään huolissani, koska alkuverryttelyssä se tuntui ihan normaalilta ja pirteältä itseltään, ja normaaliksi se palautuikin heti seuraavana päivänä. Sitä kuitenkin selvästi hapotti vähän liikaa ja se pyrki kokoamisen sijaan jäämään keinuhevosmaisesti hyppelemään selkä jäykkänä pientä laukkaa sen sijaan, että liike olisi kulkenut selän läpi. Näin tehdessään se myös jää pohkeen taakse ja sitä on vaikea saada tuosta asennosta rivakasti eteen. 

Myöhempinä päivinä hapotus oli kuitenkin hävinnyt ja harjoitukset sujuivat. Tein samoja juttuja kuin valmennuksessa eli raviväistöjä keskilinjalta uraa kohti ja laukassa kulmaan voltti ja pitkää sivua pitkin loivaa laukka-avoa. Lisäksi päätin tehdä toisella sivulla laukka-avon sijaan laukka-ravi-laukka-siirtymän. Kun olin saanut näitä tehtäviä muutaman hyvin onnistuneen ja Mintulla oli voimia jäljellä, päätin kokeilla, saisinko irti laukanvaihdon. Emme ole vielä harjoitelleet näitä muuten kuin niin, että ihan alkuvuodesta tein yhden onnistuneen vaihdon yhdellä ratsastuskerralla. Kisakautena ei kannattanut sitä harjoitella, etteivät HeB- ja HeA-luokkien laukkakuviot saisi Minttua näyttämään vaihtotaitojaan omin päin. :D Nyt syksyllä oli kuitenkin hyvä hetki kokeilla toista kertaa. Onnistuihan se! Taisin tulla kolme kertaa laukkaamalla kulman läpi lyhyelle lävistäjälle, jonka päässä käänsin melko jyrkästi kohti kentän sisäpuolta ja näin pyrin horjuttamaan Mintun tasapainoa. Pari-kolme ensimmäistä yritystä tosiaan epäonnistuivat ja Minttu jatkoi ihan muina tammoina vastalaukkaa, vaikka omat apuni olivat sitä vastaan. Sen jälkeen tulikin ihan rauhallinen ja tasapainoinen vaihto ja Minttu sai superpaljon kehuja. Päivän treenit lopetettiin siihen. Videolla tämä näkyy aivan lopussa.

Aavistelin aivan oikein, että kehut kostautuvat. 😆 Seuraavassa valmennuksessa tehtiin vastalaukkaa ja Minttuhan pörisi ja pärisi innoissaan, vaihteli laukkaa ja oli kuin olisi sanonut "Mä muistan tän, mä osaan, kattokaa!!" Meni aikansa, että sain sen pysymään vastalaukassa. Tätä piti tukea aika takana olevalla pohkeella, jota pidin tiiviisti kyljessä kiinni. En yllättynyt yhtään, koska jostain syystä varsinkin laukkatehtävissä Minttu on ennenkin kuumunut ja alkanut tarjota itsekseen jotakin asiaa, jonka se on edellisellä kerralla tehnyt edes kerran oikein ja saanut siitä isot kehut. Upea piirrehän se on, joten en valita. Ei vain passaa tehdä näitä vaihtoja usein, koska vielä HeA-luokissa niitä ei tule ja vastalaukassakin liikkuminen täytyy saada varmaksi.

Video on otettu tosiaan 28.10. ja kuvat taas 31.10.