Vuoden viimeisistä kisoista 64,800 % (ratavideo)

Kuva viime kisoista eli lokakuun lopulta Artukaisista. (Kuva: Photography Elli M)

Artukaisten koulukisojen K.N. Special oli meidän toinen HeB-ohjelmamme, jonka pääsimme korkkaamaan eilen. Meidän lähtövuoromme oli kuudentena eli toisen verryttelyryhmän ensimmäisinä. Tuloksena kisoista saatiin 64,800 % ja sija 8/20, kun viisi olisi sijoittunut, eli ruusuketta ei tällä kertaa tullut, mutta jälleen hyvää kokemusta ja onnistumisia! 

Tällä kertaa kävi kylläkin sama juttu kuin viimeksi: kun lämmittelin Mintun kanssa ulkona Malja-kentällä, se oli energinen, mutta välittömästi maneesiin mennessä se hieman käpertyi itseensä eikä reagoinut enää kunnolla eteen. Pienestä jännityksestä se ilmeisesti johtui, vaikka mitään kunnon kyttäämistä tai pomppimista ei tullutkaan ja vaikka itse radalla se tuntui jo rennolta. Ei meno videolta katsoessa taaskaan oikeastaan näytä kovin nihkeältä, mutta tunsin sen itse selkään ja yritin epätoivoisesti saada Minttua ravaamaan ja kävelemään energisemmin koko radan ajan. :D Laukassa eteneminen tuntui paremmalta, mutta kuten myös viime kisoissa, näissäkin tuli kallis laukkavirhe, joka johtui pohkeen taakse käpertymisestä. Kun ohjelman lopussa laukataan diagonaali ja siirrytään sen lopussa suoraan käyntiin, Minttu lähti diagonaalille hyvin mutta tiputti taas yhtäkkisesti raviin, enkä ehtinyt saada sitä uudestaan laukalle. Diagonaalista tuli siksi 3 ja siirtymästä 1, koska emmehän me pystyneet esittämään siirtymää laukasta käyntiin. Hei hei, pisteet! Tämä moka taisi näkyä myös yleispisteiden kohdassa "oikeiden teiden seuraaminen", joka oli 6.5. 

Radan jälkeen annoin Mintun ravata lyhyet loppuravit ulkokentällä, ja kappas, sehän taas ravasi ihan reippaasti. Radan jälkeen päällimmäinen tunne oli harmitus, koska tiedän meidän pystyvän oikeinkin hyvään ohjelmaan, mutta se ei tietenkään onnistu, jos hevosesta tulee radan ajaksi ihan puukylkinen. Hetken puhisemisen jälkeen harmi kuitenkin kääntyi taas iloksi siitä, että radalla tuli myös monta onnistumista ja hevonen kuitenkin pysyi rentona, mikä ei ole varsinkaan tällaisen 4-vuotiaan kanssa millään lailla itsestäänselvyys. Tuomarina toimi Hanne-Mari Kiuttu, joka kuulemma on tarkka ja melko tiukka tuomari, joten häneltä saadut hyvät pisteet (loiva kiemura, käyntijakso ja laukkaympyrä 7.5 sekä lennokkuus, kuuliaisuus ja istunta ja monet yksittäiset liikkeet 7) varmasti tarkoittavat, että moni asia sujui hyvin. 

Nyt talvikaudella ei kisoja olekaan, joten kotitreenit jatkuvat uudella motivaatiolla ja toivottavasti koronatilanne sallii kevään kisojen alkavan ajallaan. Silloin meillä on varmasti taas uusia taitoja, joita pääsemme kisatilanteessa testaamaan.

Videolla koko rata kaikkine hienouksineen ja kauheuksineen, olkaa hyvät. :D

Kaksi päivää seuraaviin koulukisoihin

Viime kisojen jälkeen kiirettä on pitänyt. Viimeisin postaus on siis tehty hyvin sujuneiden Artukaisten koulukisojen jälkeen lokakuun lopussa. Sen jälkeen palasimme maan pinnalle ja jatkoimme treenejä itsenäisesti ja Minnan kanssa, ja juuri nyt odotan alkavaa viikonloppua, sillä ylihuomenna sunnuntaina menemme vielä toistamiseen Artukaisiin. Vaikeustaso on tällä kertaa pykälää korkeampi eli K.N. Special.

Harjoitukset ovat sujuneet enimmäkseen ihan hyvin. Viimeisen viikon verran Minttu on kylläkin saanut jonkin viileiden ilmojen syyshepulin, sillä se vinkaisee ja yrittää lähteä pienesti pomppimaan alussa, kun ei ole vielä kunnolla liikkunut ja avuilla. Myös toisen ratsukon laukannosto maneesin toisessa päässä kirvoittaa vinkukoikkaloikkaa... Minttu ei kuitenkaan koskaan lähde vauhdilla eteenpäin eikä pukittele, vaan se on sellaista pään heittelyä ja pientä paikoillaan pomppimista. Koetan tietysti aina mahdollisimman nopeasti olla tilanteen tasalla ja komentaa sitä raipalla eteen. Kun on hetki liikuttu reippaasti eteenpäin ja päästy töihin, turhat pärinät jäävät pois. 

Joudun kuitenkin ehkä tekemään sellaisen ratkaisun, että juoksutan sen kotitallilla juuri ennen kisoihin lähtöä, Artukaisissa ratsastan lyhyen verryttelyn Malja-kentällä ja varsinaisessa ryhmäverryttelyssä maneesissa vain pistäydyn sen verran, että päästään muutama kerta kiertämään rata ja ohittamaan tuomaripöytä. Viime kerrasta viivastuneena tuntuu siltä, että mitään sen kummempia taivutteluja ja laukkailuja ei kannata jättää ryhmäverryttelyyn, koska muutama viikko sitten verryttely oli niin kaoottinen ja ahdas, että siellä lähinnä jäi käsijarru päälle, kun ei päässyt montakaan suoraa liikkumaan kunnolla eteen törmäilyjen välttämiseksi. Liikaakaan ei kannata hinkata, koska Mintulla on nuorena hevosena vielä aika kapoinen se alue, joka on liiallisen energisyyden ja väsähtämisen välissä. Strategiani on siis tehdä verryttelyssä vain muutamia lisäyksiä ja taivutuksia, pari laukannostoa molempiin suuntiin ja pari pysähdystä. Näin toivottavasti saan sen kuulolle ja pohkeen eteen kuitenkin niin, että se jaksaa liikkua energisesti vielä radalla.

Tässäpä muuten vielä julkaisemattomia kuvia viime kisoista! Kuvat on ottanut Photography Elli M.

Meidän toisista koulukisoista 2. sija ja 69,500 %!

Auto starttasi tänään kello 6.45 kohti tallia, jossa odotti vielä auton pakkaamista ja Mintun letitys. Olimme menossa toisiin koulukisoihimme. Kuten olen jossain aiemmin maininnut, niin olen joskus 15 vuotta sitten osallistunut tuntihevosilla oman tallin rataharjoituksiin, mutta en ole päässyt kisaamaan koulua aikaisemmin ja seuraestekisojakin mennyt yhtä kauan sitten kaksi kertaa. Nämä kisat olivat siis sekä minulle että Mintulle toiset oikeat koulukilpailut. Ja miten hienosti ne menivätkään virheistä huolimatta! Lopussa on videot radasta ja palkintojenjaosta.

Vapaa verryttely oli Artukaisten suurella ulkokentällä (en tosin tajunnut sitä kuin vasta vähän aikaa ennen maneesiverryttelyryhmän alkamista, joten kovin kauan en kerennyt ulkona ratsastaa). Itse kilpailu käytiin maneesissa, jossa oli myös kaksi erillistä verryttelyryhmää. Mintun kanssa saimme oikeastaan mieluisimman lähtönumeron, sillä olimme jälkimmäisen verryttelyryhmän ensimmäiset lähtijät. Näin suoritukseen päästiin heti suoraan verkasta.

Ulkona Minttu oli paljon virkeämpi, mutta maneesissa se vähän hyytyi. Uskon sen johtuvan siitä, että verryttelyssä tuli tosi ahdasta ja vaikeaa, koska kaikki ratsastivat ihan sikinsokin ja oli hankalaa löytää yhtäkään suoraa, jossa olisi voinut huoletta ratsastaa reippaasti eteen. Minttu myös säikähti useamman kerran hevosia, jotka laukkasivat hyvin läheltä sitä vieraassa paikassa. Vähän tammalla siis tuntui jäävän käsijarruajattelu päälle radallekin. Tuomari ei sitä kylläkään huomannut vaan kehui energisyydestä. :D Itse kuitenkin tunnen eron selkään, ja nyt tuli sellainen olo, että puoliksi kannoin Mintun läpi radan. Ei se raskas kädelle ollut yhtään, mutta sain olla todella skarppina, että Minttu pysyi ravissa eikä esimerkiksi ruvennut pudottelemaan käyntiin, mitä se verryttelyssä teki.

Hyytyminen näkyi siinä, että laukkaohjelmassa tuli ongelmia. Oikeassa laukassa nosto meni ihan ok ja ympyrästä tuli oikein kaunis, mutta heti ympyrän jälkeen eteenpäinpyrkimys katosi ja Minttu pudotti raviin. Sain korjattua ja lävistäjä tultiin laukassa mukavasti. Vasemmassa laukassa Minttu taas nosti kahteen kertaan väärän laukan, mutta sen jälkeen siinäkin ympyrä ja lävistäjä sujuivat. Olen huomannut, että Mintulla eteenpäinpyrkimyksen ongelmat näkyvät nimenomaan helposti laukan putoamisena raviin ja väärien laukkojen nosteluna. Vasen laukka on myös minulle vähän vaikeampi nostaa. Myöskään lisäyksistä ei tullut niin lennokkaita kuin mitä Minttu kotona esittää, mutta ne olivat kuitenkin tahdikkaita ja niissä näkyi ero harjoitusraviin.

Radan jälkeen valittelin radan ongelmakohtia kaverilleni Marjalle, joka oli tullut mukaamme kuvaamaan, auttamaan ja kannustamaan. Meinasin lentää pyllylleni, kun hän kertoi, että no me kylläkin johdetaan monen prosenttiyksikön kaulalla seuraavaan. :,D Loppuvaiheessa yksi ratsukko meni ohi, mutta lopputulos oli kuitenkin 2/12 ja 69,500 %! Tuomari oli selvästi ottanut kiltin linjan, koska joistain kohdista olisin odottanut huonompia numeroita, mutta toisaalta skaala on kaikkien kohdalla sama ja muita luokan tuloksia selatessani näytti kyllä siltä, että numeroskaalaa oli käytetty laajasti ja annettu myös niitä huonompia numeroita. Radassa oli virheistä huolimatta myös paljon hyvää ja onnistunutta; Minttu esimerkiksi oli hyvin rennon ja tyytyväisen oloinen ja muoto pysyi melkein koko ajan tasaisena ja tuntuma kevyenä.

Voin olla tosi tyytyväinen siihen, että vaikka Minttu ei olisi lennokkaimmillaan ja parhaimmillaan, niin silti sen liikkuminen voi olla näinkin hyvää. Joku päivä saadaan oikea vire varmasti vielä radallekin mukaan! :)

Täytyy olla myös hirveän onnellinen näin viisaasta 4-vuotiaasta: täysin uusi paikka, vieraita hevosia, kuulutuksia, tuomaripöytä, säikähdyksiä kyljen vierestä laukkaavista hevosista, ja silti se käyttäytyi hienosti ja oli radalla rento ja tyytyväinen! Myöskään ulkona verryttelyssä ei ollut ongelmia, vaan se vähän katseli ympärilleen mutta teki kaiken mitä pyydettiin eikä säpsyillyt tai sinkoillut. Uutena asiana tuli myös suitsiin kiinnitettävä ruusuke, joka lepatti kunniakierroksella. Minttu vähän pörhelsi kunniakierroksen alussa, joten se ehkä johtui siitä. :D Senkin ihmettely kuitenkin unohtui yhden pitkän sivun jälkeen.

Eihän tämä mikään maailmanmestaruus ollut vaan seurakisojen HeC, mutta pitkäaikainen unelmani on ollut hankkia nuori hevonen, kouluttaa se itse ja päästä kilpailemaan sen kanssa. Nyt se on käynyt toteen ja siksi tämänpäiväinen menestys tuntuu ihan erityisen hyvältä. Huomenna harjoitukset jatkuvat ja katseet suunnataan taas kohti tulevia koitoksia. 

Tulevaa kisarataa hyödyttäviä harjoituksia – kuvia ja videota!

Tämä postaus on kooste kahdesta ratsastuskerrasta. Eilen maneesissa harjoittelimme erityisesti ravi-pysähdys-ravi-siirtymiä ja muutamia peruutuksia. Harjoitus oli aika kevyt, eikä Minttu hikoillut paljoakaan edes huovan alta. Tänään ulkokentällä taas ratsastin tavallista pidempään, koska Minttu keskittyi niin paljon ympäristöön (mm. puiden lehtien kahinaan aidan vieressä) ja kesti melko kauan, ennen kuin sen sai orientoitumaan tehtäviin kunnolla. Tänään työskentelimme paljon ympyrällä ja ravi-pysähdys-ravi-siirtymien lisäksi teimme paljon laukka-ravi-siirtymiä ympyrällä.

Maneesissa Minttu oli vähän liian touhukkaan ja säheltävän oloinen aika suuren osan ajasta ja muun muassa rikkoi ravilisäyksiä laukalle, mitä se normaalisti hyvin harvoin tekee. Se ei myöskään olisi malttanut kävellä alkukäyntejä rennosti vaan tarjoili pientä tikitystä tai sitten ravia. Niinpä rupesin hyvin pian ravaamaan lämmittelyraveja, koska olin jo ehtinyt kävelyttää sitä maasta ihan riittävästi.

Ensiksi tein pari kertaa kolmikaarisen kiemurauran, joka on myös ohjelmassa. Viime kisoissa ratsastin huolimattomasti enkä mennyt ihan pitkille sivuille saakka, joten tällä kertaa olen tarkkana oikeasta tiestä. Toinen tärkeä asia on se, että hevonen suoristuu keskilinjaa ylitettäessä lyhyen sivun suuntaiseksi. Jos se ei ole silloin suora, seuraavan kaaren ratsastamisesta tulee vaikeaa ja hevonen kaatuu siinä helposti sisäpohjetta vasten.

Tämä kuva on otettu, kun Minttu oli 3-vuotias ja olin ratsastanut sillä pari kuukautta. Olen näköjään tulossa jotakin kiemuraa ja kääntymässä vasemmalle. Minttu ei kaadu sisään, mutta sen sijaan se työntää oikeaa lapaansa ulos eikä ole suora. Tässä vaiheessa kiemuraa täytyy siis olla erityisen tarkka suoruudesta.

Kun Minttu on rento, lisäykset vaikuttavat olevan sille helppoja. Tärkeitä kohtia radalla ovat erityisesti ne kohdat, joista lisäykset alkavat, koska niissä Minttu täytyy saada nopeasti suoraksi, jotta lisäys voi alkaa oikeassa pisteessä ja jatkua suorana. Minttu kyllä lisäilee, vaikka se olisi ties millä kiemuralla, mutta silloin lisäys menee etupainoiseksi ja muutenkin kamalaksi.

Paljon kertova kuva ravilisäyksen tekemisestä vinolla hevosella. :D Kuva on keväältä 2020. Takajalka astuu eri linjalle kuin etujalka ja kaula on taipunut ulospäin.

Ravilisäys samassa kohdassa mutta eri kierroksella. Nyt olen saanut korjattua Mintun suoraksi. Takajalka astuu samalle linjalle kuin etujalka, ja etujalkojen liikekin pääsee paremmin esiin, kun hevonen ei ole mutkalla.

Pysähdykset ravista onnistuivat maneesissa mukavasti. Minttu ei aina pysähtynyt tasajaloin, mutta pysähdykset olivat kuitenkin napakoita ja toisaalta pehmeitä eikä niissä tullut mitään käynnin kautta valumisia. Osa liikkellelähdöistä taas oli tahmeita. Tein taas muutamia peruutuksiakin, mutta huomasin, että niitä ei ehkä kannata ennen kisoja enää harjoitella lukuun ottamatta sitä yhtä kertaa, kun katsotaan niitä vielä Minnan kanssa. Minttu on nimittäin tohkeissaan oppimastaan uudesta liikkeestä ja nyt tarjoaa peruutusta turhan oma-aloitteisesti pysähdyksen jälkeen, mikä oli selvä syy raviin siirtymisten ajoittaiseen hankaluuteen. :,D En halua, että esimerkiksi pysähdyksen ja tervehdyksen jälkeen se alkaa peruutella ja pöristä, että hei katsokaa tässä piti tehdä tää liike... Nytpä siis kisoihin saakka harjoitellaan vain suoraan raviin lähtemistä pysähdyksestä.

Ulkokentälläkin tuli useaan otteeseen keskusteltua välillä hyvinkin napakasti, että pysähdyksestä lähdetään raviin eikä jäädä jäkittämään ja ajattelemaan taaksepäin. Lopuksi Minttu esittikin yhteen menoon monta nykyisellä tasollaan hyvää pysähdystä, joista liikkellelähtö tuli helposti. Pari väliaskelta käynnissä vielä tuli, mutta siirtymät olivat pehmeitä ja miellyttäviä ja Minttu jätti pois kaikenlaiset taaksepäin ajattelemisen elementit, kuten steppailun ja pään heittämisen, joten olin tyytyväinen ja kiittelin sitä kovasti! Näitä on tänään tekemälläni videoklippikoosteella muutama.

Syksyn ekat kisat tulossa

Onpa ollut ihanaa päästä taas treenaamisen makuun! Ensin Minttu oli kesällä kuukauden täydellä laidunlomalla, sitten kuukauden Marshall Horsesilla ja sitten vielä kuukauden jalan haavaa parantelemassa tarhassa. :,D Oltiin hieman hukassa molemmat, kun vihdoin jatkettiin harjoituksia. Nyt siis koostetta viime viikkojen kuulumisista ja myös kisauutisia!

Minnan valmennukset ovat jatkuneet ja ollaan nyt pari kertaa treenattu hänen katseensa alla taas. Olemme keskittyneet aika paljon suoruuteen, koska se on meille nyt selvästi eniten päänvaivaa aiheuttava asia. Minttu on vahvempi toiseen suuntaan kuin toiseen, missä nyt sinänsä ei ole mitään yllättävää, koska lähes kaikki hevoset ovat. Se kuitenkin jää helposti vinoksi eli koettaa esimerkiksi ympyrällä ja ihan urallakin puskea toisen lapansa ulos ja työntää takaosaansa jompaankumpaan suuntaan. Kun hevonen ei ole suora vaan asettuu jonkinlaiseen makkaran muotoon, siihen on vaikea vaikuttaa pohkeella eikä siitä saa irti kunnollista eteenpäinpyrkimystä. Minttu esimerkiksi esittää nykyään tosi kivoja askeleenpidennyksiä, mutta jos en ole tarkkana, se saattaa lähteä lisäykseen kaula mutkalla ja sellainen lisäyshän ei kovin onnistunut voi olla. Kun se on suora, asiat onnistuvat siltä aivan hienosti, kuten Minnakin on teroittanut.

Tosi iloinen asia on tämän vuoden ja syksyn aikana parantunut eteenpäinpyrkimys. Välillä olen ollut hieman ihmeissäni, kun Minttu on alusta saakka ollut tietyllä tavalla hidas hevonen. Tempo sinänsä on ollut ihan sopiva koko ajan (paitsi ehkä käynnissä, joka saisi olla reippaampaa), mutta siirtymisiä on saatu treenata oikein olan takaa, koska niissä Minttu on enemmänkin sammuttanut moottorin kuin siirtynyt eteenpäin ajattelevasti askellajeissa alaspäin. Tästä syystä aloitin ravi-pysähdys-siirtymienkin harjoittelun kunnolla vasta nyt syksyllä, kun Mintulla on ratsastettu jo yli vuosi. :D Olen aina tiennyt, että kyllä se tarvittaessa pysähtyy vaikka suoraan laukasta, joten olen tavallaan halunnut saada sen ajattelemaan, että alaspäin siirtymän jälkeen mennään aina reippaasti eteen eikä ole olemassa sellaista vaihtoehtoa, että ravista pysähdyttäisiin. Minnalta sain jo keväällä vahvistuksen sille, että vaikka en täydellinen ratsastaja olekaan, niin käsijarru päällä en ole ja pohkeiden käyttöni ei ole turruttavaa. Samaa olin ajatellut itsekin, koska herkät hevoset ovat ratsastuksellani herkkinä pysyneetkin. Ongelmaa on siis ratkottu perustyöllä: paljon siirtymiä, joissa välittömästi siirtymän jälkeen ETEEN ETEEN ETEEN. Nopeampaan askellajiin siirtymät ovat olleet helpompia. Nyt siirtymistä on jo tullut parempia, vaikka työtä edelleen riittää. Muutenkin on ollut ihana huomata, että koko ajan Mintusta löytyy enemmän sellaista liikkumisen keveyttä ja energiaa etenkin ravissa, joka on sille tällä hetkellä helpoin työskentelyaskellaji. Kuten mainitsinkin vähän ylempänä, Minttu esittää nykyään hyviä ravilisäyksiä. Niistä on tainnut tulla yksi sen lempparijuttu, koska välillä vain ajattelen jotain "Tekisinköhän jollain pitkällä sivulla lisäyksen?" ja se on jo tarjoamassa sitä. Toki mitään kauhean monia keskiravilävistäjiä ei kannata joka kerta tehdä, mutta pienten, lyhyiden lisäysten kautta raviin on alkanut löytyä uusia vaihteita ja keveyttä. Vielä puoli vuotta sitten tarvittiin selvä pohjeapu, mutta nykyään se lisää, kun vähän avaan lonkkaa ja ajattelen lisäystä.

Meidän ensimmäisten kisojen verryttelyä kesäkuulta. Tämä pysähdys ei mennyt ihan nappiin. :)

Jännittävä kisauutinen tarkoittaa sitä, että olemme ilmoittautuneet Artukaisten ratsastuskeskuksen seurakoulukisoihin 25.10. Luokkana menemme HeC:1 2000. Muuten se on oikein kiva ohjelma ja varmaan Mintulle eduksikin, kun siinä tulee kolme ravilisäystä, mutta siinä on myös peruutus, joita emme ole harjoitelleet ollenkaan. Tai itse asiassa eilisessä omatoimitreenissä harjoiteltiin, ja kas, kyllähän se peruuttaa! Kuka senkin sille opetti? :D Peruutukset menivät vielä vähän vinksinvonksin eli vinoon ja voisivat olla reippaampia, mutta ei se niitä tuntunut ihmettelevän ollenkaan. Harjoittelin siis muutamaan kertaan ohjelmassa tulevaa kohtaa, jossa tullaan harjoitusravissa L:ään, pysähdys, peruutus neljä askelta ja suoraan raviin. Minnan kanssa katsotaan peruutuksia vielä muutama päivä ennen kisoja. Ei sieltä välttämättä mitään mahtiperuutusta vielä tule näin vähäisellä harjoittelulla, mutta voinen olla rauhallisin mielin siinä mielessä, että kyllä se jonkinlaisen peruutuksen tekee emmekä saa kohdasta nollaa. Toivottavasti vain ei mene niin vinoon, että peruutetaan kouluaidan yli. :,D

Ei kun siis NYT on päästy takaisin treeneihin

Monta viikkoa sitten ehdin jo ilakoida ja kirjoittaa postauksenkin siitä, että Mintun kanssa kesälomailut ja Marshall Horses -koulutuskuukausi ovat ohi ja olemme vihdoin päässeet treenin syrjään kiinni. No, se oli lyhyt ilo. Minttu nimittäin sai ihan viimeisinä päivinä Marshall Horsesilla ollessaan tarhassa haavan ja siihen muutaman päivän lääkekuurin. Haava ei ollut oikeastaan minkään näköinen, ihan tavallinen hiukan verta tihkuva "naarmu", joten siitä ei pitänyt sen kummempaa riesaa tulla. Koska Minttu ei ontunut sitä, jalka ei turvotellut eikä muuallakaan ollut mitään poikkeavaa, sain ratsastaa. Ehdin ratsastaa kuitenkin vain kaksi kertaa, kun kävi ilmi, että Minttu nakertaa haavaa ja oli repäissyt siitä kunnolla nahkat pois tarhassa tai yöllä boksissa. 

Eläinlääkäri kävi katsomassa haavaa ja totesi, että se on pinnallinen eikä sinänsä huolestuttava, mutta siihen olisi kuitenkin laitettava side, jotta Minttu ei pääsisi nykertämään sitä hampaillaan eikä haava likaantuisi. Koska haava oli ihon lähtemisen vuoksi nyt pinta-alaltaan aika suuri, myös liikutus pitäisi jättää pois, jotta minimoitaisiin haava-alueeseen kohdistuva liike ja nopeutettaisiin paranemista. Ensimmäinen kuukausi maneesillisella Hannulan tallilla meni siis hevosen jalkaa hoitaessa aluksi kahdesti ja sittemmin kerran päivässä. :D Suihkutin haavaa aina 10 minuuttia, sitten kuivasin, puhdistin laimennetulla Betadinella ja laitoin Vetramil-voidetta (myöhemmin kortisonisalvaa mahdollisen liikalihan kasvun estämiseksi). Sen jälkeen tarttumaton haavataitos haavaa vasten, pumpulityyny jalan ympäri, päälle löyhä pinteli ja sen päälle pehmeä neopreenisuoja estämään pintelin aukeaminen. Eläinlääkäri joutui rauhoittelemaan minua noin viikon hoidon jälkeen, että haavan paraneminen näytti oikein hyvältä. Se oli nimittäin vaaleanpunainen ja pinnaltaan ihan kostea (toinen kuva), mutta eläinlääkärin mukaan se on pakostikin sitä, sillä iho joutuu nyt uudistumaan solu solulta reunoilta alkaen ja voi kestää useita viikkoja, ennen kuin haavan keskikohta on kunnolla ummessa. Väri oli tässä vaiheessa kuulemma oikein terve. Tämä on ensimmäinen kerta, kun millekään hevoselleni tulee noin avonainen haava jalkaan, sillä aina ne ovat olleet vain naarmumaisia eli pitkiä ja kapeita (tämän halkaisija leveyssuunnassa oli 2 - 3 cm), joten hermoilin vähän turhiakin. 

Paraneminen eteni tasaisen hyvin ilman takapakkeja, ja nyt haava on ummessa. Nyt olen päässyt aloittamaan ratsastamisen uudestaan jo parisen viikkoa sitten, mutta tämän postauksen viimeistely venyi työkiireideni vuoksi. Pidän "haavan" päällä vielä suojaa, sillä leveimmässä kohdassa ei vielä kasva karva ja se näyttää kutittavan Minttua tai tuntuvan oudolta. En halua, että se repäisee sen uudestaan auki. Haavakohtiin kasvoi valkoista karvaa, joten nyt hevosellani on uusi merkki. ;)

Näiden parin viikon aikana olen ratsastanut tallin kaikilla ratsastusalueilla eli maneesissa, pienellä kentällä, isolla kentällä, estekentällä ja maastoreiteillä. Tykkään lähteä ulkokenttätreenin jälkeen loppukäynneille tai -raveille tallialuetta kiertävälle radalle, jotta Minttu tottuu siihen arkipäiväisenä osana sen elämää. Ulkokentillä se vielä vähän katselee ympäristöään varsinkin alussa, mutta hirveän järkevästi se jatkaa matkaa, ei tee typeryyksiä ja antaa vaikuttaa. Muutama päivä sitten tein jopa ensimmäisen "maastotreenin" eli annoin Mintun ravata ja laukata reippaasti maastorataa ympäri. Kyllä oli iloinen hevonen!

Haava ihan alkuvaiheessa sen jälkeen, kun Minttu oli repäissyt siitä nahkan pois. Haava on kuiva mutta vähän kuopalla, ja sen reunoilla on hieman turvotusta.

Haava noin viikon aktiivisen hoidon jälkeen. Tässä välissä eläinlääkäri oli käynyt ja ajellut karvat pois ympäriltä. Pieni kuoppa on nyt tasoittunut, ja haavan reunoilla on jo vähän vaaleaa, uutta ihoa.

Tässä jalkaa oli hoidettu jo useampi viikko. Iho on lähtenyt hyvin uusiutumaan, ja kapeammissa kohdissa kasvaa jo uusi, valkea karva. 

Ekan ratsastuksen jälkeen pitkästä aikaa! Vai olisiko kuitenkin ollut sitä ennen, kun en ole tuon punanaamaisempi. :D

Pikkukenttään tutustumassa

Me ollaan päästy kesätauon jälkeen takaisin treeneihin!

Tai siis ollaan nyt kaksi kertaa kevennelty ja laukattu uraa ympäri. :D Toissapäivänä tosiaan tutustuttiin yhteen tallin ulkokentistä (niitä on siis useampi – itse olen löytänyt kolme, mutta niitä ilmeisesti pitäisi olla neljäskin), ja tänään siskoni tuli kuvaamaan, kun mentiin ekaa kertaa Hannulan maneesissa. 

Minttu on käyttäytynyt nyt muuton jälkeen jotenkin ihan käsittämättömän hienosti ollakseen 4-vuotias hevonen ihan uusissa maisemissa! Tarhassa ja tallissa se oli heti kuin kotonaan, vähän kuikuili leppoisasti ympärilleen aluksi eikä nyt enää sitäkään. Ensimmäisellä maastolenkillä se tuhahti polun viereen jätetylle isolle suodatinkangaspakalle ja kerran yritti hienovaraisesti tarjota vaihtoehtoa, että ehkä yhden epäilyttävän aidan kohdalla voisi kääntyä takaisin, mutta yksi korjaava liike ohjalla riitti ja matka jatkui kuin jatkuikin oikeaan suuntaan. Eilen juoksutin sitä hetken maneesissa ja se katseli hieman toista päätyä, tänään ei enää sitä vähääkään. Myös kengittäjä kävi eilen ja antoi käytösnumeroksi 10+. SUPER!

Käyttäytyminen ja huolellisuus siis kouluarvosanana kymppi, mutta kyllä me oltiin tänään ihan kesäterässä muuten. :D Asetukset ja taivutukset olivat vähän missä sattuu ja monista siirtymistä tuli töksähtäviä. En löytänyt rentoa istuma-asentoa, vaan aina tuntui, että joko lysähdän kasaan tai sitten yliojennan selkää mutkalle muka ryhtiin tai jännitän niskaani. Hämmästyksekseni tein välillä jopa kaikkia yhtäaikaisesti. Tosiystävä taputtaisi tässä vaiheessa selkään ja sanoisi, että nooh, ei se nyt kai niin kauhealta voinut näyttää. No kyllä se näytti, kuvat eivät valehtele. Tänne toki valitsin muutamia siivoimpia.

Hätä ei ole kuitenkaan tämän näköinen. Aion kutsua Minnan taas jatkamaan valmennusurakkaamme heti, kun Mintun syyshuolto on tehty. Huomenna eläinlääkäri tulee rokottamaan sen ja raspaamaan ja katsoo samalla haavaa, jonka se sai viimeisellä viikollaan Marshall Horsesilla. Se oli ilmeisesti piehtaroinut liian lähellä aitalankoja ja sotkeutunut sellaiseen, koska oikeasta etujalasta nahka oli palanut parista kohtaa pois ja langat roikkuivat rikkinäisinä, kun tilanne huomattiin. Jalan sisäsyrjällä oleva, suurin haava lähti paranemaan hyvin ja se oli saanut siihen lyhyen Oriprim-kuurinkin, mutta tänään haava olikin aiempia päiviä kosteampi ja hieman tihkui verta. Vaikuttaa siltä, että Minttu on varmaan repäissyt rupea piehtaroidessaan tai kyhnyttäessään päätään. Haava ei ole aiheuttanut sille kuumeilua, ontumista tai muitakaan ongelmia, joten liikuttaa saa, mutta ehkä saisimme huomenna eläinlääkäriltä jo jotain kotikonsteja vahvempaa troppia, ettei paraneminen enää pitkittyisi tästä.

Oletettavasti ainakin pari päivää Minttu on siis vapaalla, tarpeen mukaan useammankin. Tässä kuitenkin muutama kuva tältä päivältä.

Kuten huomaatte, mulla oli nyt jalassa uudet Amazona Suecan saappaani! Mittatilaussaappaina ne istuvat toki muuten kuin hansikkaat, mutta nilkkaosan muotoutuminen ja varren painuminen sentin verran vie hetken aikaa. Toissapäivänä eli ensimmäisellä kokeilukerralla kuvittelin pärjääväni ilman kantakiiloja ja sain maksaa naiiviudestani polvitaipeen hiertymillä, joten tänään varustauduin paremmin. Olen kuitenkin salaa tyytyväinen, että saan antaa hiertymien parantua ainakin viikonlopun yli ennen uutta ratsastuskertaa.