Uuden tallin puunaamista: muutama ensimmäinen päivä

Tämä viikko on mennyt nyt melkoista vauhtia. Olisin voinut kirjoitella uuden kotitallin laitosta jo vaikka mitä, mutta ei ole yhtään ehtinyt, kun tekemistä on niin paljon! Nyt kuitenkin istahdin alas kirjoittamaan, mihin se kaikki aika on mennyt.

Olemme saaneet uuden kotimme avaimet muutama päivä sitten ja eilen myyjä pakkasi viimeiset kimpsunsa. Tai no, ei ihan kaikkea; tilalla on vielä vähän sitä sun tätä rompetta, josta osa menee suoraan polttotynnyriin ja osa jää käyttöön. Talo ja autotallin puoli luovutettiin siivottuina, mutta satulahuone, talli ja tallin ylinen olivat niin sanotusti alkuperäiskunnossa. Tällä viikolla olen siis harjannut luudalla tallin ja satulahuoneen lattiasta kattoon, jotta saan kaikki roskat ja hämähäkinseitit pois - ja vaikka olen päässyt lapsuuden hämähäkkikammosta pitkälti eroon, niin kuitenkin vain 75-prosenttisesti. En edelleenkään pidä siitä, että tiloissa, joissa vietän aikaa, on seittejä. :D Omassa tallissani minusta tulee siis hullu luutamummo. Luutimista kaipasivat myös tallin ja satulahuoneen lattia, sillä ne olivat paksun tomukerroksen peitossa.

Keskimmäinen karsina alkuperäiskunnossa. Alempana on kuva karsinasta tyhjennettynä ja pestynä.

Ikkunoihin täytyy asentaa vielä ikkunaristikot. Kuten näkyy, niissä riitti muutenkin putsattavaa.

Tänään paitsi hosuin luudalla myös kannoin yhdestä karsinasta ylisille ison kasan puisia ja muovisia tarha- ja laiduntolppia, jotka myyjä oli sovitusti jättänyt. Oli yllättävän iso homma viedä ne lyhintä mutta valitettavasti myös vaikeinta reittiä. Tallista nimittäin menee jyrkät kiviportaat suoraan ylös vinttiin, mutta tolpat oli ensin kannettava karsinasta portaille, sitten kiivettävä itse portaille perässä, sen jälkeen nostettava tolpat ylisille, sitten kiivettävä jälleen itse perässä ja viimeiseksi vielä kannettava ylisillä sopivaan paikkaan. Tolpat sylissä portaikossa taiteilusta ei nimittäin olisi tullut mitään. Sain tuossa sinänsä pikkuhommassa jo mukavasti hien pintaan.

Vaikka ilta oli jo aika pitkällä, innostuin vielä aloittamaan pesuhommia ja ehdin pestä vanhalla kunnon juuriharja + mäntysuopavesi -yhdistelmällä yhden karsinan seinät ja kalterit. Jessus, mikä määrä likaa sieltä irtosi! Lopettaessani kello oli jo melkein puoli yhdeksän ja nälkä kurni, joten kahden muun karsinan pesu jää ensi viikolle. Huomenna en ehdi, koska olen ison osan päivästä kisahoitajana.

Aikaisemmin viikolla käytin hyvän tovin myös tarhan aidan parantamiseen. Purin pois vanhat langat ja laitoin rautaputken kaveriksi kaksi kierrosta Hankkijalta hakemaani aitalankaa. Lisäksi virittelin muutamaa laiduntolppaa hyödyntäen väliaidan, jotta toisilleen vieraat Minttu ja Marcella saavat aluksi tutustua haistellen. Aitalanka on lähinnä näennäisesti tekemässä aidasta täydemmän näköistä eikä siinä edes ole sähköä. 

Tarhan aidat ja väliaita uudistettu. Tämähän on vain väliaikainen ratkaisu, kunnes saamme metsätarhan laitettua tallin taakse ja hevoset pääsevät sinne.

Ja lähes leppoisastihan tämä menisi, jos olisi pelkkä talli huolehdittavana, mutta olen joka päivä myös pakannut tavaroita Turun päässä muuttolaatikoihin, ajanut niitä Auraan ja asetellut paikoilleen ynnä ravannut Puuilossa, Hankkijalla, Börjesillä ja milloin missäkin kaupassa hakemassa tavaraa. Toisaalta on ehdottomasti parempi viedä tavaraa autollinen joka päivä kuin herätä yhtenä viikonloppuna siihen todellisuuteen, että koko asunnon tavarat pitäisi kärrätä kerralla. Vaikka tavaraa edelleen riittää, on jo aika mukava osa kaikesta muutettu. Suunniteltu muuttopäivä on aikaistunut, eli emme varmaan odottele elokuuta sen pidemmälle vaan teemme muuton loppuun ehkä jo ensi viikonlopuksi. Hevosten muuttamista olen suunnitellut 13. - 15.8. olevalle viikonlopulle.

Ai niin, yhden tärkeän homman vielä sain tänään tehdyksi, eli nyt on naapurin kanssa sovittu tallin lantahuolto! Yksi (kakka)homma siis vähemmän hoidettavana. :)

Vaikka nyt vähän rutkutankin siivoamisen määrästä, niin totuus on, että olen aina haaveillut omasta tallista JA siitä, että se olisi jokin pölyn ja purun alta kaivettava paikka eikä mikään valmiiksi kiiltävä. :D On nimittäin paitsi vähän rankkaa myös tosi terapeuttista hinkata omaa talliaan pikkuhiljaa esiin. Samalla tuntuu tajuavan niin paljon konkreettisemmin, että tämä todella on meidän ja tänne minun hevoseni tulevat. Rakot käsissä muistuttavat illalla väliaikaiskämpässä nukkuessa, että kohta lähdetään.

Luuta on tullut tutuksi tällä viikolla. :)

Portaat vinttiin (tässä vielä siivoamattomana, nyt jo siivottu).

Keskikarsinan vaneriseinät ja kalterit tänään pestynä. Maalatun seinän vain harjasin ja siihen tulee uusi kerros kalkkimaalia. 

Juuriharjalla sai pestyä ihan kivasti, mutta kalterien väliin tiskiharja olisi ollut vielä kätevämpi.

Niin ja ehdin jopa ratsastaa tänään kaikesta muusta puuhasta huolimatta! Mintun kanssa oli oikein onnistunut ja kiva treeniratapäivä. Mentiin ravissa ja laukassa ympäri rataa ja tehtiin siinä muutamia toistoja HeA:2-luokan asioita eli kokoamisia, lisäyksiä ja siirtymiä käynnistä laukkaan ja laukasta käyntiin. Kaunis ja juuri sopivan lämmin päivä ja hyvin käyttäytyvä hevonen. <3

Uusi hevonen!

Sen pidemmittä puheitta: eilen oli eläinlääkärintarkastus hevoselle, josta toivoin Mintulle kaveria tulevaan kotiimme. Tarkastus meni hienosti ja kaupat omistajanvaihdosilmoituksineen on tehty. 

Siispä tervetuloa muutaman viikon kuluttua uuteen kotiin tamma Marcella ox (i. Laurent ox, e. La Marutzella ox, ei. Marsch ox, s. 2019)!

Kaikki kuvat on ottanut Topi Kuusinen.

Marcella on, kuten nimestä ja nimen perässä olevasta tunnuksesta voi päätellä, rodultaan arabialainen täysverinen ja tietenkin kaunis kuin mikä. 😍 Mulla oli kriteereinä uutta hevosta etsiessä, että sen pitää olla tamma, korkeintaan keski-ikäinen, kivaluonteinen ja sen kokoinen, että voin sitä itsekin liikuttaa, mutta en halunnut mitään isoa hevosta vaan isohkon ponin tai korkeintaan pienen hevosen. Kyselin myytäviä tammoja muutamasta vuonohevospaikasta, sillä vuonis oli yksi suosikkiehdokkaani roduksi. En etsinyt mitään varsinaista este- tai kouluratsua, vaan halusin maastoilupainotteisen kaverin, mutta puoliveriset, suomenhevoset ja ravirotuiset rajasin pois. No, tästähän ei vielä tiedä, millainen maastohevonen siitä tulee, koska se on vasta 2-vuotias, mutta maailman parasta matkaratsurotua edustavalla hevosella on ainakin hyvät edellytykset oppia sellaiseksi. 

Mulla on muuten pitkään ollut salainen ja nyt siis julkinen haave, että kouluratsastuksessa kilpailemisen lisäksi voisin harrastaa joskus matkaratsastusta ja kilpaillakin siinä. Senkin takia iskin silmäni Marcellan myynti-ilmoitukseen; vanha toive nosti päätään, ja yhtäkkiä arabi tuntui paljon kiinnostavammalta vaihtoehdolta kuin kaikki muut. 

Marcella viettää vielä muutaman viikon nykyisellä kotitallillaan Haminassa, kunnes Auran tila luovutetaan meille kuunvaihteessa ja saadaan muutto tehtyä elokuun aikana. 

Tässä on nyt ollut aikamoista haipakkaa, kun tilakaupat saatiin varmistettua. Olen neuvotellut heinäntuottajan kanssa ja tilannut ikkunakalterit, jotka tallin karsinoista vielä puuttuvat. Tänään kävin ostamassa Marcellalle myös suitset, pari harjaa ja harjapakin. Seuraavaksi pitäisi saada päätettyä, millaiset aidat laitetaan uuteen tarhaan ja kentän ympärille - olen katsonut hintoineen monia vaihtoehtoja kyllä jo ennen kauppoja, mutta en vieläkään ole ihan päättänyt. Maatalouskaupasta pitää hakea maalia, jotta saan tallin ja varustehuoneen seinät maalattua uuteen uskoon, ja pitäisi saada nikkaroitua ne haluamani satula- ja suitsitelineet ja löydettävä kivat varustekaapit. Lantahuolto on myös vielä järjestettävä. Puuhaa siis riittää, mutta kyllähän tätä nyt ilokseen tekee. 💗

Me ollaan hevostilallisia! Wuhuu!!!

Kaupantekopäivä oli tänään, ja nyt olemme mieheni kanssa sitten virallisesti maatilallisia! Ehkä hevostilasta puhuminen on vähän mahtipontista, mutta maalla ollaan ja hyvät hevospaikan puitteet on, joten sanon niin kuitenkin. ;) Ja nyt vihdoin uskallan paljastaa, millainen paikka on kyseessä. Tämän muuton myötä Minttu-muru muuttaa ympärivuotisesti omaan pihaan ja myös mieheni saa syvennettyä metsästysharrastustaan.

Ostamamme paikka on Auran kunnassa oleva 1,6 hehtaarin tila ja siellä on 85 neliön vanha mutta hyvin remontoitu omakotitalo, kolme karsinaa, satulahuone, autotalli/varasto ja vanha liiteri, tarha- ja laiduntilaa ja iso ratsastuskenttä. Lisäksi tallirakennuksessa on ylinen. Tallin käytävällä on viemäri ja vesiletku pesua varten. Matkaa Turun keskustaan tulee 33 km ja puolisen tuntia, jos ei ruuhka yllätä.

Kauhean paljon ei ole vielä kuvia, mutta tässä on jotain, ja otan myöhemmin lisää sitä mukaa kun paikkojen laittaminen edistyy.

Tässä ylimmässä kuvassa näkyy ulkorakennuksia/talli ja niiden vieressä puiden lomasta pilkistää vähän päärakennusta, punainen sekin. Tämä tienpätkä on jo meidän omaa eli kuuluu tonttiin. Tie jatkuu tilan ohi vasemmalta 1,5 kilometrin verran. Meidän talon jälkeen tiellä ei kuitenkaan ole asutusta vaan tie on pelkkä metsänhoitotie, joten siellä on rauhallista vaikka laukata.

Päärakennuksen etumainen, pienempi osa on 40-luvulla rakennettu. Taloa on laajennettu 60-luvulla. Pihassa ei ole omenapuuta ja jotain satunnaisia puskia lukuun ottamatta mitään puutarhaa, joten sormeni syyhyävät jo päästä kaunistamaan pihaa. :D

Suurten kuusien takana näkyy ratsastuskenttää. Nuo kuuset ovat kyllä tosi komeita, mutta ne varjostavat pihaa, joten katsotaan, annetaanko niiden olla vai kaadetaanko jossain vaiheessa.

Ratsastuskenttä on tehty kunnolla, eli siellä on salaojitus, reilu kantava kerros ja suodatinkankaat. Pintakerrosta on paranneltu lisäämällä hiekan joukkoon kivituhkaa. Ensivaikutelma omin jaloin kulkiessa on, että pinta on ehkä kivituhkan lisäämisestä huolimatta hieman pehmeä, mutta myyjän mukaan se on taas päästänyt veden tosi hyvin läpi ja pysynyt kuivana. Katsotaan siis ajan kanssa, tehdäänkö pintaan jotain muutoksia. Kenttä on tehty siten, että jälkikäteen siihen on lisätty toiseen päätyyn nuo putkiaitatarhat. Meillä on aikomuksena aidata talon taakse metsätarha, ja kun se on valmis, otetaan nuo putkiaidat pois. Tarhoissa on pohja tosiaan ihan sitä samaa kentän pohjaa, rikkaruohoja pitää vain nyppiä pois, joten aitojen poistamisen jälkeen saadaan käyttöön koko kentän ala, joka on summittaisella askelmittauksella noin 33 x 65 m eli tosi iso kotikenttä! Samalla laitetaan ympärille aidat, jotka sieltä nyt puuttuvat.

Tallista otan parempia kuvia, kun pääsen sinne puuhailemaan. Nyt siellä oli vielä tavaraa ja se oli pölyinen ja hämähäkinseiteissä. Ikkunoihin pitää laittaa kalterit ennen hevosten muuttoa ja seiniä voisin vähän siistiä, mutta periaatteessa kaikki tarvittava löytyy.

Mitäs nyt sitten? No yritän saada unta ensi yönä. :,D Mulla kun perinteisesti menee yöunet, kun käy kierroksilla jostain mitä kovasti odottaa.

Luovutus on heinäkuun lopussa, mutta pääsen ainakin talliin laittelemaan paikkoja kuntoon jo aiemmin. Teen varmasti erillisiä postauksia tallitilojen ehostamisesta, mutta aion ainakin maalata satulahuoneen ja tallin sisätilat, laittaa satulahuoneeseen uudet kaapit ja pistää ihan uusiksi myös satula- ja suitsitelineet ja varmaan loimitelineetkin. Listalla on myös nätit verhokapat satulahuoneen ikkunoihin. Tai ei tässä nyt verhoja ehtisi edes ajatella, koska seuraavaksi alkaa aitamateriaalien ja kaikkien tallitarvikkeiden ja maalien hankkiminen, heinäntoimittajan kanssa neuvottelu, kuivikkeiden ostaminen, lantahuollon järjestäminen ynnä muut pikkujutut. Huh!

Jännitys ei suinkaan lopu tähän, koska jo ylihuomiseksi olen tilannut eläinlääkäritarkastuksen eräälle hevoselle, josta pitäisi tulla Mintulle seuralainen ja toivottavasti myös mulle monipuolinen harrastuskaveri. Siitä lisää parin päivän päästä.

Onnea, tilalliset ja talolliset! Minttu toimittaa kuvassa mieheni virkaa. 😁

Uuden kotimme kaupantekopäivä kalenterissa

,

Kesäkuu on edennyt helteisissä merkeissä. Lämpötilat ovat päivittäin olleet 23 - 32 asteen välillä eikä loppua näy. Nuo lähemmäs 30 asteen helteet ovat jo liikaa, mutta tavallisemmista noin 25 asteen lämmöistä en kyllä valita, vaikka olenkin kuumuudelle herkänpuoleinen enkä jaksa tehdä asioita silloin ihan normaalisti. Ihanaa, että on kunnon kesäkelit.

Harjoitukset ovat jatkuneet säästä huolimatta. Yhden estehyppykerran siirsin eteenpäin, mutta muuten ollaan kyllä treenattu samalla lailla kuin ennenkin, vähän lyhyemmin vain kaikkea. Minttu on ollut tosi hyvä ratsastaa, juuri sopivan pirteä ja innokas. Ja voi hyvänen aika, miten se on kehittynyt! Minnakin naureskeli, että onpahan iso ero vuoden takaiseen. Silloinkin Minttu liikkui kyllä sinänsä hyvin ja oli oikeaan suuntaan menossa, mutta se oli voimaton eikä laukkaa voinut juurikaan säädellä. Nyt se sitten tekee jo koottua laukkaa, laukasta käyntiin ja takaisin laukkaan ja tuntuu hiffanneen sen tosi hyvin. Laukannostoharjoituksista se suorastaan kuumuu, vaikka luulisi, että helle verottaisi pahinta energiaterää pois. Olen antanut sille kyllä nyt vapaapäiviäkin laitumella, mutta lähinnä omien menojeni vuoksi. Ratsastuksien jälkeen olen juottanut mash-veden joukossa elektrolyyttiä ja pessyt Mintun aina, jotta kuumotus ei jää päälle.

Viime postauksen lopussa mainitsin, että olemme mieheni kanssa tehneet tarjouksen yhdestä paikasta, josta pitäisi tulla uusi kotimme. Asiat ovat nyt siinä pisteessä, että lainalupaus on saatu ja kaupantekopäivä on merkitty kalenteriin: 12.7. Vaikka en usko, että asiassa tulee yllätyksiä, en silti uskalla vielä hyppelehtiä ja hehkuttaa julkisesti, vaan olen kertonut kaupantekopuuhistamme vain ihan naamatusten joillekin ystäville. Kunhan nimet ovat paperissa, niin sitten kyllä ihan varmasti kuulutan sen kaikelle kansalle. :D En ole kuitenkaan voinut vastustaa kiusausta hankkia jo hiukan juttuja tulevaan kotiin, nimittäin mattoja, verhokangasta ja erinäisiä askarteluja varten puisia nimikylttejä ja akryylivärejä. Mihin näitä sitten tarvitaan? Siitä lisää 12.7. ;)

Muutama viikko hengähdystä ja yhteenvetoa alkukauden kisoista

Nyt kesäkuussa meillä ei tosiaan ole muita kisoja kuin nämä 5.6. Onnenperällä olleet, vaan seuraava Kipa-ilmoittautuminen näyttää päivämäärää 4.7. Loimaalle Punkin tallille, johon olemme ilmoittautuneet HeB:0 2019 -luokkaan. Ehdin siis hetken vetää henkeä ja vetää yhteen, miten nämä huhti-kesäkuu-välillä olleet kisat ovat sujuneet. Alla listattuna:

Kotimäki, Lieto 28.4. (seura, HeB:3 2019): 63,864 %

Artukainen, Turku 13.5. (alue, FEI CCI/CIC* A-kenttäkilpailuohjelma): 63,261 %

Korpimäki, Paimio 22.5. (seura, HeB:4 2020): 66,364 %

Onnenperä, Salo 5.6. (seura, HeB:4 2020): 68,409 %

Tuloksethan ovat oikeinkin hyviä, varsinkin kun ottaa huomioon, että Kotimäen kisat olivat kauden ensimmäiset kisat puolen vuoden kisatauon jälkeen ja jouduin ratsastamaan radan käytännössä ilman verryttelyä, ja Artukaisten kisat taas olivat meidän ensimmäiset aluetason kisat ja myös ensimmäinen HeA. Sijoitukset tuli Kotimäestä ja Korpimäestä.

Kaikissa kisoissa suoritusta on jonkin verran häirinnyt Mintun jännitys, joka saa sen jäämään pohkeen taakse hieman jähmeäksi ja toisaalta aiheuttaa laukassa vähän sellaista hätäilyä ja kiireen tunnetta, ja silloin puolipidätteet ja välillä ihan tavallisetkaan pidätteet eivät mene niin sanotusti jakeluun ihan priimasti. En ole tästä kuitenkaan millään lailla huolissani tai edes oikeasti harmissanikaan, koska Minttu on niin nuori, sillä on vasta muutamia kisoja takana ja nekin useammassa eri paikassa ja se on antanut vaikuttaa itseensä kuitenkin nousujohteisesti. Ihan ensimmäisissä kisoissamme viime vuonna se oli ihmeissään ja säikkyili, kahdessa seuraavassa meni kiltisti mutta jäi todella pahasti pohkeen taakse jännityksestä ja sen jälkeen eli tästä keväästä lähtien se onkin jo liikkunut reippaasti paljon rennommin. Kehityksen suunta on siis ihan oikea.

Näiden muutamien kisojen perusteella kehityskohteita olisivat erityisesti seuraavat:

- Laukannostoihin lisää rentoutta. Jos Minttua jännittää, se saattaa nostaa väärän laukan tai ainakin tekee hätäisen noston.

- Laukkaan lisää kokoamista. HeB-luokissa laukan ei sinänsä tarvitse olla juurikaan koottua, mutta kun hevonen kerää itseään enemmän takaosalle, sen ratsastettavuus paranee ja siirtymistä tulee paljon parempia. Minttu osaa kyllä jo koota laukkaansa enemmänkin kuin HeB-radalla tarvitsee, mutta kisatilanteessa ei ole ihan helppoa saada sitä kokoamaan sitä vähääkään. :D

- Pysähdyksiin suoruutta. Keskilinjasta tulee kyllä muuten hyvä, kunhan vain itse osaan tähdätä keskelle, mutta pysähdyksissä Minttu on usein työntänyt takaosansa vinoon. Samalla se on välillä korjannut pysähdystä tasan mutta väärään suuntaan eli siirtämällä takajalkaansa taaksepäin, mitä ei saisi tapahtua. Nämä olen ottanut nyt treeneissä erityiseen syyniin, ja viime kisoissa pysähdyksissä ajatus oli onneksi jo eteenpäin, eli taaksepäin korjaamista ei tullut, vaikka vinoutta vielä hieman olikin.

- Tasaisempi asetus. Tämä on ihan sama kuin kotitreeneissä, eli Minttu asettuu huonommin ja pyrkii heiluttamaan turpaansa ulospäin oikeassa kierroksessa, joka on sille vaikeampi suunta tehdä asioita. Ongelma on kuitenkin pienempi, kunhan Minttu pysyy pohkeen edessä, sillä pohkeen taakse jääminen korostaa näitä turhia keikkumisia ja huojumisia.

Tontinhankintarintamalla eletään muuten taas jännittäviä aikoja. Pankkivirkailija ei nyt lupauksestaan huolimatta vastannut tänään puhelimeen eikä viesteihin, joten joudutaan palaamaan asiaan maanantaina, mutta me ollaan tehty ostotarjous yhdestä paikasta sillä ehdolla, että laina heltiää. Ei ole syytä epäillä, etteikö sitä lainaa saataisi, mutta täytyy tietysti olla ensin mustaa valkoisella. Olen tosi innoissani, mutta kirjoitan enemmän sitten kun kaupat on ihan loppuun saakka lyöty lukkoon. Iik!

Aurinkoinen kisailtapäivä Onnenperän koulukisoissa tuloksella 68,409 %

Nyt voin huokaista helpotuksesta. Tänään lähes helteisessä kesäsäässä lakitettiin uudet ylioppilaat (olen siis lukion äidinkielenopettaja, jos joku lukijoistani ei sitä vielä tiedä), mikä tarkoittaa, että minunkin lukuvuoden työurakkani on taas saanut päätöksensä ja työt jatkuvat elokuussa. Edessä on ihana ja toivottavasti säiltään kaunis kesä, joka totta tosiaan tulee tarpeeseen ihan perusarjessakin ja erityisesti nyt, kun korona on vaikeuttanut ja lisännyt meidänkin töitämme monella tavalla koko menneen lukuvuoden.

Ihan vapaalle en kuitenkaan vaihtanut heti lakitusten jälkeen sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan pujahdin opettajainhuoneeseen syömään valmisruoka-aterian ja vaihtamaan kotelomekon tallivaatteisiin. Kun uudet ylioppilaat vanhempineen alkoivat siirtyä pois koulun pihalta, kipitin autolleni ja suuntasin tallille, jossa odotti kisavarusteiden pakkaaminen ja Mintun letitys. Olin kuitenkin putsannut varusteet kilpailukuntoon edellisiltana, koska aikaa lähtöön oli vain kaksi tuntia.

Matka Onnenperälle oli ihanan leppoisa! Ajelimme hovigroomini Marjan kanssa moottoritietä pitkin Halikon rampille saakka ja siitä isohkoa tietä kilpailupaikalle. Autossa tuntuva trailerin pienoinen hytkyminen paljasti, että Minttu puuhaili taas aikansa kuluksi. Trailerin kumimaton toinen etureuna on alkanut repsottaa, ja Mintusta on sairaan siistiä kuopia paksuinkin kuivikekerros siitä päältä pois niin, että maton reunan voi rääpiä kaksinkerroin ja sitten seisoa sen päällä ylpeänä saavutuksestaan. Täytyy yrittää löytää jostain liimaa, jolla maton voisi taas juntata kiinni.

Näihin kisoihin oli erityisen kiva lähteä, koska kyseessä tosiaan on talli, jossa pidin edellistä hevostani Nalaa vähän aikaa ja jossa ratsastin myöhemmin opetushevosia ja nuoria hevosia parin vuoden ajan. Sen jälkeen en olekaan Onnenperällä käynyt. Nyt kuitenkin sovimme tallin omistajan Riitan kanssa, että kävisin tämän kesän ajan jälleen kouluttamassa hänen hevosiaan pari kertaa viikossa! Tekee minullekin hyvää ratsastaa välillä muilla hevosilla kuin Mintulla, ja nyt Riitalla on minulle sitten poneja vino pino tai ainakin ihan tarpeeksi odottamassa. :) Mahtavaa, että on tällainen tilanne ja paikka, jossa voin käydä harrastamassa niin, että molemmat hyötyvät.

Jaa mutta ne kisat! No Minttuhan oli verryttelyssä tähän saakka parhaan tuntuinen. Alkuun se taas jäi vähän hitaaksi mutta meni kuitenkin kiltisti, ja pian se rupesi liikkumaan jo oikeinkin kivasti ja pystyin vaikuttamaan sekä ravissa että laukassa paremmin kuin missään aiemmissa kisoissa. Valitettavasti radalla jälleen kerran päädyissä jännitti, minkä vuoksi laukkaohjelmamme oli aika villinpuoleinen. A-päädyssä Minttu olisi mieluummin oikaissut 10 metriä ja laukannut auringonlaskuun. Sain sen sinne kyllä, mutta sen jälkeen pitikin kääntyä heti laukkalävistäjälle ja siirtyä sen keskellä raviin. Raviin pääsimme myöhässä ja vähän ruman ohjasotteen jälkeen, koska vauhtia oli tässä vaiheessa enemmän kuin keskittymistä. Siirtymistä useampikin tuli myöhässä, koska hallintalaitteet eivät toimineet ihan niin kuin olisi tarkoitus. Raviohjelma oli pienestä jännityksestä huolimatta aika hyvä. Tulos oli tänään 68,409 prosenttia ja olimme tuloslistalla sijalla 4/11 eli ensimmäisiä ei-sijoittuneita.

Hienoa oli, että kun kysyin, sain luokan viimeisenä starttaajana luvan ratsastaa lyhyen loppuverryttelyn radalla. Nuorelle hevoselle tekee todella hyvää päästä kiertämään rata uudestaan ja jäädä näin rentoon mielentilaan. Tässä vaiheessa päädyissä ei enää ollutkaan mitään jännittävää. :D Noh, varmasti saadaan rentous mukaan kilpailusuoritukseenkin vielä jossain vaiheessa. Olihan tämänkin päivän suorituksessa sitä paitsi paljon hyvää.

Nyt kesäkuulle ei ollut ainakaan suunniteltuna muita kisoja, joten ehkä keskitymme kotiharjoitteluun ja tietysti myös kaikenlaiseen rennompaan muutaman viikon ajan. Alla vielä video tämän päivän radasta.

Laukannostojen parantamista ja metsäretki

Tänään perehdyttiin omatoimisesti siihen, miten saataisiin meidän laukannostoista parempia. Välillä niistä tulee oikein hyviä, välillä taas ihan vain sinnepäin roiskaisten. Tänään ei siis roiskittu vaan keskityttiin.

Minttu olikin jo alkuverryttelyssä tosi kiva. Menin pikkukentällä, jossa saatiin olla ihan keskenämme. Mintulla oli mukava draivi päällä lämpimästä päivästä ja auringonpaisteesta huolimatta ja se venytti mukavasti pitkään muotoon heti alkuun. Otin vain muutaman kokonaisen kierroksen ja pari ympyrää ravissa ja sitten saman laukassa ja annoin Mintun kävellä sen jälkeen hetken ennen varsinaisia tehtäviä.

Aluksi tulin päädystä keskihalkaisijaa pitkin harjoitusravissa, tein raviväistöä uralle saakka ja nostin laukan suoraan väistöstä heti uralle tultaessa. Tämä on minusta tosi hyvä harjoitus, koska siinä sisätakajalka tulee jo valmiiksi hyvin alle ja hevonen on jo valmiiksi hyvin kuulolla sisäpohkeella. Kun laukka nousi, jäin ympyrälle ja tein siinä hieman laukan pidentämistä ja kokoamista. Kokoaminen oli tänään vähän vaikeaa, koska Minttu olisi mieluummin laukannut reippaasti ja valahtanut pitkäksi, mutta pyysin sitkeästi sen aikaa, että sain ympyrän verran selvästi kootumpaa laukkaa, jossa takaosa polki kunnolla. Nämä harjoitukset tein vain pari kertaa molempiin suuntiin, koska juuri tästä kokoamisen vaivalloisuudesta johtuen tehtävään meni ihan riittävästi aikaa jo näinkin enkä halunnut väsyttää Minttua liikaa.

Ensimmäisestä tehtävästä on selostus kuvineen kirjassa 101 Dressage exercises for horse & rider (Jec Aristole Ballou). Ratsastuskirjallisuudesta saa arvokasta apua omatoimiseen treenaamiseen, suosittelen!

Toisena tehtävä tein harjoitusta, jota muistan tehneeni jo teini-ikäisenä ratsutalli Heppahovissa. Sitä varten kaivelin jälleen kerran kirjahyllystäni Kyra ja ratsastuksen taito -kirjan ja muistia virkistääkseni etsin kohdan, jossa harjoitus esitellään. Tässä hevonen kävelee ympyrällä ja ratsastaja asettaa ja taivuttaa sitä ulospäin siten, että takaosa kulkee hieman suurempaa uraa. Käytännössä siis vastataivutusta ympyrällä. Mintun kanssa tein tätä nyt ensimmäistä kertaa, eikä se ole avotaivutusta lukuun ottamatta juurikaan tehnyt taivutusväistöjä, joten ensin oli vähän hakemista siinä, että sain sen jatkamaan ympyrällä myös taivutuksen aikana ja pysymään aktiivisessa käynnissä. Kun taivutus meni läpi, tuli suoristus ja välittömästi sen jälkeen laukannosto suoraan käynnistä. Parilla ekalla yrityksellä tuli ehkä kaksi pientä raviaskelta väliin, mutta sitten sain noston aivan suoraan käynnistä. Muuta ei tänään tarvittukaan, joten suuntasin loppukäynneille radalle. Siellä kuitenkin lähdin hetken mielijohteesta oikein kunnon juurakkoiselle ja kivikkoiselle metsäreitille, jossa en ollut ennen käynyt. Minttuhan kulkikin metsässä kuin vanha tekijä, oli tarkkaavainen mutta ei ollenkaan sen oloinen, etteikö olisi nauttinut olostaan. Olen tähän saakka pysytellyt rakennetulla maastoradalla, koska Minttu on siinäkin aina aluksi ollut vähän jännittynyt (paitsi eilen, jolloin se oli jo alkukäynneillä radalla rento), mutta tässähän se on koko ajan oppinut uutta ja tänään näköjään opittiin menemään yksin metsäretkelle. :) Jostain kumman syystä se pörhistyi kuitenkin heti kun tulimme metsästä pois tutulle radalle ja tanssahteli orimaista teputteluravia parikymmentä ensimmäistä metriä, kunnes alkoi pärskiä rennosti ja suostui taas kävelemään normaalisti. :,D Taisi olla täpinöissään siitä, että juuri tehtiin jotain uutta. Ehdottomasti otetaan metsäkävelyt osaksi meidän arkirutiineja.

Huomenna Minttu saakin vapaapäivän. Seuraava valmennus on torstaina.