Mitä kilpaileminen maksaa?

Viime kerralla mietiskeltiin lähestyvää kilpailukautta 2024. Aiemmin tänä vuonna kirjoitin blogiin laskelman siitä, kuinka paljon hevosten pitäminen kotona maksaa. Postauksesta tuli suosittu, ja nyt kun virittäydytään kohti uusia kisoja, lasketaanpa tällä kertaa, kuinka paljon kilpaileminen maksaa.

Raha-aiheisiin postauksiin minulla on vähän kriittinen asenne. Tällaisten rahaan liittyvien erikoispostausten tekeminen on ihan ok (siis se, kuinka paljon jokin tietty asia maksaa), mutta en ole halunnut lähteä pitämään tarkkaa kirjaa ja erittelemään blogiin joka kuukausi sitä, mitä tämä koko harrastus maksaa missäkin kuussa. Pidän harrastuksestani ja tiedän, että se maksaa. En sen vuoksi halua alkaa kauhistella, että katsokaas kaikki, miten paljon tässäkin kuussa taas sai lapattua rahaa hevosiin. :D En halua myöskään kutsua harrastustani hevosihmisille yleiseen tapaan "hullujen hommaksi" tai sellaiseksi, että "eihän tässä ole mitään järkeä". Kun omalla hevosellaan menestyy kilpakentillä, katselee ikkunasta kotipihassa laiduntavia hevosia ja ratsastaa ihanan maastoretken, tunnen elävästi, että tässä on hyvin paljon järkeä. Ei se tunne muutu siksi, että harrastus maksaa.

Sen voin kuitenkin tehdä, että lasken, paljonko minun tavallani kisaaminen maksaa.

Kisakulut muodostuvat jälleen kerran siitä, mitä niihin lasketaan mukaan, kuten ylle linkittämässäni kotitallipostauksessakin kerroin. Joku ei valmentautuisi ollenkaan, ellei kisaisi, ja joku jättäisi trailerin ostamatta ja tarvittaessa klinikkareissulle vuokraisi sellaisen muutamalla kympillä, jos kisaamisen vuoksi oma ei olisi välttämätön.

Kisakuluihin voi laskea ainakin hevosen vuosimaksun, kilpailuluvan ja kisareissujen välittömät kustannukset (polttoaine, ilmoittautumismaksu ja lähtömaksu).

Kilpailulupa tarvitaan kaikilla tasoilla. Seuratasolla kisaamiseen kilpailulupa maksaa 10 €, aluetasolla 30 € ja kansallisella tasolla 150 €. Kilpailulupa ostetaan kerran vuodessa.

Kilpailemiseen tarvitaan myös jonkin seuran jäsenyys. Seuran jäsenyys maksaa keskimäärin noin 65 €.

Hevosen vuosimaksu maksetaan niin ikään kerran vuodessa, ja se tarvitaan aluetasolla ja siitä ylöspäin. Se on 40 €.

Tässä vaiheessa ostoskorissa ovat siis kilpailulupa, seuran jäsenyys ja vuosimaksu, joista tulee yhteensä 255 €, koska kilpailen kansallisella tasolla. Nyt ei ole siis päästy vielä ensimmäisiinkään kisoihin vaan pelkästään pistetty seteleitä pinoon, että on lupa kilpailla. 

Yksittäinen startti alue- tai kansallisella tasolla täälläpäin maksaa ilmoittautumis- ja lähtömaksuineen halvimmillaan noin 30 € ja kalleimmillaan paljon enemmänkin. Selasin maksuhistoriatietojani, ja useimmat startit näyttivät maksaneen 38 tai 48 €. Joissakin kisoissa olen mennyt kaksi starttia.

Välittömiä kisakuluja ovat tietenkin polttoainekulut, jotka tänne lähialueiden (Turku, Lieto, Paimio, Marttila, Ypäjä ym.) kisoihin ja takaisin ovat suunnilleen parikymppiä. En ole toistaiseksi käynyt kovin kaukana kisaamassa, ja Aurassa asumalla kilpailuja on riittänyt mukavasti, kun lähtee johonkin ilmansuuntaan ja ajaa 30 - 60 min.

Viime vuonna kilpailin 10 kertaa. Jos lasketaan keskiarvolla yhden kisan välittömät kulut (startti- ja ilmoittautumismaksu + bensat = 63 €) ja kaikki kertaluontoiset lupamaksut (225 €), kilpailukausi maksoi 225 + 10 x 63 € = 885 €. 

Joitakin varustehankintoja täytyy myös tehdä, mutta suuri osa varusteista ratsastajilla on yleensä jo ennestään. Esimerkiksi erillisten kisasaappaiden tai kisakypärien hankkiminen ei ole millään lailla tarpeelllista, jos kotikäytössä olevat varusteet ovat sääntöjen mukaiset. Yksillä valkoisilla hanskoilla, kisatakilla, valkoisella huovalla, valkoisilla housuilla ja yhdellä kisapaidalla pärjää.

Useimmat tarvitsevat kilpailemiseen kuljetuskalustoa, mutta en laske tätä kisakuluksi, koska ainakin itse tarvitsen traileria muuhunkin kuljettamiseen kuin kisamatkoille, vaikka siinä sitä tulee käytettyä ylivoimaisesti eniten. Jotkut vuokraavat trailerin joka reissulle, ja mikäpä siinä, jos sellaisen saa helposti aina halutessaan. Jos pitää hevosta tallilla, jossa järjestetään usein kilpailuja eikä kaipaa muihin kisoihin, pääsee tietysti helpolla.

Tänä vuonna aion kilpailla varmaan aika saman verran kuin edellisvuonna. Otan kansallisen luvan jo heti alkukaudesta, ja aion on yhä enemmän valikoida kansallisia kisoja ja tarpeen mukaan aluekisoja. Seuratasolla emme varmaan Mintun kanssa enää starttaa muuten kuin erityistapauksissa. Ehkäpä tällä kaudella debyyttinsä pääsee tekemään jossain pienissä kisoissa myös Marcella!

Kuva: Photographyellim

Kuva: Photographyellim

Kilpailukausi lähestyy

Joillakin kilpailukausi on jo alkanut Etelä-Suomen hallikisoissa. Itse en kisaa talvisin, sillä tykkään pyhittää talvet harjoittelulle. Kun on aina jotkin kisat tulossa viikon tai parin kuluttua, fokus on niissä ja harjoituksissa keskitytään sen radan asioihin. Siksi kilpailut aina tavallaan häiritsevät uusien asioiden harjoittelua. Toinen syy on se, että en halua lähteä vetämään traileria talvikelillä, kun on liukasta, joten olemme ajoittaneet ensimmäisen startin jonnekin huhtikuun tienoille.

Näiden syiden lisäksi haluan, että elämä on muutakin kuin kilpailemista. Vaikka kilpailukausi on aina hieno juttu ja siihen mahtuu paljon iloisia hetkiä, kauden viimeisten kisojen päätyttyä on aina toisaalta helpottunut, että taas mentiin ja tehtiin ja nyt voidaan välillä tehdä jotain muuta. Kaikessa on puolensa ja aikansa kutakin.

Uuden vuoden alun kunniaksi kaivoin arkistoista esiin sekalaisia kisakuvia eri vuosilta. Niissä Minttu on nuorimmillaan 4-vuotias (2020) ja uusimmissa kuvissa 7-vuotias (2023).

Merjan talli v. 2022. Kuva: Carahorses

Artukaisissa verryttelyssä kesällä 2022.

Nuorten hevosten henkilökohtaista aluemestaruushopeaa v. 2022 Paimiossa.

Artukaisissa toisissa kilpailuissamme 4-vuotiaan Mintun kanssa vuonna 2020.

Paimiossa odottelemassa palkintojenjakoa kesällä 2021.

Onnenperän tallin seurakisat kesälomani ensimmäisenä päivänä. Vuosi oli 2021.

Wiurilan kartanon talleilla keväällä 2022.

Ensimmäinen voitto! KaKen kilpailut Ylikylässä 2022.

Mintun toiset kilpailut. Artukainen v. 2020.

Artukainen v. 2023

Palkintojenjaon odottelua Artukaisissa v. 2023

Artukainen v. 2023

Kotimäki v. 2021 (Kuva: Photoma / Annika Mäki)

Ensimmäisissä kilpailuissamme! Kotimäki 2020.

Ensimmäisissä kilpailuissamme! Kotimäki 2020.

Artukainen v. 2020. Mintun toiset kilpailut ja toinen sija.

Toipilaiden hoitamista ja Marcellan allergiatestin tulokset

Tammikuun alku on sujunut hevosten kanssa enimmäkseen ilman ratsastamista. Heti joulupyhien jälkeen ehdin treenata molempien kanssa muutaman kerran, kunnes hevoset rokotettiin. Kummatkin saivat lievän kuumereaktion rokotteesta, kuten ovat usein ennenkin saaneet, joten nyt reiluun viikkoon ne eivät ole tehneet muuta kuin tarhanneet. Samaan aikaan Minttu sai varmaan hokinpolkeman jalkaansa ja kasvatti siihen liikalihaa, jota olen hoitanut. Tänään ehkä ratsastan Mintun kevyesti. Marcella sen sijaan saa vielä huilia, sillä se taas vetäisi eilen kantapalloonsa kunnon vekin ja sai viettää yön jalka paketissa. :D Yhtä toipilaiden hoitamista on siis vuoden alku ollut. 

Marcellan allergiatestituloksetkin tulivat. Tässä suora kopio:

allergy test: foodingredients (IgE and IgG)
IgE IgG
wheat reaction class 0 reaction class 0
barley reaction class 0 reaction class 0
oats reaction class 0 reaction class 1
corn reaction class 0 reaction class 2
molasses reaction class 0 reaction class 0
soy reaction class 0 reaction class 0
yeast reaction class 0 reaction class 0
alfalfa reaction class 0 reaction class 1

IgE tarkoittaa, että ruoka-aine aiheuttaa nopean, joko tuntien tai parin päivän aikana ilmenevän reaktion. IgG taas on reaktio, joka tulee vasta päivien ja viikkojen aikana. Marcellan tuloksista näkyy, että nopeita allergiareaktioita ei tule mistään testatusta ruoka-aineesta, mutta hitaita tulee maissista (kohtalainen yliherkkyys) ja kaurasta ja alfalfasta eli sinimailasesta (lievä yliherkkyys). Syöttämäni ADE-vitamiini sisältää sidosaineena kaurankuorijauhoa, samoin kivennäinen. Marcella on myös syksyyn saakka syönyt Selectediä, jossa on sinimailasta. ADE-vitamiini ja kivennäinen lähtivät sen ruokinnasta nyt pois ja ostin tilalle Racing Sensitiveä, jossa ei ole mitään noista positiivisen testituloksen antaneista aineista eikä ylipäätään hevosia yleisemmin allergisoivia ainesosia. Siinä on tuoteselosteen mukaan myös korkea vitamiini- ja kivennäispitoisuus ja pieni syöttömäärä, joten sen pitäisi käydä Marcellalle heinän lisäksi ainoana syötettävänä rehuna. Mahalääkekuuri on vielä kesken, mutta kun se on ohi, kokeilen uutta rehua. Nyt mennään vain lääkkeellä, heinällä ja vedellä. Toivon, että vaikka testit näyttävätkin lievää reaktiota, nuo allergiat olisivat syy Marcellan rauhasmahavaivoille.

Hyvää joulua ja rauhallista uutta vuotta 2024

Vietimme joulun osittain kotona ja osittain mieheni vanhempien luona Turussa. Aatto meni vähän kiireisemmissä merkeissä, mutta joulupäivänä pidin rauhallisen aamupäivän kotona ja ratsastin molemmat hevoset kunnolla. Tänään tapaninpäivänä Marcella huilasi ja Mintun kanssa oli valmennus pellolla.

Kentällä on nyt jäinen pohja ja siinä vähän lunta päällä, joten vaikka hokit tuntuvat pureutuvan pohjaan ja ravi onnistuu, en viitsi tehdä siinä kovin jyrkkiä käännöksiä tai laukata, ettei jossain kohtaa jalka pääse vahingossakaan luisumaan. Onneksi pelto on hyvässä kunnossa ja siellä sopivasti lunta muttei liikaa, joten teimme vaihtotreenejä ja vähän ravitreeniä siellä. Sain molempiin suuntiin puhtaat vaihdot joidenkin yritysten jälkeen, kun sain Mintun riittävän teräväksi. Laukan jälkeen tehtiin vielä kuviota, jossa pellon "pitkää sivua" tultiin avossa, siitä siirtyminen sulkuun, siitä "keskilinjan" kohdalla taas avoa ja sitten taas hetki sulkua, suoristus ja suunnanmuutos. Vaihtoharjoitusten jälkeen Minttu oli sopivan terävällä mielellä ja ravasi todella näyttävästi. Kuvio onnistui vasemmassa kierroksessa sujuvasti ja helposti. Vaikeampaan suuntaan haettiin muutama kerta oikeaa asentoa lähteä sulkuun, ja lopuksi sekin onnistui hyvin.

Minulla on nyt vielä vajaat kaksi viikkoa lomaa, joten aion ratsastaa paljon. Marcellalla on nyt muutamia päiviä ollut Gastrogard-kuuri, joka viimeksi auttoi sen mahaongelmiin. Lisäksi eläinlääkäri on tulossa rokottamaan hevoset ensi viikolla ja ottamaan Marcellalta ruoka-aineallergiatestit.

Päivät ovat jo pidentymään päin, joten innolla kohti uutta vuotta 2024!

Jouluaaton kuva ilman satulaa Marcellan kanssa tallin edustalla

Joulupäivänä totisemmin töihin lähdössä

Kooste vuodesta 2023

Täyteen ovat kohta tulossa vuosi 2023, kolmas joulu omalla Auran maatilalla ja tammikuussa 8 vuotta tämän blogin kirjoittamista. Onkohan näin pitkään jatkuneita hevosblogeja kovinkaan montaa enää? Silloin blogien kultakaudella, joita taisivat olla noin vuodet 2012 - 2016, näitä blogeja tuli kuin sieniä sateella. Olen joka tapauksessa iloinen, että edelleen tälläkin blogilla on oma lukijakuntansa ja myös uusia löytää tiensä lukijoiksi.

Olen perinteisesti tehnyt pienen koostepostauksen, eikä tämä vuosi ole poikkeus. Miten vuosi siis sujui?

Kilpailemisessa otimme 7-vuotiaan Mintun kanssa askeleen vakavampaan suuntaan kisaamalla enää vain HeA-luokissa ja aloittamalla kansallisella tasolla kilpailemisen. Kilpailimme yhteensä 10 kertaa, joista 2 seuratasolla, 5 aluetasolla ja 3 kansallisella tasolla. Sijoituimme 5/10 kertaa. Syksyllä olimme mukana KaKe:n aluejoukkueessa ja saimme aluemestaruuksista joukkuehopeaa. VaB-luokassa debytoiminen ei onnistunut vielä tänä vuonna, koska vaihdot ovat Mintulla vielä epävarmat enkä halua mennä radalle esittämään jotain, missä ei ole melko hyvä varmuus onnistua. Nyt syksyn ja alkutalven aikana se on alkanut esittää yhä useammin puhtaita vaihtoja tai tasajalkavaihtoja, joten ensi kaudella kyllä pääsemme radallekin. Silloin on aikomuksena ottaa kansallinen kilpailulupa heti alkukaudesta.

Kokoamisaste ja liikkumisen laatu Mintulla on edelleen kehittynyt. Koottujen askellajien esittäminen on sujuvoitunut, ja Minttu on harjoitellut nyt loppuvuodesta myös piaffin alkeita ja välillä passagemaista hyvin koottua ravia. Minttu on ollut koko ajan treenikunnossa ilman terveyshuolia.

Tänä vuonna harjoittelin Mintun kanssa monet kerrat lastaamista, jotta siitä saataisiin pois se epävarmuus, meneekö Minttu koppiin heti vai kestääkö siinä vartti. Tässä edistyttiin hyvin, sillä kauden aikana kävin jo monta kertaa Mintun kanssa yksinäni reissussa ja sain sen purettua ja lastattua hyvin ilman apua.

Marcella 4-vuotiskautensa aikana harjoitellut perusasioita kentällä, maastoillut teillä ja metsissä ja aloittanut hyppäämisen. Hyppäsin sen kanssa ensimmäiset ristikot kesällä ja sen jälkeen toisenkin kerran jossain vaiheessa varmaan alkusyksyllä. Marcellan mahaongelmat hidastavat etenemistä, sillä tänä vuonna hoidatin sen rauhasmahan haavaumat ja epäilen, että samat ongelmat ovat tainneet uusiutua. Haavaumat ovat nimenomaan rauhasmahassa eivätkä epiteeliosassa, mikä tarkoittaa, että niiden lähde ei liene mikään epiteeliosan haavaumia aiheuttava yleinen syy (ruokintavälit, stressi, tyhjällä mahalla liikutus ym., eikä näissä pitäisikään olla mitään korjattavaa). Olen ajatellut pyytää eläinlääkärin ottamaan allergiatestit. Muita terveyshuolia ei Marcellan kanssa ole ollut.

Kotitilallamme saatiin tänä vuonna valmiiksi hevosten metsätarha. Samalla vanha tarha purettiin pois ja kentän laajennus saatiin aloitettua. Muutamasta muuttujasta johtuen laajennettu osa ei ole vielä ratsastuskunnossa, vaikka toivoin saavani sen sellaiseksi ennen pakkasten ja lumen tuloa, mutta eiköhän sitä päästä parin-kolmen kuukauden kuluessa jo laittamaan. Laidun uusintamuokattiin ja kylvettiin uudelleen loppukesällä, sillä viime vuoden kylvö ei onnistunut, kun hauraat korret paloivat karrelle helteessä ja rikkaruohot ja alsikeapila pääsivät levittäytymään. Laidun saatanee kuitenkin ensi kesäksi laidunkuntoon ja pidentyneen ratsastuskentän ympärille aidat.

Ihanaa joulua ja uutta vuotta 2024 sinulle, lukijani! Jos haluat, jätä kommenttilaatikkoon viesti, jossa kerrot, kuinka kauan olet seurannut blogiani ja millaisista jutuista olet pitänyt eniten.

Tammikuussa harjoiteltiin lastautumista

Marcella on tänä vuonna päässyt hommiin 0 - 4 kertaa viikossa, yleensä
pari ratsastusta ja yksi juoksutus

Kauden avauskilpailut Raisiossa. Kuva: Carita Kattelus

Hevoset pääsivät muuttamaan metsätarhaan toukokuussa

Kisamenestystä Salon urheilupuistossa toukokuussa

Kansallinen debyytti Ypäjällä kesäkuussa

Kesällä on tietysti vietetty ihania hetkiä myös maastoillen.
Tässä Mintun kanssa naapurin pellolla.

Marcellan kanssa kotitiellä muistaakseni samana päivänä,
jolloin ylempi maastoilukuva on otettu.

Koivumäen kansallinen HeA. Kuva: Anna Halme

Artukaisten heinäkuisissa aluekisoissa, joista tuli sijoitus

Onnea KaKe:n joukkue!

Elokuussa ja syyskuussa kävin Mintun kanssa myös
Aira Toivolan istuntatunneilla Ratun tallilla

Jälleen yhden reissun jälkeen kotona taas. Tässä on palattu Ratun tallilta.

Lokakuussa osallistuin irtokenkäkurssille Kylämäen hevostilalla. Taidot ovat
tulleet tarpeeseen jo useamman kerran.

Marras-joulukuussa on nautittu sopivasta lumimäärästä ja koettu välillä
vuodenaikaan nähden koviakin pakkasia. Tallin putkien jäätymiseltä
ei vältytty tänäkään vuonna.

Muistithan jättää sen viestin kommenttiboksiin? 🎄

Pakkaset saapuivat

Viime postauksen märkyys ja pimeys on vaihtunut purevaan pakkaseen ja pimeyteen, jota tosin lumipeite valaisee jonkin verran. Riesaa aiheuttavat kovat pakkaset, jotka jäädyttävät tallin putkia lämmittimistä huolimatta. Autotallin puoli, joka on erotettu hevostallista vain yhdellä ovella, on tällä hetkellä yhdeltä seinältä auki ja kylmyys pääsee sisään vielä helpommin kuin edellistalvina. Kun autotalliin saadaan tehtyä lämmöneristys valmiiksi, myös talli pysyy pakkasilla lämpimämpänä, mutta juuri nyt ei ole todellakaan paras hetki sille, että remontti on kesken ja lämpömittari näyttää -19. Aamuni aloitan katsomalla, ovatko putket jäätyneet tai onko jokin putki rikkoutunut ja vettä lattialla.

Hevoset viettivät pari viikkoa kevyemmällä, koska niillä oli vain kantahokit ja sekä maastot että kenttä ehtivät mennä sen verran lumisiksi, että oli turvallisempi vaihtoehto ratsastaa tai juoksuttaa vain pellolla kunnon lumihangessa, jossa hokeilla ei ole väliä. Nyt niillä on kuitenkin kunnon talvikengät alla ja treenit ovat jatkuneet. Mintulla olen yrittänyt saada takajalkoja nopeammiksi. Viime treeneissä Minnan kanssa tehtiin paljon käyntiharjoituksia, joissa tavoitteena oli saada Minttu pysymään suorana ja takajalat ottamaan pientä, nopeaa askelta. Oli jo tiedossa, että tämä on varmaan vaikein asia Mintun kanssa, mitä olemme harjoitelleet. Minttu niin mielellään alkaisi huojua ja liirata takaosallaan vinoon ja mennä mille tahansa kiemuralle, kunhan ei tarvitse muuttaa sitä tuttua ja turvallista isoa, hitaahkoa käyntiä mihinkään. Vaikeammaksi homman tekee vielä se, että Minttu ei ole koskaan ollut kovin herkkä terävämmille, korjaaville avuille, kuten raipalle ja kannuksille. Ei sitä paljon kiinnosta, että naputan raipalla takajalkoihin nopeampaa tahtia ja yritän houkutella terävämpiä askelia esiin. Se reagoi pelkkään istuntaan ja hengitykseen herkästi silloin kun asia on sille mieluinen tai helppo, ja jos ei ole mieluinen ja helppo, siitä on vaikea saada mitään kovin hyvää ja ainakaan kestävää reaktiota reippaammillakaan avuilla.

Marcellan kanssa olemme jatkaneet perusasioiden harjoittelua. Se tulee koko ajan vähän paremmaksi tuntumassa, mutta hitaasti. Pää sinkoaa terävästi ylös arabimaiseen tapaan, jos sen tasapaino meinaa yhtään horjahtaa tai eteenpäinpyrkimys pääsee sen mielestä pois, ja välillä muutenkin. Iloinen juttu oli, että eilisellä maastolenkillä Marcella haki menohaluista huolimatta tuntumalle ja pysyi siellä jo aika pitkään, kun ravasimme tietä pitkin. 

Kivaa vaihtelua hevosarkeen tuo se, että olen loppukesästä lähtien käynyt ratsastamassa myös asiakkaiden hevosia tai poneja ja opettamassa niille esimerkiksi laukkatyöskentelyä ja muitakin perusasioita. Pysyn aika hyvässä ratsastusvireessä jo sillä, että ratsastan kotona kahta aivan erilaista hevosta, mutta tekee aina hyvää ratsastaa vielä useampia.

Eilen vietin tosiaan ihanan sunnuntaipäivän molempien hevosten kanssa maastossa. Pakkasta oli kirpeästi, mutta vuorasin itseni paksuilla talvihousuilla ja -saappailla ja laitoin kypärään karvavuorin, joka peitti korvat. Ei paleltanut, vaan oli juuri sopiva. Reitin varrella pysähdyin juttelemaan ketunmetsästäjien kanssa, laukkasin Marcellan kanssa kotiinpäin juuri sopivaksi lumipohjaksi tamppautunutta tietä pitkin ja nautin hiljaisuudesta. Vaikka talvesta suurin osa on vielä edessä, ihan pian päivät lakkaavat lyhenemästä ja valoisuus alkaa kääntyä toiseen suuntaan. Kyllä tästäkin talvesta selvitään.

Märkää ja pimeää

Blogiin ei ole tällä hetkellä ihmeempää päivitettävää, tai ehkä olisi, mutta pari postausta sitten mainitsemani syksyisen puurtamisen tunnelma jatkuu ja jaksamista saa olla aika usein hakemassa. 😄 Täydenpuoleinen työkalenterini jatkuu onneksi enää noin puolitoista viikkoa, minkä jälkeen harrastuksille on taas paremmin aikaa ja myös jaksamista.

Nyt olen hyödyntänyt paljon juoksuttamista, ja ovat hevoset saaneet kyllä paljon lomapäiviäkin. Kentälläni on neljä kavalettia haitarimuodostelmassa, ja kun laitan hevosille juoksutusvyön ja sivarit, ne saavat hyvän ja hyödyllisen treenin niin, että säästän aikaa ja omaa energiaani. Juoksutan ne ensin aina molempiin suuntiin ravissa, sitten laukassa ja lopuksi jonkin aikaa molempiin suuntiin kavalettien yli niin, että ne joutuvat nostamaan jalkojaan kunnolla ja myös venyttämään askelta, jos ohjaan ne kavalettien ulkoreunaa kohti. 

Vaikka marraskuussa keskellä raskasta työviikkoa motivaatio ei ole parhaimmillaan, ratsastus ei kyllä juuri ikinä harmita tai kyllästytä siinä vaiheessa, kun selkään on päässyt. Usein olen etukäteen päättänyt, että tänään ratsastan vain lyhyesti ja kevyesti, mutta sitten into lisääntyykin ja huomaan tehneeni ihan normaalin treenin. Toki erikseen sitten ne päivät, jolloin hevoset oikeasti tarvitsevat kevyen liikutuksen palautumistarkoituksessa.

Mintun kanssa olemme jatkaneet vaihtoharjoituksia. Hitaasti mutta varmasti ne onnistuvat pikkuhiljaa paremmin. Edelleen haasteena on saada Minttu toisaalta nopeaksi takajaloistaan, jotta epäpuhtaat vaihdot jäisivät pois (niitä tulee vieläkin, vaikka välillä vaihdot ovat puhtaita), ja toisaalta Minttu taas saattaa höyrytä ja ennakoida vaihtoja niin, ettei odota apua ja vaihtaa itse. Leikin varjolla aloitetut piaffeharjoitukset sujuvat sen sijaan helpomman oloisesti. Nykyään usein pyydän siltä piaffeaskelia jossain kohtaa ratsastusta, vaikkapa eri harjoitusten välissä tai vaikka juuri ennen loppuraveja. Täytyy jonain kertana yrittää saada pieni pätkä videolle. Koska ravi on Mintulle helppo askellaji, sillä ei mennyt kauan saada juonesta kiinni, että pitäisi ravata paikoillaan.

Kuvat on otettu syyslomalla pari viikkoa sitten lähimetsässämme.