Lounais-Suomen nuorten hevosten aluemestaruushopeaa 2022!

Kylläpä taas mentiin ja tehtiin. Viime vuoden nuorten hevosten aluemestaruuspronssi kirkastui eilen helteisessä Paimiossa Korpimäen ratsutilalla hopeaksi tämän vuoden joukkuepronssin kaveriksi. Jipii!

Tuloksemme HeA:3-luokasta oli 65,979 %. Toinen tuomareista oli kommenteissaan selvästi tiukempi, mutta pisteet kuitenkin olivat hyvin pitkälti samoja tai puolen pisteen erolla. Minttu eteni reippaasti, liikkeet saatiin esitettyä ja hienoa oli, että nyt loppulinja pysähdyksineen oli suora ja tasapainoinen, kun siinä on usein ollut jos jonkinlaista kiemurtelua, tähtäysvaikeuksia keskelle tai vino pysähdys.

Tiesin jo ennalta, että Minttu varmaan jännittää radalla enemmän kuin Luvian joukkuekilpailussa, koska siellä valmistautumisalue meni radan ympärillä hevosenkengän muotoisesti ja Paimiossa taas radan päädyssä on vain pieni läntti eikä rataa ehdi näyttää hevoselle enempää kuin sen pariminuuttisen, kunnes kello kilahtaa. Sitä tavallista perusjännitystä olikin taas, mistä aiheutui epätasaisuutta muotoon ja välillä tahtiin. Esimerkiksi keskiravi alkoi hyvin, mutta lopussa pelottavaa pakettiautoa kohti mentäessä tuli tahtirikko ja Minttu jännittyi selästään, ei onneksi kuitenkaan hypännyt laukalle ja liike saatiin suoritettua. Toisessa laukassa tuli yksi kömmähdys, kun se pudotti laukan pariksi askeleeksi raville tuomaripäätyä kohti laukatessa, mutta sain korjattua heti ja matka jatkui. Laukkalisäykset lähtivät taas vauhdikkaasti. Liikkuminen varsinkin ravissa oli mukavan joustavaa ja reipasta ja käyntiohjelmakin sujui mukavasti. 

Ihan mahtavaa, että pystymme Mintun kanssa HeA:ssa tällaiseen 65 - 66 prosentin tulostasoon silloinkin, kun Minttu jännittyy eikä tunnu mitenkään optimaaliselta. Se kertoo, että emme ole potentiaalin ylärajoilla ja hyvän päivän tulokset voivat olla vielä selvästi korkeammat. Erityisen kivaa on tietysti saada näitä onnistumisia mestaruuskilpailuihin. Taitaa tulla vielä ruhtinaalliset 60 euroakin tilille. 😁 Saimme hienon kukkakimpun, mitalin ja mestaruusruusukkeen. Nyt ruusukkeita alkaa olla sen verran, että joudun keksimään niille jo uuden ripustuspaikan. Ensi vuonna ei sitten enää voidakaan osallistua nuorten hevosten mestaruuteen, kun Minttu on silloin jo 7-vuotias.

Saan lisää kuvia kisoista varmaankin tänään illalla tai huomenna. Kisahoitaja Paula oli ottamassa ratavideon, joka löytyy alta. Tänään aion vain puuhailla pihahommia kotona, olla lokoisasti ja seurailla sunnuntain luokkia Equipesta. Kuvissa näkyy raippa mukana radalla, koska se saa olla nuorten hevosten luokissa mukana. Kuvat on ottanut Yasu Hyttinen (Instagram: trek_n_paws).

Metsätarhan tekoa talkoovoimin

Vaikka ensi viikonloppuna on jälleen kisat tulossa, ei tässä ehdi pelkästään treenata vaan metsätarhan tekeminen hevosille pääsi vihdoin alkamaan kunnolla. Viikonloppuna ystäväpariskunta oli käymässä talkooapuna, onneksi, sillä kaksistaan tuo savotta olisi ollut todella hidas tehdä eikä olisi viikonlopussa onnistunut.

Minullahan on ollut koko ajan toive käyttää hevosten nykyistä hiekkatarhaa kentän päädyssä vain näin alkuun ja tehdä talon ja tallin taakse metsään uusi tarha. Nyt olemme asuneet tässä vuoden, joten on korkea aika laittaa projekti eteenpäin.

Pari viikkoa sitten vedin muovinauhalla metsään jonkinmoiset rajaehdotukset uuden tarhan paikalle. Eilen ja tänään rajojen sisäpuolelta ja ympäriltä kaadettiin ja karsittiin pieniä puita, jotka olivat hankalissa paikoissa tai niin tiheästi, että hevosille oli hyvä raivata kulkuväyliä. Osittain alue oli jo paljasta maata, joten kovin paljon ei tarvinnut karsia. Maastoa piti sen sijaan raivata, sillä vanhan kansan tapaan tännekin on upotettu ties mitä roinaa lasista ja metallinkappaleista vanhoihin puulaatikoihin ja vähän heitetty maata päälle. Ennen vanhaan tämä kuulemma on ollut tapana, kun mitään kierrätyspisteitä ei vielä ole ollut ja tavarasta on jotenkin pitänyt päästä eroon. Ihmettelen kyllä, miksi ei ole voitu laittaa edes yhteen kohtaan. Tällä hetkellä talon läheisyydessä metsässä on löytynyt kolme eri jätepistettä. Miehet löysivät myös vanhan puhelinpylvään ja raahasivat sen mönkijällä pois. Siivosimme maata ja tarkoitus on laittaa lopuksi vielä uutta maata ja hiekkaa päälle, jotta mahdolliset maahan jääneet romut eivät vahingoita hevosia.

Tarhan laittamisen yhteydessä karsimme muutenkin pihalla olevia puita ja pensaikkoja. Yksi käytti moottorisahaa, yksi hakkasi kaadetuista puista oksia irti vesurilla ja raahasi niitä hakkeentekopaikalle ja yksi tai kaksi syötti puita ja oksia hakettimeen. Itse heiluin vesurin varressa, raahasin puuta ja käytin haketinta, ja oikea käsi on nyt aivan loppu. :D 

Valmista ei vielä vähään aikaan tule, vaan ensin on saatava kaivurikuski tuomaan maa-ainesta tiettyihin kohtiin täytteeksi, mm. kallioiselle kumpareelle, joka muuten olisi hevosille liukas. Maassa olevia koloja täytetään, mutta muuten maasto jätetään tarkoituksella mäkiseksi ja kumpareiseksi. Lopuksi laitetaan tolpat ja vedetään aidat. Yritin karttapalvelusta arvioida tarhan pinta-alaa, mutta en pystynyt sitä kovin hyvin tekemään. Noin 400 neliötä saattaisi olla lähellä totuutta, mutta täytyy mitata vielä joku päivä paremmin.

Alla vielä kuvia projektista tässä vaiheessa!

Suunnilleen tähän kohtaan tulee tarhan portti. 

Kun portilta kävelee vähän eteenpäin, on aukeaa tilaa ja tuollainen kallioinen kumpare. Siihen pitää tuoda reilusti täytemaata, koska maata on kallion päällä vain niin ohut kerros, että hevoset kuluttaisivat sen muuten äkkiä pois.

Näkymä tarhasta vanhalle liiterille päin. Tuo matala liiteri on notkahtanut eikä missään muussa kuin puujätteen varastointikäytössä, joten se puretaan tulevaisuudessa. Sen paikalle on mietitty pihattoa. Tässä vaiheessa on sahattu pois jo yksi todella levähtänyt puu monine varsineen, joiden tyngät näkyvät kuvassa.

Edellisessä kuvassa oikealla näkyy kuusia. Se on tämä kohta. Siitä karsittiin oksia ja pikkupuita pois, raivattiin maasta metallia ja vanhoja puurimoja ja vedettiin pois kuvan keskellä näkyvä puhelinpylväs.

Aviomies siistii liiterin edustaa. <3

Ja tässä sama liiterin edusta raivattuna. Puhelinpylväskuusikko näkyy oikealla.

Tästä (näköjään puhelinpylväskuusikoksi ristitystä paikasta :D) tulee varmaan hevosten lempipaikka, koska siinä on suojaa sateelta ja auringolta.

Puhelinpylväskuusikosta (näkyy vasemmalla) lähdemme vähän eteenpäin ja käännymme oikealle...

... jossa on tällainen väylä, joka johtaa...

... pienelle aukealle, tai aukeampi se on sitten kun sammalta ei enää ole. Tarhan raja näkyy nauhana. Menemme nauhaa kohti ja käännymme vasemmalle...

... josta pääsee kiertämään pienen ryteikön tehtyä kujaa pitkin. Kujaa ehkä vielä levennetään ja kantoja pitää nyppiä ylös.

Ratsastinkin tänään ja oli valmennuspäivä. Ratsastuksen jälkeen lanasin kentän vielä, koska myöhäisillaksi ja koko yöksi on tulossa kaatosadetta. Se tiivistää kentän pohjaa mukavasti, kunhan on ensin tasaiseksi huollettu pohja.

Lounais-Suomen joukkuemestaruuspronssia! 🏆

No siinähän se on otsikossa. Pronssia Lounais-Suomen aluejoukkuemestaruuksissa Kaarinan Kenttäratsastajille! 

Nyt meillä on Mintun kanssa siis pronssia vuoden 2021 nuorten hevosten henkilökohtaisista mestaruuksista ja pronssia vuoden 2022 joukkuekilpailusta, vaikka tämä oli vasta kolmas kisakautemme. Vau! Viime vuoden henkilökohtaisesta kilpailusta voi lukea täältä. 

Joukkuekisassa kaikki alueella toimivat seurat voivat asettaa 3 - 4 hengen joukkueen, josta kolme parasta tulosta lasketaan yhteen. Tänä vuonna voiton vei Salon Ratsastusseura, mikä ei ole yllätys, sillä se on iso seura ja siinä on useita kouluratsastajia, jotka kisaavat paljon korkeammalla tasolla. Toiseksi tuli hienosti Laitilan Ratsastajat. Kolmanneksi kiri ei niinkään pieni mutta varsin esteratsastajapainotteinen Kaarinan Kenttäratsastajat joukkueella Ida Muhos - Lady Liberty, meikä eli Hanna Kedonpää - Dark Mint Shot, Seelia Koponen - Fangorn ja Jessica Sauren - Flaming Carnosa. Onnea vielä myös joukkuekavereille!

Minähän epäröin aluksi koko kisoihin lähtemistä, kun ratoja oli tänä kautena alla siinä vaiheessa niin vähän ja kisapaikkakin oli Luvialla eli trailerin kanssa kahden tunnin ajomatkan päässä. Kun kutsu sitten tuli, ajattelin, että harmittamaan jää, jos en lähde - ja onneksi menin. 

Joukkueesta yksi sai ratsastaa HeB:5-ohjelman loppujen 2 - 3 ratsastajan tuli ratsastaa HeA:3 tai HeA:7. Minä ja Ida menimme A3:n ja Jessica A7:n. Olen oikein tyytyväinen minun ja Mintun suoritukseen. Jännitystä siellä on edelleen, mutta vähemmän kuin aiemmilla radoilla, ja nyt liikkuminen tuntui jo jonkin verran letkeämmältä. Keskiravi olisi voinut lähteä lennokkaammin, siinä oli vielä käsijarru päällä, ja molemmissa laukkatäyskaarroissa Minttu vähän jännittyi ja jäi pohkeen taakse, vaikka normaalisti se päinvastoin yrittää kiihdytellä siinä kohtaa. Ja tietty se murheenkryyni eli keskilinjan pysähdys, jossa Minttu jostain syystä (todennäköisesti siitä jännityksestä taas) ei millään meinaa pysähtyä suoraan. 😅 Jännityksestä johtuu myös tuo videollakin näkyvä pään sivusuuntainen heiluminen. Kun Minttu jännittää, se ei rentoudu muotoon vaan nousee liian avoimeksi ja/tai nytkyttää päällään sivusuunnassa. Häiritsevän näköistä, mutta eipä siihen muu auta kuin harjoitus ja aika, ja onneksi jännitys kuitenkaan ei purkaudu minään rajuina reaktioina. Varsinaisia virheitä ei kuitenkaan tullut. Erityisen iloinen olen siitä, että aivan parina viime treenikertana sain laukkalisäyksiin uuden vaihteen ja Minttu lähtikin radalla kuin hauki rannasta. Ne eivät ehkä videolla näytä niin erikoisilta, mutta tuntuu todella hurjalta lähteä tuollaisella kapealla 20 metrin kouluradalla keskilaukkaan ympyrällä. Näitä harjoiteltiin Minnan kanssa kotitreeneissä ja puhe oli, että pitää hypätä laukkaan kuin tiikeri tai tuomarit kommentoivat "Liian varovainen". Eipä tullut nyt sanoja varovaisuudesta, vaan sen sijaan molemmat kirjoittivat, että rohkea lisäys. Myös peruutukseen olen tosi tyytyväinen, koska niiden onnistuminen on vaihdellut kovasti. 

Ratsukot palkittiin jokaisessa luokassa myös erikseen normaaliin tapaan. Mintun kanssa ylsimme luokassamme 5. sijalle tuloksella 66,740 %, joka on tähänastisista HeA-tuloksistamme paras. Rata itsessäänkin oli tähän saakka HeA-ohjelmista sujuvin, vaikkei pisteitä otettaisi huomioon. Tuli onnistuminen onneksi juuri oikeaan paikkaan.

Nyt pidetään muutama viikko kisataukoa ja seuraavan kerran mennäänkin suoraan henkilökohtaisiin mestaruuksiin 27.8. Paimioon, jossa luokka on jälleen nuorten hevosten mestaruus (5 - 6-v.) ja sama kuin Luvialla eli HeA:3. Myös syyskuun kisakalenteria olen jo alkanut hiukan katsella.

Jännittynyt rata ja 60,096 %

No eipä tullut Artukaisten aluekisoista HeA:6:sta kummoista tulosta. Minttu tuli verryttelyssä kivan tuntuiseksi ja mukavasti takajalkojensa päälle varsinkin laukassa, mutta välittömästi radalle tultaessa se jännittyi ja eipä se siitä kovin paljoa parantunut radan kuluessa. Ylälinja jännittyi, Minttu jäi pohkeen taakse ja lennokkuus katosi, vaikka se liikkui sinänsä ihan reippaassa temmossa. Kun ylälinja jännittyy, tuntuu kuin selästä tulisi liikkumaton puupökkelö ja kaula olisi kuin ravurin sekki, joka vain sojottaa suorana eikä sitä saa mitenkään pyöristymään. Molemmat käynnin kautta vaihdot tulivat kättä vasten ja myöhässä, koska Minttu ei reagoinut siirtymäapuun laukasta käyntiin vaan juoksi apuja vasten, vaikka verryttelyssä ja kotitreeneissä nämä ovat onnistuneet. Ihan ok -pätkiäkin tuli, mutta kokonaisuus jäi vaisuksi.

En kyllä tiedä, mikä siinä Artukaisten radassa on. Olemme kisanneet siellä jo monta kertaa, ja aina Minttu jännittyy ja alisuorittaa siellä, vaikka radan vieressä ei ole mitään erikoista. On turhauttavaa harjoitella asioita huolellisesti kotona, ratsastaa hevonen läpi verryttelyssä ja sitten mennä radalle ja todeta, että hevonen pistää ranttaliksi. Minttu ei kuitenkaan nytkään mitenkään erityisesti tuijotellut mitään tiettyä asiaa, vähän katseli tuomariautoja taas joo, mutta ei kummemmin. Silti se jännittyi ja lopetti yhteistyön radan ajaksi, ja tokihan radan jälkeen se oli kuitenkin aivan rento, käveli laiskana verryttelyalueelle ja siellä taas toimi leppoisasti.

Ei auta kuin jatkaa harjoituksia ja kisoja. Joskus varmaan vielä pystyy esittämään radalla sitä osaamista, jota sillä kotona on. Vielä se ei ole aivan onnistunut monista hyvistä sijoituksista ja prosenteista huolimatta, sillä joka kerta tähän saakka Mintun liikkumiseen on radalla tullut tietynlainen jähmeys, joka varmastikin johtuu jännityksestä. Nyt kuitenkin katseet kohti tulevaa viikonloppua (ja mun viimeistä lomaviikkoa 😱) ja aluejoukkuemestaruuksia, jotka kisataan sunnuntaina Luvialla. Minulla ohjelmana on tosiaan HeA:3, joka vaikuttaa nimimuutosta lukuun ottamatta olevan aivan sama kuin aiemmin kahdesti ratsastamani A-kenttäkilpailuohjelma. Toivotaan tammalle yhteistyöhaluista mielentilaa viikonlopuksi! Tänään ohjelmassa on nyt aamulla Marcellan ratsastus ja iltapäivällä molempien hevosten raspaus.

Yksi kuva verryttelystä. Artukaisten verkkakenttä on aika pehmeä, mutta siellä on hyvin tilaa ratsastaa.

Marcellan kanssa on edetty laukkaan saakka

Marcellan ratsueskari on jatkunut hienosti. Ravaaminen ratsastaja selässä on jo tuttua, ohjaus toimii melko hyvin ja pohkeesta mennään eteen. Eilen kuudennella ratsastuskerralla ohjaspidätteet menivät läpi jo ilman "prrr"-ääniapua, joita olen tähän saakka käyttänyt tukena. Toinenkin edistysaskel saavutettiin, nimittäin eilen laukkasin Marcellalla! Juoksutin sitä hetken alle, tosin ylienergisyydestä ei ollut pelkoa vaan vaikeampi oli saada se liikkumaan liinassa omin jaloin. Sen jälkeen ravasin hetken molempiin suuntiin ennen laukannostoyritystä. Käytännössä ratsastin lyhyen sivun pyöreästi ja siinä samalla kiihdytin vauhtia ja käytin juoksutuksesta tuttua "laukka!"-komentoa apuna. Aika helposti Marcella sitten siirtyikin laukkaan ja laukkasimme varmaan 1,5 kierrosta oikeaa laukkaa. Pihalla oli pari tuttavaa mieheni seurassa käymässä, ja varmaan oli huvittavan näköistä, kun meikä huutaa "HYYYVÄ TYTTÖ HIENO!!!!" laukatessani ympäri kenttää. 😂 Todella hienosti meni, ei ollut yhtään villiä tai jännittynyttä, vaan samalla lailla Marcella näytti laukkaan suhtautuvan kuin muuhunkin ratsastustouhuun. Otin vielä laukan toiseenkin suuntaan, ja sitten olikin aika lopettaa.

Pikkuhiljaa alan rohkaista sitä hieman laskemaan päätään ja kurottamaan mahdollisimman pitkälle tuntumalle eteenpäin, jotta käyntiin ja raviin löytyisi rentous. Varsinkin arabeilla tuo pään nostaminen korkealle silmien muljautuksen kera tuppaa tulemaan aika helposti. :D Nyt saan kuitenkin jo ihan pitää ohjia tuntumalla eikä Marcella nypi tuntumaa vastaan, paitsi toki välillä, jos esimerkiksi suunnasta täytyy keskustella. Hyvällä tiellä siis ollaan. Kuvat on otettu tätä edeltävältä ratsastuskerralta, mutta eilen muoto piteni ja laskeutui noista kuvista jo jonkin verran.

Ajattelen, että sisäänratsastettavalla nuorella kaikista tärkein asia on oppia, että ihmisen kanssa on turvallista tehdä asioita. Se saavutetaan, kun asiat pilkotaan riittävän pieniin osiin ja esitellään hevoselle sopivassa aikataulussa. Joku hevonen voi kaivata esimerkiksi selkäännousuharjoituksia pitkäänkin, ennen kuin se on rento ja voi ajatella edes käyntiä talutettuna. Marcellan tapainen paljon käsitelty, syntyjään viisas tyyppi taas voi edetä nopeammin. Paljon auttaa se, että hevosen kanssa on tehty jo ennen ratsastusikää erilaisia asioita, varsinkin ajaminen tai ohjasajaminen on hyödyllistä. 

Heti toiseksi tärkeintä mielestäni on, että hevonen oppii ajattelemaan eteenpäin eli liikkumaan energisesti ja olemaan valmis liikkumaan, vaikka jossain harjoituksessa pysyttäisiinkin paikoillaan. Se on paitsi turvallisuusasia (jos hevonen ei ajattele eteenpäin, se saattaa keksiä, että epäilyttävän asian pakeneminen taaksepäin eli pystyyn hyppääminen on hyvä ajatus) myös perusta koko ratsukoulutukselle. Rentous, suoruus, lennokkuus ja kokoaminen perustuvat kaikki siihen. Siksi nuorta pitää ratsastaa reippaasti eteenpäin, vaikka sillä ei tasapaino tietysti ole vielä kovin hyvä. Joskus näkee ratsastajien ratsastavan nuoria hevosiaan käsijarru päällä pitäen niitä tiukassa paketissa ja hitaassa, lyhyessä ravissa tai laukassa, etteivät ne villiintyisi. Jos hevonen on todella villillä tuulella, on tietysti turvallisuuskysymys ratsastaa sitä ehkä hetki kontrolloidummin, mutta kovin pitkäksi aikaa siihen ei pitäisi jumiutua.

On mielestäni tosi hauskaa palata näihin samoihin asioihin kuin kolme vuotta sitten, kun Minttu oli 3-vuotias. Kaivoin jälleen kirjahyllystä Ingrid Klimken Basic Training of A Young Horse -kirjan, joka on aivan aarre (suosittelen!) ja muistelen, mitä oivalluksia Mintun kanssa silloin tulikaan. 

Rivakasti tassua toisen eteen!

Viisaasti käyttäytyvä nuori päästiin kuvaamaan jo kotitalon edessä. 💕

Maastossakin on jo käyty, kuten kirjoitin hiukan aiemmassa postauksessa. 

Olemme KaKen koulujoukkueessa aluemestaruuksissa

Saimme Mintun kanssa kutsun seurani Kaarinan Kenttäratsastajien eli KaKen 4-henkiseen koulujoukkueeseen Lounais-Suomen aluejoukkuemestaruuksiin, jotka mittelöidään sunnuntaina 7.8. Luvialla. Kisaan saa siis jokainen Lounais-Suomen alueella toimiva seura asettaa oman joukkueensa. Olin vähän odottanutkin kutsua, koska se tuli myös viime vuonna, mutta ohjelma oli ja on HeA-tasoinen ja viime kaudella olimme vasta nousemassa sille tasolle ja tehneet kaksi A-tason suoritusta. En halunnut silloin mennä joukkuekisaan liian epävarmoilla lähtökohdilla. Mietin etukäteen, että jos nyt tulee kutsu, en ehkä vieläkään ottaisi sitä vastaan, koska kisapaikalle on trailerin kanssa suunnilleen kahden tunnin ajomatka ja lähiaikoina on monia muitakin kisoja. No mutta, sitten se kutsu kuitenkin tuli ja pienen harkinnan ja hevosenhoitokuvioiden selvittelyjen jälkeen ilmoitin, että olen käytettävissä. :D Joukkueessa on oltava 3 - 4 ratsukkoa, joista yksi menee HeB:5-ohjelman ja loput HeA:3 tai HeA:7. Kumpaankin A-ohjelmaan on oltava vähintään yksi ratsukko. Mintulle valitsin HeA:3:n, jossa sen pitäisi jo vaivattomasti pystyä tekemään hyvä suoritus, jos vain olosuhteet, jännitys tms. eivät liiaksi vaikeuta.

Tänään sain uusia kuvia, kun siskoni on viikonlopun ajan käymässä. Nyt vielä jaksoi ratsastaa, kun ei ollut niin kuuma, mutta eilen taas lähdin heti aamukahdeksalta rennolle maastolenkille, koska luvassa oli 30 asteen hellepäivä. Oli kyllä eilenkin ihanaa lähteä suoraan lenkille kotipihasta heti aamuteen jälkeen. Juuri tätä rakastan hevosten pitämisessä kotona, kun saa touhuta nimenomaan kotona ja ratsastaa siinä mielessä vaivattomasti, ettei tarvitse ajaa puolta tuntia jonnekin ratsastuksen takia. Minttukin käyttäytyi maastossa hienosti, vaikka vakioreiteillämme oli tehty metsätöitä ja tien varressa oli useita uusia, isoja puupinoja.

Marcellalle löytyi satuloita ja eskari etenee

Tuttu maisema nyt jo toisen hevosen kanssa. 💕

Koko ajan joku paarma oli puremassa mahan alta, joten yritä tässä sitten
olla iloisen näköinen...

Satulansovittaja kävi vielä toissapäivänä uudemman kerran katsomassa Marcellalle satuloita. Viime viikolla löydettiin yksi hevoselle sopiva, jota testasin pariin otteeseen, mutta minulle satula taas ei ollut mieleinen. Toivoin löytäväni tukevan estesatulan, mutta tämä oli koulusatula eikä siinä ollut juuri minkäänlaista muotoilua ja polvitukea. Tilasin siis Satulasopista kaksi estesatulaa ja yhden koulusatulan, hain satula.comista neljä estesatulaa ja yksi yksityinen myyjä toi vielä koulusatulan näytille. Näin saatiin sovitettavaksi vielä kahdeksan satulaa.

Nyt tärppäsikin, sillä kahdeksasta satulasta peräti kaksi oli sopivia: Prestige Paris -estesatula ja Cliff Barnsby Kanter -koulusatula. Prestige Paris on jo aika hintava, mutta siinä on hyvät tuet ja se on mukava myös minulle. Käytän sitä aluksi edestä kohottavan geelin kanssa, sillä se on hiukan leveä. Prestigen runkoa voisi muokata, mutta oletettavasti nuori hevonen muuttuu nopeasti ja tuolla geelillä saimme täytettyä lapakuopat, jotka Marcellalla vielä on, joten satulaa on jopa järkevämpää käyttää tällä hetkellä geelin kanssa kuin kavennettuna ilman sitä.

Cliff Barnsbyn koulusatulaa pähkäilen vielä hieman. En periaatteessa nyt heti tarvitsisi koulusatulaa, koska Marcella on niin nuori, mutta satula sopi hyvin ja siinä on hiukan kasvunvaraa, koska sitä saa aavistuksen muokattua. Cliff Barnsbya ei ole valmistettu enää moneen vuoteen ja se on yksi näistä suorarunkoisista satuloista, joita ei ole mitenkään liian helppo löytää varsinkaan lyhytpaneelisena. Voi olla, että satula ei sovi enää vaikka muutamankaan kuukauden päästä, mutta toisaalta epäröin palauttakaan sitä, koska nyt se sopii ja saattaa sopia vielä pitkään, on mukava ja edullinen. Yleensä nämä sopivat ja mukavat satulat ovat tupanneet olemaan parin tonnin luokkaa, mutta tämä on paljon halvempi. Harkitsen nyt siis ostavani kerralla kaksi satulaa, kuten tein Mintunkin kanssa aikoinaan. 

Tänään ratsastin Marcellalla neljättä kertaa ja samalla kokeilin estesatulaa vielä uudelleen (hyvältä vaikutti edelleen). Kävelin hetken kentällä, menin muutaman kierroksen ravia molempiin suuntiin ja sitten otettiinkin seuraava askel eli lähdettiin kahdestaan maastoon. Ei Marcella siitä kyllä mitään numeroa tehnyt, onhan se tottunut tekemään talutuslenkkejä maastossa kasvattajansa kanssa jo pienestä pitäen ja itsekin olen muutaman kerran ohjasajanut sitä maastossa. Menimme talon taakse menevää tietä vain muutaman minuutin ja käännyimme sitten takaisin, koska Marcellalla ei ole vielä kenkiä ja tiessä on sen verran irtonaista sepeliä, että kesäaikaan pidemmille retkille tarvitsee kengät. Kotiin päin tullessa otettiin pieni ravipätkä harjoituksen vuoksi. Kaikki meni hienosti, Marcella käveli tottuneen oloisesti rentona ja mikään muu ei häirinnyt kuin paarmat. Kotiintullessa tuli pieni koulutustilanne, kun Marcella katseli päällekkäin olevia isoja muovitettuja turvepaaleja eikä ollut nähnyt niitä ennen tästä suunnasta, joten ne näyttivät vierailta ja ilmeisesti vähän pelottavilta. Se olisi halunnut kääntyä takaisinpäin eli olla palaamatta kotipihaan, mutta sovittiin, että paikoillaan saa olla muttei lähteä yhtään perääntymään. Kevyt rohkaisu ja tuumausajan antaminen riitti, sillä hetkisen kuluttua se rohkaisi mielensä ja asteli paalien ohi kotipihaan hiukan puhisten. :) Näin tuli hyvä oppitunti siitä, miten toimia, kun jokin asia epäilyttää.

Seuraavan kerran ratsastan Marcellan viikonloppuna, kun äitini ja siskoni tulevat käymään ja lahjon jommankumman varmasti kameran taakse. Mintun kanssa oli eilen valmennus ja alettiin harjoitella kohti Artukaisten aluekisoja, jotka ovat heinäkuun lopussa.