Marcellan ratsueskari suoritettu

Marcellan ratsueskari venyikin pitkälle aikavälille, kun tässä on ollut kaikenlaista muuta. Tänään kuitenkin oli 12. ratsastuskerta sen kanssa, jos laskuni ovat pysyneet ajan tasalla, ja päätin, että nyt se osaa ratsuhommien alkeet jo sen verran hyvin, että se saa esikoulusta päättötodistuksen, kymmenen pistettä ja porkkanan. 💖 Merkkipäivän kunniaksi otin Pixemillä tämänpäiväisestä ratsastuksesta videopätkiä, jotka ovat postauksessa alimmaisena.

Marcella on toinen hevonen, jonka olen sisäänratsastanut itse. Minttu on se ensimmäinen. Kovin paljon tässä ei siis vielä ole dataa analysoitavaksi, mutta ei ole tarkoituksenikaan missään vaiheessa ollut ratsuttaa mahdollisimman monia hevosia tai esimerkiksi ryhtyä tekemään sitä työkseni. Hevoshommat ovat paljon mukavampia, kun ne pitää harrastuksena ja saa valita itse esimerkiksi sen, millaisten hevosten selkään kiipeää. :D 

Tuntuu kuitenkin merkitykselliseltä, että olen molemmat nykyiset hevoseni ratsuttanut itse. Niihin on siten voinut luoda ihan eri tavalla syvän suhteen kuin aikuisiin hevosiin.

Marcellan ratsukoulutus on alkanut minun luonani siten, että keväällä kiipesin tarhassa sen selkään roikkumaan ja/tai istumaan muutaman kerran ilman satulaa naruriimu päässä. Silloin annoin sen myös kävellä heinäkipolle istuessani selässä ja taisinpa vähän yrittää ohjatakin riimunnarulla suuntaa. Kesällä hankin sille satulan ja ratsastin ensimmäistä kertaa kunnolla (eli niin, että oli oikein satula ja suitsetkin päässä ja pyrittiin ohjaamaan hiukan enemmän :)). Kesän ja alkusyksyn mittaan on sitten ratsastettu aina välillä sen verran, että näitä ratsastuskertoja tuli tuo 12.

Muutamana ensimmäisenä kertana vain käveltiin ja ravattiin, opeteltiin pohkeen merkitys (eteenpäin) ja pidätteiden merkitys (seis / hidastus). Tässä vaiheessa ääniavut olivat vielä paljon käytössä, eli pohjeavun kanssa maiskutin ja hidastaessa käytin prrrr-ääntä. Pian mukaan otettiin laukka, jossa myös käytin "laukka!"-ääniapua. Kun hevosen on opettanut ajamiseen, ohjasajoon ja/tai juoksutukseen ja käyttää ääniapuja niissä johdonmukaisesti, ne helpottavat kovasti saamaan nuoren hevosen ymmärtämään, mitä siltä halutaan, kun se ei siinä vaiheessa ymmärrä pohkeista mitään. Marcella kuunteleekin tarkasti ääniapuja myös ratsastuksessa. Vasta pari ratsastuskertaa sitten jätin laukka-sanan kokonaan pois ja kokeilin, tunnistaisiko se jo laukannostoavut niin, ettei ääntä tarvittaisi tueksi. Ja tunnistihan se! Tässä vaiheessa laukannostot toki tulevat pienen kiihdytyksen kautta, mutta pikkuhiljaa hevonen oppii nostamaan laukat yhä paremmin.

Taluttajaa tai juoksuttajaa en juurikaan käyttänyt Marcellan kanssa apuna. Yhtenä kertana kesällä hevosenhoitaja Paula oli hetken liinan päässä ravissa muutaman ympyrän verran antamassa varmistusta ohjaukseen ja näyttämällä juoksutusraipalla suuntaa eteenpäin.

Sekä Mintun että Marcellan ratsukoulut sujuivat siis hienosti. Yksi tärkeimmistä syistä siihen on ihan varmasti se, että niiden kanssa on tehty jo ennen ratsastusjuttuja monenlaista. Mintun ostin kasvattajaltaan 3-vuotiaana ja se oli mm. ollut irtohyppäämässä nuorten hevosten Kyvyt esiin -tapahtumassa ja sitä oli ajettu - en ole varma, kärryillä vai ilman, mutta ajettu joka tapauksessa. Myös satula oli ollut selässä ja oli juoksutettukin. Marcellan taas ostin 2-vuotiaana, ja silläkin oli hiukan ohjasajettu ja oli talutettu paljon maastossa. Se oli myös selvästi kokenut matkustaja trailerissa. Mintun selkään mentiin heti, mutta Marcellaa ohjasajoin silloin tällöin 3-vuotiaaksi saakka ja aion edelleen jatkaa sitäkin. Ohjasajossa hevonen oppii ääniapuihin ja kuolaimen liikkeeseen, kääntäviin ja pidättäviin ohjasapuihin ja siihen, että sen selässä ja kyljissä on remmejä ja mahan ympäri vyö. On aivan eri asia lähteä sisäänratsastamaan tällaista kuin jotain laitumelta lassottua hevosta, joka ei ole tehnyt juuri muuta kuin ollut talutettuna ja joskus harjattavana.

Tällä hetkellä Marcella tekee jo fiksusti siirtymisiä käynnin, ravin ja laukan välillä, pysähtyy ja kääntyy hyvin paitsi oikeassa laukassa, joka on sille selvästi vaikeampi kuin vasen. Siinäkin mahdumme kyllä 20 metriä leveälle kentälle, mutta kääntyminen ei ole niin sujuvaa kuin vasemmalle. Se osaa myös nostaa laukan ilman ääniapua, kuten edellä kirjoitinkin. Ravissa harjoituksen lopussa alkaa jo tulla venytystä kohti kuolainta eteen-alas. Maastossa on käyty ohjasajaen ja ratsain. Tänään menimme ensimmäistä kertaa myös ravipuomit eikä niissä ollut mitään ihmeellistä. Käyntipuomeja olemme menneet kerran tai pari aiemmin, ja varmuuden vuoksi talutin Marcellan ravissa puomien yli tänään muutaman kerran ennen ratsain yrittämistä. Marcella suhtautui puomeihin niin kuin niissä ei olisi mitään erikoista. Minttu taas aikoinaan koetti loikkia niiden yli laukassa jonkin aikaa, ennen kuin malttoi rentoutua, joten senkin vuoksi varmistelin tänään Marcellan kanssa.

Nyt pääsemmekin paremmin maastoon, sillä Marcella sai viikko sitten kengät joka jalkaan. Käydään siis siellä silloin tällöin ja opetellaan uutta myös kentällä kaikessa rauhassa aina jossakin välissä. 

Uusi kouluohjelma HeA:10 debytoity 10.9.

Tai siis meille uusi. Ohjelma itsessään ei ole uusi, mutta meille se oli tähän saakka vaikein. Osallistuin Mintun kanssa Merjan tallin seurakoulukisoihin menneenä viikonloppuna. Saimme hyvää kokemusta ja hyviä pätkiä. Tuli kuitenkin myös pari virhettä ja prosentit jäivät 62,400:aan.

Radasta on videokin, mutta sen taustalla kuuluu niin paljon kovaäänistä puhetta, etten nyt viitsi julkaista sitä. Näppärä tyyppi tietysti vaimentaisi taustaäänet ja laittaisi päälle jonkin kivan musiikin, mutta nyt on sen verran taas muita kiireitä, että taidan tällä kertaa mennä vain kuvien varassa.

Ohjelmasta tekee aiempia HeA-ohjelmia haastavamman se, että se ratsastetaan lyhyellä 20 x 40 m -radalla ja tehtävät seuraavat toisiaan hyvinkin nopeasti etenkin laukassa. Rata alkaa alkulinjan jälkeen keskiravilävistäjällä, jonka jälkeen jatketaan seuraavalle pitkälle sivulle ja väistetään ravipohkeenväistöä tuomarin eteen. Sen jälkeen sama kuvio (keskiravi ja väistö) tehdään toiseen suuntaan. Keskiraveissa Minttu venytti kyllä mukavasti, mutta se oli hiukan jännittynyt selästään, mikä jätti pisteet 6,5:een. Väistö oikealle tuntui kohtuullisen sujuvalta, mutta vasemmalle oli kyllä nihkeää eikä takaosa millään meinannut pysyä mukana.

Seuraavaksi harjoitusravista siirrytään suoraan lisättyyn käyntiin ja kävellään hetki eteen ja puoliympyrä. Sen jälkeen on hiukan aikaa alkaa koota hevosta kahteen takaosakäännökseen, jotka tehdään tuomaripäädyssä. Minttu on nyt tehnyt kotona käännökset näppärästi, mutta nyt se jäi jännityksissään taas hitaaksi pohkeelle, jolloin toisesta takarista tuli ruuvaava eli takajalka jäi paikoilleen maahan, kun käännös tehtiin. Sen olisi parempi olla ennemmin vähän kuumuva, jolloin se tekee käännökset tosi hyvin, mutta kisaradalla siihen mielentilaan on ollut vaikea päästä.

Jälkimmäisen takarin jälkeen nostetaan suoraan laukka. Tässä tuli ihan hölmö virhe, nimittäin väärä laukka! En oikein tiedä, miksi. Sain korjattua sen nopeasti, mutta nelonenhan siitä tuli. Laukassa lähdetäänkin melkein heti keskilaukkapuoliympyrään, jonka jälkeen hevonen pitää heti saada kokoon, tehdä 10 metrin täyskaarto ja jatkaa uralle tullessa taas puoliympyrälle, tällä kertaa vastalaukassa. Laukkaohjelmassa tehtävät kestävät tosiaan vain hetken ja seuraavat toisiaan aivan perätysten, eli mitään "laukkaa toiseen päätyyn ja keräile hevosta rauhassa" -mietiskelytaukoja ei ole käytettävissä. Hevosen pitää myös reagoida terävästi eteen ja tulla takaisin kokoon. Sama kuvio tehdään myös toiseen suuntaan. Vastalaukat menivät ihan ok, mutta Minttu olisi voinut olla vielä paremmin tasapainossa. Sen sijaan molemmat siirtymät laukasta raviin onnistuivat nyt hyvin! Niissä on ollut ennen ongelmia, kun Minttu on alkanut juosta laukassa ja kuuroutunut puolipidätteille, mutta nyt sain siirtymät pehmeästi takaosan päälle ja muoto pysyi hyvänä. Ylipäätään muoto oli tasaisempi ja pehmeämpi kuin ennen ja Minttu kantoi itsensä hyvin, vaikka joitain virheitä tulikin.

Nyt on taas pari viikkoa aikaa harjoitella vielä uutta ohjelmaa, kun menemme Nooran tallilla Marttilassa HeA:1-ohjelman syyskuun loppupuolella. Sen jälkeen sitten katsotaan, vieläkö jatkan kisakautta lokakuun puolelle vai riittääkö jo. Lokakuussa olisi ainakin kotiseuran halloween-kisat ja Ypäjällä mahdollisesti jotain, ja yhdet matkaratsastuskisat ovat harkinnassa.

Kuva: Vilja Savolainen / @karvakamujenkanssa

Kuva: Vilja Savolainen / @karvakamujenkanssa

Kuva: Vilja Savolainen / @karvakamujenkanssa

Kuva: Vilja Savolainen / @karvakamujenkanssa

Kuva: @carahorses

Kuva: @carahorses

Kuva: @carahorses

Kuva: @carahorses

Kaviopaiseen hoitoa

Tämä postaus odotteli vähän aikaa julkaisua, joten tällä hetkellä homma on jo ohi ja arki palannut normaaliksi. Marcellan ratsutukseen tuli kuitenkin elokuun aikana pieni tauko. Elokuun ensimmäisellä viikolla otin sen ratsastukseen enkä siinä vaiheessa huomannut mitään erikoista, mutta kun aloin ravata, Marcellan ravi tuntui epäpuhtaalta. Tulin alas ja juoksutin vähän ympyrällä nähdäkseni sen liikkumista, jolloin Marcella ontui selvästi ja oikein könkkäsi. 

Riemu on tietenkin suurimmillaan, kun hevonen ontuu, koska ensimmäisenä mielessä käy, että sillä on ihan varmasti jännevamma. Vein Marcellan sisälle ja aloin diagnosoida. Ei löytynyt haavaa. Ei ollut myöskään turvotusta, kuumotusta eikä jänteen paineluarkuutta. Nivelissäkään ei näkynyt mitään kummallista. Painelin myös ristiselkää ja yritin etsiä, olisiko ylempää jokin lihas revähtänyt, mutta mitään poikkeavaa ei löytynyt. Yleisolemuksessa ei ollut mitään vikaa, vaan Marcella oli pirteä. Kylmäsin jalan varmuuden vuoksi ja jätin Marcellan lepäämään katsoakseni seuraavana päivänä, miltä näyttää.

Aamulla jalkaan olikin sitten tullut turvotusta vuohisesta vähän matkaa ylöspäin. Paineluarkuutta ei ollut vieläkään. En ollut huomannut kavion pohjassa mitään, mutta aloin epäillä, olisiko kyseessä kuitenkin kaviopaise, koska esimerkiksi äkillisessä jännevammassa turvotuksen pitäisi tulla nopeasti eikä noin hiljalleen. Kaviopihtejä ei ollut, mutta mahdollisimman lujaa sormilla painelemalla kuvittelin saavani ihan pienen jännitysreaktion aivan säteen vierestä. Soitto kengittäjälle vahvisti epäilyni, kun hänen neuvojensa mukaan löysin myöhemmin sinä päivänä vuohisesta kohonneen kaviopulssin. Kengittäjä lupasi tulla seuraavana päivänä katsomaan.

Kengittäjän tarkastuksessa kaviopihdeilläkään ei meinannut aluksi tulla reaktiota, mutta jonkin ajan kuluttua löytyi ihan pieni paisekohta, joka avattiin. Huh! Tämä on niitä mukavimpia diagnooseja, kun hevonen on yhtäkkiä aivan kolmijalkainen käynnissäkin.

Varmaan puolitoista päivää koko homman aikana pidin Marcellaa karsinalevossa ja sen jälkeen rajasin sille tarhaan hiukan karsinaa isomman oman tilan. Onneksi kotona oli valmiina sähkölankaa ja muutama klipsi, joiden avulla sain viritettyä sähkön kulkemaan minitarhassa. Tuona päivänä oli melkoinen myrsky ja epäilin, mahtaako mennä riehumiseksi ja sitä kautta bumerangina takaisin karsinalepoon, mutta molemmat hevoset ottivatkin aivan rennosti ja keskittyivät heinien syömiseen. Ontuminenkin alkoi hellittää jo vähän ennen kengittäjän tuloa ja loppui kokonaan, kun paise saatiin auki. Ennen kengittäjän tuloa ja pari päivää paiseen puhkaisemisen jälkeen pidin kaviossa Betadine-haudetta, joka ensin pehmitti kavion pohjaa ja sitten piti paiseen jättämän reiän puhtaana. Parin päivän minitarhailun jälkeen päästin hevoset taas yhteen ja tarhaus sai jatkua normaalisti. Pukkilaukasta päätellen jalka ei ollut kipeä. Annoin Marcellan kuitenkin rauhassa kasvattaa kaviotaan "umpeen", ennen kuin otin sen töihin. Ehdinkin ratsastaa kokonaista kaksi kertaa, ennen kuin Marcella sai selkäänsä haavan ja taas tuli saikkua. :D Haava on tullut tarhassa varmaankin siitä, että piehtaroidessa alle on jäänyt kivi, koska se on ihan keskellä selkää. Nyt on sitten paranneltu sitä, ja nyt alkavalla viikolla harjoituksia päästään taas jatkamaan.

Kahden ratsastuskerran aikana tuli kuitenkin edistystä. Tähän saakka olen tyytynyt ravissa siihen, että ravaillaan muutama kierros ympäri kenttää ja vaihdetaan kerran suuntaa. Ratsastuskertoja on kuitenkin alla vain vähän, nämä taisivat olla numerot 8 ja 9. Nyt aloin jo vähän ratsastaa. Menin ensin ympyräkahdeksikkoa ravissa niin, että pyrin asettamaan Marcellaa hiukan liikkeen suuntaan. Sitten mukaan otettiin vielä käynti-ravi-siirtymät: hetki ravia, muutama askel käyntiä ja takaisin raviin. Lopuksi pari laukannostoa kummassakin kierroksessa, kaksi kierrosta laukkaa ja takaisin raviin.

Marcella on selvästi oivaltanut laukkaamisen riemut ja nostot tulivatkin hiukan vauhdikkaasti. :D Mitään hölmöyksiä se ei kuitenkaan onneksi ole tehnyt, vaan kontrolli säilyy, vaikka ensimmäiset askeleet lähtisivätkin lujaa. Juoksutuksessa käyttämästäni merkkisanasta "laukka" on ollut paljon hyötyä, koska Marcella nostaa laukan nyt pelkällä sanalla. Toki olen antanut laukannostoavun pohkeella samalla, mutta enemmän se varmaan sitä suullista käskyä tällä hetkellä kuuntelee. Uskoisin kuitenkin, että se oppii nopeasti pohjeavutkin, kun jätän laukka-sanan pois. Helpompaa tämä on näin, kun hevonen nostaa laukan innokkaasti - Mintun kanssahan laukkaaminen oli pitkään vaikeaa, koska vaikka se oppi nostoavun, se nosti laukan laiskasti ja pudotti sen helposti. Alla vielä videopätkä Marcellan laukasta viime ratsastukselta eli ennen selkähaavaa ja kuvia sen pikkutarhasta kaviopaiseen hoidon aikana.

Lounais-Suomen nuorten hevosten aluemestaruushopeaa 2022!

Kylläpä taas mentiin ja tehtiin. Viime vuoden nuorten hevosten aluemestaruuspronssi kirkastui eilen helteisessä Paimiossa Korpimäen ratsutilalla hopeaksi tämän vuoden joukkuepronssin kaveriksi. Jipii!

Tuloksemme HeA:3-luokasta oli 65,979 %. Toinen tuomareista oli kommenteissaan selvästi tiukempi, mutta pisteet kuitenkin olivat hyvin pitkälti samoja tai puolen pisteen erolla. Minttu eteni reippaasti, liikkeet saatiin esitettyä ja hienoa oli, että nyt loppulinja pysähdyksineen oli suora ja tasapainoinen, kun siinä on usein ollut jos jonkinlaista kiemurtelua, tähtäysvaikeuksia keskelle tai vino pysähdys.

Tiesin jo ennalta, että Minttu varmaan jännittää radalla enemmän kuin Luvian joukkuekilpailussa, koska siellä valmistautumisalue meni radan ympärillä hevosenkengän muotoisesti ja Paimiossa taas radan päädyssä on vain pieni läntti eikä rataa ehdi näyttää hevoselle enempää kuin sen pariminuuttisen, kunnes kello kilahtaa. Sitä tavallista perusjännitystä olikin taas, mistä aiheutui epätasaisuutta muotoon ja välillä tahtiin. Esimerkiksi keskiravi alkoi hyvin, mutta lopussa pelottavaa pakettiautoa kohti mentäessä tuli tahtirikko ja Minttu jännittyi selästään, ei onneksi kuitenkaan hypännyt laukalle ja liike saatiin suoritettua. Toisessa laukassa tuli yksi kömmähdys, kun se pudotti laukan pariksi askeleeksi raville tuomaripäätyä kohti laukatessa, mutta sain korjattua heti ja matka jatkui. Laukkalisäykset lähtivät taas vauhdikkaasti. Liikkuminen varsinkin ravissa oli mukavan joustavaa ja reipasta ja käyntiohjelmakin sujui mukavasti. 

Ihan mahtavaa, että pystymme Mintun kanssa HeA:ssa tällaiseen 65 - 66 prosentin tulostasoon silloinkin, kun Minttu jännittyy eikä tunnu mitenkään optimaaliselta. Se kertoo, että emme ole potentiaalin ylärajoilla ja hyvän päivän tulokset voivat olla vielä selvästi korkeammat. Erityisen kivaa on tietysti saada näitä onnistumisia mestaruuskilpailuihin. Taitaa tulla vielä ruhtinaalliset 60 euroakin tilille. 😁 Saimme hienon kukkakimpun, mitalin ja mestaruusruusukkeen. Nyt ruusukkeita alkaa olla sen verran, että joudun keksimään niille jo uuden ripustuspaikan. Ensi vuonna ei sitten enää voidakaan osallistua nuorten hevosten mestaruuteen, kun Minttu on silloin jo 7-vuotias.

Saan lisää kuvia kisoista varmaankin tänään illalla tai huomenna. Kisahoitaja Paula oli ottamassa ratavideon, joka löytyy alta. Tänään aion vain puuhailla pihahommia kotona, olla lokoisasti ja seurailla sunnuntain luokkia Equipesta. Kuvissa näkyy raippa mukana radalla, koska se saa olla nuorten hevosten luokissa mukana. Kuvat on ottanut Yasu Hyttinen (Instagram: trek_n_paws).

Metsätarhan tekoa talkoovoimin

Vaikka ensi viikonloppuna on jälleen kisat tulossa, ei tässä ehdi pelkästään treenata vaan metsätarhan tekeminen hevosille pääsi vihdoin alkamaan kunnolla. Viikonloppuna ystäväpariskunta oli käymässä talkooapuna, onneksi, sillä kaksistaan tuo savotta olisi ollut todella hidas tehdä eikä olisi viikonlopussa onnistunut.

Minullahan on ollut koko ajan toive käyttää hevosten nykyistä hiekkatarhaa kentän päädyssä vain näin alkuun ja tehdä talon ja tallin taakse metsään uusi tarha. Nyt olemme asuneet tässä vuoden, joten on korkea aika laittaa projekti eteenpäin.

Pari viikkoa sitten vedin muovinauhalla metsään jonkinmoiset rajaehdotukset uuden tarhan paikalle. Eilen ja tänään rajojen sisäpuolelta ja ympäriltä kaadettiin ja karsittiin pieniä puita, jotka olivat hankalissa paikoissa tai niin tiheästi, että hevosille oli hyvä raivata kulkuväyliä. Osittain alue oli jo paljasta maata, joten kovin paljon ei tarvinnut karsia. Maastoa piti sen sijaan raivata, sillä vanhan kansan tapaan tännekin on upotettu ties mitä roinaa lasista ja metallinkappaleista vanhoihin puulaatikoihin ja vähän heitetty maata päälle. Ennen vanhaan tämä kuulemma on ollut tapana, kun mitään kierrätyspisteitä ei vielä ole ollut ja tavarasta on jotenkin pitänyt päästä eroon. Ihmettelen kyllä, miksi ei ole voitu laittaa edes yhteen kohtaan. Tällä hetkellä talon läheisyydessä metsässä on löytynyt kolme eri jätepistettä. Miehet löysivät myös vanhan puhelinpylvään ja raahasivat sen mönkijällä pois. Siivosimme maata ja tarkoitus on laittaa lopuksi vielä uutta maata ja hiekkaa päälle, jotta mahdolliset maahan jääneet romut eivät vahingoita hevosia.

Tarhan laittamisen yhteydessä karsimme muutenkin pihalla olevia puita ja pensaikkoja. Yksi käytti moottorisahaa, yksi hakkasi kaadetuista puista oksia irti vesurilla ja raahasi niitä hakkeentekopaikalle ja yksi tai kaksi syötti puita ja oksia hakettimeen. Itse heiluin vesurin varressa, raahasin puuta ja käytin haketinta, ja oikea käsi on nyt aivan loppu. :D 

Valmista ei vielä vähään aikaan tule, vaan ensin on saatava kaivurikuski tuomaan maa-ainesta tiettyihin kohtiin täytteeksi, mm. kallioiselle kumpareelle, joka muuten olisi hevosille liukas. Maassa olevia koloja täytetään, mutta muuten maasto jätetään tarkoituksella mäkiseksi ja kumpareiseksi. Lopuksi laitetaan tolpat ja vedetään aidat. Yritin karttapalvelusta arvioida tarhan pinta-alaa, mutta en pystynyt sitä kovin hyvin tekemään. Noin 400 neliötä saattaisi olla lähellä totuutta, mutta täytyy mitata vielä joku päivä paremmin.

Alla vielä kuvia projektista tässä vaiheessa!

Suunnilleen tähän kohtaan tulee tarhan portti. 

Kun portilta kävelee vähän eteenpäin, on aukeaa tilaa ja tuollainen kallioinen kumpare. Siihen pitää tuoda reilusti täytemaata, koska maata on kallion päällä vain niin ohut kerros, että hevoset kuluttaisivat sen muuten äkkiä pois.

Näkymä tarhasta vanhalle liiterille päin. Tuo matala liiteri on notkahtanut eikä missään muussa kuin puujätteen varastointikäytössä, joten se puretaan tulevaisuudessa. Sen paikalle on mietitty pihattoa. Tässä vaiheessa on sahattu pois jo yksi todella levähtänyt puu monine varsineen, joiden tyngät näkyvät kuvassa.

Edellisessä kuvassa oikealla näkyy kuusia. Se on tämä kohta. Siitä karsittiin oksia ja pikkupuita pois, raivattiin maasta metallia ja vanhoja puurimoja ja vedettiin pois kuvan keskellä näkyvä puhelinpylväs.

Aviomies siistii liiterin edustaa. <3

Ja tässä sama liiterin edusta raivattuna. Puhelinpylväskuusikko näkyy oikealla.

Tästä (näköjään puhelinpylväskuusikoksi ristitystä paikasta :D) tulee varmaan hevosten lempipaikka, koska siinä on suojaa sateelta ja auringolta.

Puhelinpylväskuusikosta (näkyy vasemmalla) lähdemme vähän eteenpäin ja käännymme oikealle...

... jossa on tällainen väylä, joka johtaa...

... pienelle aukealle, tai aukeampi se on sitten kun sammalta ei enää ole. Tarhan raja näkyy nauhana. Menemme nauhaa kohti ja käännymme vasemmalle...

... josta pääsee kiertämään pienen ryteikön tehtyä kujaa pitkin. Kujaa ehkä vielä levennetään ja kantoja pitää nyppiä ylös.

Ratsastinkin tänään ja oli valmennuspäivä. Ratsastuksen jälkeen lanasin kentän vielä, koska myöhäisillaksi ja koko yöksi on tulossa kaatosadetta. Se tiivistää kentän pohjaa mukavasti, kunhan on ensin tasaiseksi huollettu pohja.

Lounais-Suomen joukkuemestaruuspronssia! 🏆

No siinähän se on otsikossa. Pronssia Lounais-Suomen aluejoukkuemestaruuksissa Kaarinan Kenttäratsastajille! 

Nyt meillä on Mintun kanssa siis pronssia vuoden 2021 nuorten hevosten henkilökohtaisista mestaruuksista ja pronssia vuoden 2022 joukkuekilpailusta, vaikka tämä oli vasta kolmas kisakautemme. Vau! Viime vuoden henkilökohtaisesta kilpailusta voi lukea täältä. 

Joukkuekisassa kaikki alueella toimivat seurat voivat asettaa 3 - 4 hengen joukkueen, josta kolme parasta tulosta lasketaan yhteen. Tänä vuonna voiton vei Salon Ratsastusseura, mikä ei ole yllätys, sillä se on iso seura ja siinä on useita kouluratsastajia, jotka kisaavat paljon korkeammalla tasolla. Toiseksi tuli hienosti Laitilan Ratsastajat. Kolmanneksi kiri ei niinkään pieni mutta varsin esteratsastajapainotteinen Kaarinan Kenttäratsastajat joukkueella Ida Muhos - Lady Liberty, meikä eli Hanna Kedonpää - Dark Mint Shot, Seelia Koponen - Fangorn ja Jessica Sauren - Flaming Carnosa. Onnea vielä myös joukkuekavereille!

Minähän epäröin aluksi koko kisoihin lähtemistä, kun ratoja oli tänä kautena alla siinä vaiheessa niin vähän ja kisapaikkakin oli Luvialla eli trailerin kanssa kahden tunnin ajomatkan päässä. Kun kutsu sitten tuli, ajattelin, että harmittamaan jää, jos en lähde - ja onneksi menin. 

Joukkueesta yksi sai ratsastaa HeB:5-ohjelman loppujen 2 - 3 ratsastajan tuli ratsastaa HeA:3 tai HeA:7. Minä ja Ida menimme A3:n ja Jessica A7:n. Olen oikein tyytyväinen minun ja Mintun suoritukseen. Jännitystä siellä on edelleen, mutta vähemmän kuin aiemmilla radoilla, ja nyt liikkuminen tuntui jo jonkin verran letkeämmältä. Keskiravi olisi voinut lähteä lennokkaammin, siinä oli vielä käsijarru päällä, ja molemmissa laukkatäyskaarroissa Minttu vähän jännittyi ja jäi pohkeen taakse, vaikka normaalisti se päinvastoin yrittää kiihdytellä siinä kohtaa. Ja tietty se murheenkryyni eli keskilinjan pysähdys, jossa Minttu jostain syystä (todennäköisesti siitä jännityksestä taas) ei millään meinaa pysähtyä suoraan. 😅 Jännityksestä johtuu myös tuo videollakin näkyvä pään sivusuuntainen heiluminen. Kun Minttu jännittää, se ei rentoudu muotoon vaan nousee liian avoimeksi ja/tai nytkyttää päällään sivusuunnassa. Häiritsevän näköistä, mutta eipä siihen muu auta kuin harjoitus ja aika, ja onneksi jännitys kuitenkaan ei purkaudu minään rajuina reaktioina. Varsinaisia virheitä ei kuitenkaan tullut. Erityisen iloinen olen siitä, että aivan parina viime treenikertana sain laukkalisäyksiin uuden vaihteen ja Minttu lähtikin radalla kuin hauki rannasta. Ne eivät ehkä videolla näytä niin erikoisilta, mutta tuntuu todella hurjalta lähteä tuollaisella kapealla 20 metrin kouluradalla keskilaukkaan ympyrällä. Näitä harjoiteltiin Minnan kanssa kotitreeneissä ja puhe oli, että pitää hypätä laukkaan kuin tiikeri tai tuomarit kommentoivat "Liian varovainen". Eipä tullut nyt sanoja varovaisuudesta, vaan sen sijaan molemmat kirjoittivat, että rohkea lisäys. Myös peruutukseen olen tosi tyytyväinen, koska niiden onnistuminen on vaihdellut kovasti. 

Ratsukot palkittiin jokaisessa luokassa myös erikseen normaaliin tapaan. Mintun kanssa ylsimme luokassamme 5. sijalle tuloksella 66,740 %, joka on tähänastisista HeA-tuloksistamme paras. Rata itsessäänkin oli tähän saakka HeA-ohjelmista sujuvin, vaikkei pisteitä otettaisi huomioon. Tuli onnistuminen onneksi juuri oikeaan paikkaan.

Nyt pidetään muutama viikko kisataukoa ja seuraavan kerran mennäänkin suoraan henkilökohtaisiin mestaruuksiin 27.8. Paimioon, jossa luokka on jälleen nuorten hevosten mestaruus (5 - 6-v.) ja sama kuin Luvialla eli HeA:3. Myös syyskuun kisakalenteria olen jo alkanut hiukan katsella.

Jännittynyt rata ja 60,096 %

No eipä tullut Artukaisten aluekisoista HeA:6:sta kummoista tulosta. Minttu tuli verryttelyssä kivan tuntuiseksi ja mukavasti takajalkojensa päälle varsinkin laukassa, mutta välittömästi radalle tultaessa se jännittyi ja eipä se siitä kovin paljoa parantunut radan kuluessa. Ylälinja jännittyi, Minttu jäi pohkeen taakse ja lennokkuus katosi, vaikka se liikkui sinänsä ihan reippaassa temmossa. Kun ylälinja jännittyy, tuntuu kuin selästä tulisi liikkumaton puupökkelö ja kaula olisi kuin ravurin sekki, joka vain sojottaa suorana eikä sitä saa mitenkään pyöristymään. Molemmat käynnin kautta vaihdot tulivat kättä vasten ja myöhässä, koska Minttu ei reagoinut siirtymäapuun laukasta käyntiin vaan juoksi apuja vasten, vaikka verryttelyssä ja kotitreeneissä nämä ovat onnistuneet. Ihan ok -pätkiäkin tuli, mutta kokonaisuus jäi vaisuksi.

En kyllä tiedä, mikä siinä Artukaisten radassa on. Olemme kisanneet siellä jo monta kertaa, ja aina Minttu jännittyy ja alisuorittaa siellä, vaikka radan vieressä ei ole mitään erikoista. On turhauttavaa harjoitella asioita huolellisesti kotona, ratsastaa hevonen läpi verryttelyssä ja sitten mennä radalle ja todeta, että hevonen pistää ranttaliksi. Minttu ei kuitenkaan nytkään mitenkään erityisesti tuijotellut mitään tiettyä asiaa, vähän katseli tuomariautoja taas joo, mutta ei kummemmin. Silti se jännittyi ja lopetti yhteistyön radan ajaksi, ja tokihan radan jälkeen se oli kuitenkin aivan rento, käveli laiskana verryttelyalueelle ja siellä taas toimi leppoisasti.

Ei auta kuin jatkaa harjoituksia ja kisoja. Joskus varmaan vielä pystyy esittämään radalla sitä osaamista, jota sillä kotona on. Vielä se ei ole aivan onnistunut monista hyvistä sijoituksista ja prosenteista huolimatta, sillä joka kerta tähän saakka Mintun liikkumiseen on radalla tullut tietynlainen jähmeys, joka varmastikin johtuu jännityksestä. Nyt kuitenkin katseet kohti tulevaa viikonloppua (ja mun viimeistä lomaviikkoa 😱) ja aluejoukkuemestaruuksia, jotka kisataan sunnuntaina Luvialla. Minulla ohjelmana on tosiaan HeA:3, joka vaikuttaa nimimuutosta lukuun ottamatta olevan aivan sama kuin aiemmin kahdesti ratsastamani A-kenttäkilpailuohjelma. Toivotaan tammalle yhteistyöhaluista mielentilaa viikonlopuksi! Tänään ohjelmassa on nyt aamulla Marcellan ratsastus ja iltapäivällä molempien hevosten raspaus.

Yksi kuva verryttelystä. Artukaisten verkkakenttä on aika pehmeä, mutta siellä on hyvin tilaa ratsastaa.